Sovittelu paljastaa työyhteisön kipupisteet
Esihenkilö kertoo, että työntekijät ovat tukkanuottasilla keskenään. Yhteistyö ei suju. Nyt tarvitaan työyhteisösovittelua.
Työyhteisöissä muhii välillä selvittämättömiä ristiriitoja ja kiehuu voimakkaita tunteita. Aina kun saan avunpyyntöpuhelun, vastaan:
”Kun käydään dialogia, löydetään ratkaisuja ongelmiin.”
Kerran eräs epäuskoinen kysyi:
”Onko meillä mitään mahdollisuuksia, kun asiat on näin pahasti kustu?”
Kuulin kysymyksessä toivon kipinän.
Yhteisissä keskusteluissa selvitellään monenlaisia asioita.
Työyhteisösovittelu ei ole taikasauva, jota heilauttamalla kaikki muuttuu yhdessä yössä. Sen sijaan se on erinomainen keino selvittää, mikä työyhteisössä hiertää. Parhaita asiantuntijoita siinä ovat työyhteisön jäsenet. Siksi jokaista kuunnellaan. Ensin kahden kesken, sitten yhteisesti.
Yhteisissä keskusteluissa selvitellään monenlaisia asioita. Ne voivat olla vuosien takaisia sanomisia, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Puhutaan johtamisesta ja viestinnästä. Joskus keskustelun aiheena ovat pieniltä kuulostavat asiat – vaikkapa pussipuuron lämmittäminen työajalla tai monitoimitilan vuoraaminen omien lasten koulukuvilla.
Kiinnostavaa keskusteluissa on se, miten usein pienimmästäkin erimielisyyden aiheesta päädytään lopulta puhumaan työn tekemisen tavoista. Silloin monimutkaisiin ongelmiin löydetään toimivia ratkaisuja. Keskustelut osoittavat, miten sitoutuneita ihmiset ovat työhönsä sekä miten iso tarve ja taito heillä on työtänsä kehittää.
Pelko, että sovittelu menisi tappeluksi, on turha.
Ihminen ei kuitenkaan ole masiina. Sovitteluissa on aina läsnä paljon tunteita: loukkaantumisia, epäreiluuden tunteita, ulkopuolelle jäämisen tunteita, kostoa, vihaa, kaunaa, katkeruutta. Tunteet tulevat esiin puheissa, katseissa ja eleissä. On hienoa nähdä, miten avoin keskustelu riisuu aseet ja ihmiset kohtaavat toisensa tunteiden tasolla.
Pelko, että sovittelu menisi tappeluksi, on turha. Ihmiset eivät huuda toisilleen kasvokkain päät punaisena. Kun raastavimmat tunteensa on saanut purkaa sovittelijalle kahden kesken, pystyy vaikeistakin asioista puhumaan yhteiskeskustelussa asiallisesti. Sovittelijan kanssa on mahdollista myös harjoitella omien kokemustensa ja toiveidensa pukemista sanoiksi.
Jokainen sovitteluprosessi on vahvistanut ajatustani, että sovittelu ei ole vain ristiriitojen ratkomista vaan loistava työkalu kehittää työtä ja työyhteisöä monin tavoin.
Kommentoi