Seurana oy:n seuralaiset piristävät vanhusten arkea
Täällä asuu Kyösti, ovikyltissä lukee. Huoneen asukas on jo ovella odottamassa viikoittaista vierastaan, Seurana oy:n seuralainen Maaritia: Hei Kyösti, kiva nähdä taas!
Tahti on kiireetön, kun Kyösti ja Maarit ulkoilevat hoivakodin lähikaduilla.
– Kävelemme usein täällä Hermannissa ja Vallilassa vanhoja puutaloja katsellen, Seurana oy:n seuralainen Maarit kertoo.
Ehkä hän kokee muistojakin, siinä määrin ja sellaisina kuin niitä muistisairaudelta mieleen palaa.
Usein he käyvät myös kirjastossa, jonka kohdalla Kyösti on kertomansa mukaan asunut lapsena. Nuorena aikuisena hän eli lapsiperhearkea muutaman korttelin päässä nykyisestä asuinpaikastaan, Mainiokoti Hermannista. Ehkä hän kokee muistojakin, siinä määrin ja sellaisina kuin niitä muistisairaudelta mieleen palaa.
Näillä kulmilla Kyösti työnsi aikoinaan lastenrattaita, mutta nyt rollaattoria. Hän katselee tuttuja tienoita ja taloja, jotka olivat uudehkoja hänen lapsuudessaan.
– Kyösti kertoo vanhoista ajoista ihan pokkana. Minä aina kuuntelen ja heittäydyn tarinaan mukaan. Joskus on hassua, kun omaisilta kuulee, miten joku asia on oikeasti mennyt. Mutta pääasia on, että Kyösti kokee tulleensa kuulluksi.”
Yritän tuoda hänelle vaihtelua hoitolaitoksen elämään.
Keskustelukieli vaihtuu usein ruotsiksi.
– Hän on kertonut olleensa siellä töissä, mutta ilmeisesti hän oli siellä sotalapsena. Sieltä hänellä tuntuu olevan hyviä muistoja.
Nyt elämänpiiri on pienentynyt lähinnä hoivakodin huoneisiin ja käytäviin sekä kerran viikossa kävelykierroksiin Maaritin kanssa.
– Kun tulen, hän ilahtuu aina ja on valmis kaikkeen. Yritän tuoda hänelle vaihtelua hoitolaitoksen elämään. Jotain hauskaa, jotain erilaista. Tämä on mukavaa, kun hän on aina niin iloinen ja positiivinen.
Mukavaa työtä eläkeläiselle
Maarit on työskennellyt Seurana oy:n seuralaisena muutaman vuoden ajan. Seuranan konseptissa omaiset, lähipiiri, kunnat tai vaikka työnantajat voivat tilata seuralaispalvelun vierailemaan vanhuksen tai työikäisen muistisairaan luona kerran tai pari viikossa. Seuranalle maksettava palkkio on kotitalousvähennyksen piirissä, ja Seurana oy maksaa seuralaiselle tuntipalkkaa.
– Jäin eläkkeelle ja ajattelin, että minulla olisi hyvää aikaa tehdä jotain. Bongasin tämän Facebookista. Tuntui, että tämä voisi olla kivaa tekemistä ja sopisi minulle hyvin.
Tutustuminen tapahtuu pikkuhiljaa.
Maarit on käynyt tapaamassa Kyöstiä muutaman kuukauden ajan, yleensä torstaisin, ja vierailut kestävät noin kaksi tuntia.
– Tutustuminen tapahtuu pikkuhiljaa, varsinkin muistisairaiden kanssa. He eivät osaa niin paljoa itse kertoa, joten tutustumisessa menee jonkin aikaa.
Kiireetöntä yhdessäoloa
Seurana oy perustettiin vuonna 2016 juuri Kyöstin kaltaisille ihmisille.
– Pidämme huolta vanhuksista, työllistämme eläkeläisiä ja saamme luotua hyvää mielialaa, perustaja ja toimitusjohtaja Mirka Saarinen määrittelee.
Kotona tai hoivakodissa asuva iäkäs ihminen saattaa jäädä helposti ilman seuraa ja virikkeitä, jos lapset ja läheiset vaikkapa asuvat toisella paikkakunnalla.
Nuorin asiakas on 54-vuotias muistisairas, vanhin 105-vuotias sotaveteraani.
– Tyypillisesti esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuva tytär tilaa palveluamme omalle vanhemmalleen eri puolelle Suomea, Saarinen kertoo.
Seitsemässä vuodessa Seuranasta on kasvanut valtakunnallinen toimija, jolla on lähes 400 seuralaista 155 kunnassa ympäri Suomea. Nuorin asiakas on 54-vuotias muistisairas, vanhin 105-vuotias sotaveteraani.
Seurana oy toimii aktiivisimmin siellä, missä on eniten ihmisiä eli pääkaupunkiseudulla, mutta kasvu on vauhdikasta ympäri Suomea.
– Uusia kuntia tulee jatkuvasti nuppineulakartallemme. Esimerkiksi Lapin syrjäisemmät kunnat ovat olleet aktiivisia, koska siellä tiedostetaan tarve tällaiselle palvelulle. Näin ennaltaehkäisemme yksinäisyyden tunnetta ja autamme kotihoidon rajallisia resursseja.
Meidät valittiin viime vuonna Suomen parhaaksi työpaikaksi.
Perehtyessään toimialaan Mirka Saarinen näki usein resurssipulaa, kiirettä ja huonoa johtamista. Seuranan palveluissa hän halusi välttää nämä karikot.
– Meillä Seuranassa on ihania ihmisiä töissä, hyvä ilmapiiri ja työtä tehdään suurella sydämellä. Meidät valittiin viime vuonna Suomen parhaaksi työpaikaksi. Asiakkaiden omaisetkin kokevat, että seuralaiset tekevät tätä työtä suurella sydämellä ja sitoutuen. Esimerkiksi Maarit on tehnyt tätä jo useamman vuoden.
Kasvunvaraa Seurana oy:llä riittää, koska sekä asiakaspotentiaalia että työvoimareserviä on runsaasti.
Suomessa on paljon eläkeläisiä, jotka haluavat tehdä tätä työtä.
– Suomessa on paljon eläkeläisiä, jotka haluavat tehdä tätä työtä. Meille hakeutuu innostuneita ja motivoituneita ihmisiä hyvin erilaisista työtaustoista, Saarinen kertoo.
Seuralaiset ovat keskimäärin 67-vuotiaita. Koulutukset hoituvat etäopiskeluna, ja seuralaiset saavat työnantajalta vinkkejä ja tukea säännöllisesti myöhemminkin. Kerran kuukaudessa on Zoom-tapaaminen, jossa seuralaiset voivat jakaa kokemuksia ja kysyä vinkkejä. Ulkopuoliset asiantuntijat opastavat esimerkiksi fysioterapiaan ja muistisairauksiin liittyvissä asioissa.
Oopperaa, lavatanssia ja shakkia
– Yksinäisiä vanhuksia on ihan hirveän paljon, Maarit kertoo.
– Monilla heistä ilonaiheet ovat aika vähissä. Jos ei ole läheistä ihmistä, aika yksin jää. Suomessa ei ole oikein perinteitä huolehtimisesta, kuten esimerkiksi Etelä-Euroopassa. Täällä ei ole ehkä oikein tapana, että pidettäisiin tiiviisti yhteyttä.
Olin hänen hautajaisissaankin. Omaiset olivat pyytäneet, että tulisin.
Seurana oy:llä vierailujen määrä ja kesto riippuvat palvelun tilaajasta. Aiempaa Hermannin hoivakodin asiakastaan Maarit tapasi kahdesti viikossa.
– Hänen kanssaan kesti hieman tutustuessa, mutta lopulta meillä meni hyvin ja leppoisasti. Kuuntelimme usein oopperaa. Siihen hän keskittyi ja naamastakin näki, että hän nautti ja se rauhoitti. Tapasin häntä niiden kahden vuoden aikana enemmän kuin kukaan muu. Olin hänen hautajaisissaankin. Omaiset olivat pyytäneet, että tulisin.
Kyöstin lisäksi Maarit käy kahdesti viikossa pitämässä seuraa eräälle vielä kotona asuvalle vanhalle herralle.
– Hän on aina niin iloinen, että tulen. Laitan lavatanssia soimaan ja hän tanssii onnellisena rollaattorinsa kanssa. Aivan ihana ja herttainen ihminen.
Kiirettä ei ole, vaikka Maarit välillä lempeästi kehottaakin siirtämään jo.
Kyöstin kanssa yhteiseksi tekemiseksi on löytynyt shakki.
– Sattumalta kuulin, että hän on pelannut shakkia, joten kokeilimme sitä. Hän pitää siitä kovasti.
Maarit on opetellut sääntöjä ja siirtoja netistä, mutta Kyöstille ne palautuvat hyvin mieleen. Siirtoja hän puntaroi pitkään ja perusteellisesti. Kiirettä ei ole, vaikka Maarit välillä lempeästi kehottaakin siirtämään jo. Joskus pelilaudasta on otettu valokuva ja samasta tilanteesta on jatkettu viikkoa myöhemmin.
Mukavaa ja leppoista on aina Kyöstin kanssa.
Miettimisen lomassa Kyösti napsii lautaselta pieniä kakun paloja.
– Hän tykkää kovasti makeasta. Minulla on aina jotain pientä mukana.
Parin tunnin jälkeen Kyösti suuntaa lounaalle ja Maarit kohti kotia. Kotimatkalla hän naputtelee tuttuun tapaan viestin Seuranan ja omaisten Whatsapp-ryhmään.
– Oltiin lenkillä ja pysähdys Vallilan kirjastossa, missä kahvia ja lehtiä, Maarit raportoi kertoen myös Kyöstin lapsuusmuisteluista.
– Mukavaa ja leppoista on aina Kyöstin kanssa.
Uudenlainen vanhuspalvelu
”Sain sysäyksen tähän työhön hoivakodissa olleen pappani kautta. En ehtinyt tapaamaan häntä niin usein kuin olisin halunnut, joten etsin tällaista palvelua. Sain kuulla, että vapaaehtoisista on huutava pula eikä vanhuksille voida taata samaa seuralaista säännöllisesti. Sitä kautta heräsi ajatus, että voisi olla tarvetta muotoilla vanhuspalveluita uusiksi.
Ajattelin, että kehitetään palvelu kaikille Suomen vanhuksille ja niille ruuhkavuosien ihmisille, jotka asuvat kaukana läheisistään.
Ei tämä ole rakettitiedettä. Seurana-konsepti on pysynyt samana koko tämän kuusivuotisen matkan ajan. Eläkeläinen käy vanhuksen luona joko kodissa tai hoivakodissa, kiireettömästi, vähintään kaksi tuntia kerrallaan sovittuun aikaan.
Olen aiemmalla työurallani ollut intohimoinen palvelujen kehittäjä. Kaupallisen koulutukseni lisäksi opiskelin gerontologian tutkinnon. Tässä työssä käytännön sydän ja maalaisjärki ovat kuitenkin ohjanneet enemmän kuin mikään teoria.
Alussa tein tätä kaksi vuotta ihan yksin ja avasin latua. Toimin pääkaupunkiseudulla seuralaisena ja samalla olin hallintoihminen, markkinoija ja ties mitä.
Ymmärsin, että Suomi on pullollaan hyväkuntoisia eläkeläisiä, jotka tekisivät töitä suurella sydämellä, kiireettömästi ja elämänkokemuksella. Minunkin pappani tuli hoivakodissa parhaiten toimeen lähellä eläkeikää olevien hoitajien kanssa.
Meillä on aina ollut sadan prosentin asiakastyytyväisyys. Vanhukset ovat sanoneet, että on ihanaa, kun joku tulee kiireettä heidän luokseen ja on läsnä.
On tietysti aina surullista, kun asiakas nukkuu pois. Tällaiset suru-uutiset ovat meillä arjessa kulkeva asia, mutta tätä se elämä on. Nämä ovat vaikeita paikkoja seuralaisillekin.
Äitini on nykyään muistisairaana hoivakodissa. Tiistaisin seuralaisemme Raija käy hänen luonaan, vie häntä ulkoilemaan ja asioita hoitamaan.
En olisi voinut muutama vuosi sitten kuvitellakaan, että perustaisin Suomen ensimmäisen vanhusseurapalvelun. Perustin tämän ihan oman tarpeeni kautta. Tämä on minulle rakas asia.”
Mirka Saarinen, Seurana oy:n perustaja
Anna palautetta jutusta