Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Lastenpsykiatri ja psykoterapeutti Janna Rantala ymmärsi, että ruuhkavuosina on tärkeä pitää kiinni vähintään yhdestä omasta asiasta.
”Olin kotona kolmen lapsen kanssa, mies kävi töissä. Rakensimme taloa, joka valmistui ensimmäisen lapsen vauvakuukausina.
Tiesin, että jos odottaa vain kukkeaa pikkulapsiarkea, tulee pettymään. Silti arjen rankkuus yllätti. Pahasti univelkaisena vauvojen kanssa valvoessa ajattelin, ettemme selviä edes tästä yöstä hengissä.
Pelkät ajatukset eivät onneksi satuta ketään.
Se on inhimillistä: väsyneenä aivot ovat sellaisessa tilassa, että ajatuksetkin synkkenevät. Pelkät ajatukset eivät onneksi satuta ketään.
Tiesin, että tarvitsen lisää lepoa ja hengähdystaukoja. Väsyneenä ihminen ei meinaa jaksaa.
Jaoimme miehen kanssa yöt puoliksi ja sovimme myös omien juttujen toteuttamisesta. Päätimme, että miehen vapaailta oli tiistai ja minun torstai. Oli ihanaa saada päättää, näkeekö kavereita, meneekö saunaan vai mitä ikinä!
Monesti käytin vapaailtani nukkumiseen.
Monesti käytin vapaailtani nukkumiseen. Muutenkin laitoin unet etusijalle. Tajusin, että unen ja levon tarvetta ei voi korvata millään. Vaikka olisi yöllä ollut oma vuoro nukuttaa, niin rankimpana hetkenä sai kuitenkin sanoa, että en pysty. Silloin puolison oli tultava. Kerran puolisokin sanoi, että en pysty. Siinä vauvan itkiessä istuimme sängyn laidalla niin kauan, että toinen pystyi.
Minulle olisi sopinut latteäitiys tosi hyvin, mutta se ei oikein toteutunut. Asuimme hieman syrjässä, enkä pystynyt näkemään muita äitejä ja olemaan niin yhteisöllinen kuin olisin halunnut.
Tuntui hyvältä pitää elossa muitakin puolia itsestäni kuin äitiyttä.
Kotiäitiys tuntui yksinäiseltä.
Siksi aloitin työt osa-aikaisesti esikoisen ollessa yksivuotias. Tuntui hyvältä pitää elossa muitakin puolia itsestäni kuin äitiyttä.
Vaikka työelämä ja perhe-elämä asetetaan monesti vastakkain, näen työssä ja lapsiperhearjessa paljon samaakin. Lapset tykkäävät, kun asiat toistuvat yleensä samalla tavalla – mutta on tärkeää, että rutiineista voi myös joustaa. Sama pätee työelämään. Tutuista tavoista voi tarpeen tullen joustaa, jos ei vaikkapa ehdi palaveriin.
Ensin luodaan yhteys leikillä ja yhteisellä naurulla.
Kokoaikaisesti työelämään palattuani rajasin omaa työtäni monta kertaa. Esimerkiksi enää en vastaa sähköpostilla ihmisten lähettämiin kysymyksiin.
Perhe-elämästä koetan aina siirtää työelämään leikillisyyttä. Samalla tavalla kuin lapset tulevat joskus herättämään naamiaisasut päällä, ehkä mekin voisimme joskus sopia, että tulemme töihin vaikka merirosvoasuissa.
Tapanani oli herättää lapset päiväkotiin siten, että ensin pehmolelu tulee nuuskuttamaan ja sitten aletaan pukemaan. Ensin siis luodaan yhteys leikillä ja yhteisellä naurulla, ja sitten vasta vastataan vaatimuksiin. Sama toimii työelämässäkin: yhdessä työkavereiden kanssa nauraessa hermosto lepää.
Olisi voinut käydä paremminkin, mutta olisi voinut sattua huonomminkin.
Terapeuttina en voi olla vapaa-ajallakaan kokonaan ajattelematta työtäni eli asiakkaitani. Kyllä he pulpahtelevat mieleeni, ja minä hyväksyn sen. Se ikään kuin kuuluu työhön, että pitää hoidettavansa mielessään.
Asiakkaideni kautta olen itse oppinut, miten monella eri tavalla vanhemmuuden voi hoitaa. Hyvä siitä tulee joka tapauksessa.
Olen onnellisimmillani nyt, kun olen ymmärtänyt, että vaikka minulla on tietty asema eri paikoissa, olen silti minä. Se vain näkyy eri tavalla töissä ja äitinä.
Mietin usein, että hei lapsoset, teille sattui nyt tällainen tsägä, että teillä on tällainen äiti. Olisi voinut käydä paremminkin, mutta olisi voinut sattua huonomminkin.”
Jannan vinkit ruuhkavuosiin:
1. Mieti, mistä et halua elämässäsi luopua, ja pyydä kumppania tai muuta läheistä auttamaan sinua tämän välttämättömän asian järjestämisessä. On helpompi tinkiä muusta, kun saa pitää jotain tärkeää omaa.
2. Ota vastaan apua kotona ja töissä. Ei ole väärin sanoa esimiehelle, että tarvitset neuvoja tai että työtehtävä on liian rankka.
3. Sovi puolison kanssa selkeät tavat toimia: mitä tehdään, jos toisen olo tuntuu väsyneeltä?
4. Ole itsellesi armollinen. Jos on väsynyt, aivotkin tuottavat helpommin ikäviä ajatuksia ja tunteita.
5. On monta tapaa olla hyvä vanhempi tai työntekijä. Saat olla juuri omanlaisesi ihminen.
Severi Mustonen päätyi myyntialalle armeijan jälkeen, jolloin puhelinmyynti tarjosi väylän työelämään. Hän huomasi nopeasti viihtyvänsä myyntityön vauhdissa, vuorovaikutuksessa ja tuloskeskeisyydessä. Nykyään Mustonen työskentelee Coubongassa, oululaisessa startupissa, joka tarjoaa näkyvyyttä ja digitaalisia kuponkeja sovelluksensa kautta. Coubongan idea on yksinkertainen: yritykset julkaisevat sovelluksessa kuponkeja, jotka asiakkaat swaippaavat talteen. Tämä lisää ostopäätösten todennäköisyyttä ja tuo yrityksille lisää asiakkaita.
Freelance-näyttelijä Lotta Kuusisto on esiintynyt monilla estradeilla ammentaen luomisen vapaudesta ja ilosta. Hän kantaa työstään täyden vastuun itse. Jokainen tuotanto on uusi alku freelance-näyttelijälle, jonka estradit ja työryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Lotta Kuusistolle freelance-työn vapaus on luovuuden lähde, vaikka sen mukana tulee vastuu kaikesta. – Voin määritellä työni sisällön, valita työryhmän ja joskus jopa aikataulun. Kannan
Torninosturin ohjaamosta Minna Simonen näkee koko työmaan yhdellä silmäyksellä. Hän liikuttaa painavia elementtejä tarkasti, seuraa säätä herkeämättä ja pitää työmaan tahdin yllä. Työn palkitsevuus syntyy maisemista, yhteispelistä ja siitä, että ilman nosturia rakennukset eivät nousisi. Mikä on mieleenpainuvin hetkesi torninosturinkuljettajana? Rakensin Kirkkonummen kaapelitehtaan tornia Suomen suurimmassa torninosturissa. Korkeutta sillä on yli 200 metriä ja ohjaamoon
