Työturvallisuus

24.11.2021

Psykologinen turvallisuus: kaikilla on lupa olla oma itsensä

Haluatko jakaa tiimissäsi ajatuksiasi ja kertoa hullujakin ideoita? Tuntuuko, että olet tärkeä osa työyhteisöäsi ja osallisuutesi on olennaista? Onneksi olkoon, työskentelet todennäköisesti psykologisesti turvallisessa työpaikassa.

Odotan tiimipalaveria, vaikka päiväni on kiireinen. On mukava päästä kertomaan pari uutta ideaa tiimille ja kuulemaan, mitä muut ovat keksineet. Myös etäyhteydellä mukana oleva Kalle toivotetaan tervetulleeksi ja pidetään keskustelussa mukana.   

Kokouksen alussa tiiminvetäjä Minna vielä kysyy, mikä on tällä viikolla mennyt hyvin noin niin kuin omasta mielestä ja onko ilmennyt haasteita. Kerron mieltäni painamaan jääneestä virheestäni, joka kyllä korjattiin pikaisesti yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Pohdimme yhdessä, voisiko tuollaisen virheen välttää tulevaisuudessa, ja päätämme ottaa tavaksi tarkistaa ristiin toistemme tilauksia. 

 Kuvatun kaltaisessa tiimissä vallitsee psykologinen turvallisuus: jokainen voi olla oma itsensä eikä edes virheitä tarvitse piilotella. Tässä porukassa uskalletaan tuoda esiin jopa ihan keskeneräisiä ajatuksia. Oma haavoittuvuuskin on mahdollista: ilman pelkoa voi pyytää apua.

Myös epäonnistuminen kuuluu asiaan.

Taitava esihenkilö kyselee säännöllisesti, mitkä asiat ovat onnistuneet ja mitkä tuottavat huolta, jotta ihmiset rohkaistuvat tuomaan tärkeitä asioita esille.   

– Samalla nostetaan oletusarvoksi, että jotain on myös voinut epäonnistua ja sekin kuuluu asiaan, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Yli-Kaitala Työterveyslaitoksesta.  

Kun myös hankalia kokemuksia jaetaan ja yhdessä mietitään niiden syitä, voidaan keksiä tapoja tehdä asiat toisella – ehkä paremmalla – tavalla. Jotta psykologinen turvallisuus työyhteisössä lujittuisi, olisi tärkeä puhua myös siitä, että epävarmuuskin kuuluu välillä asiaan.   

– Totta kai puhutaan myös onnistumisista, mutta tärkeää on nimenomaan, että yhtä lailla puhutaan epäonnistumisista ja annetaan sekä kehittävää että myönteistä palautetta. Se tarkoittaa, että kysytään, keskustellaan ja aktiivisesti kuunnellaan sekä varataan vuorovaikutukselle aikaa, neuvoo työpsykologi Nina Lyytinen.   

Psykologinen turvallisuus ja esimiehen rooli 

Psykologisen turvallisuuden tutkimuksen uranuurtaja Amy Edmondson on amerikkalainen johtajuuden, ryhmätyön ja organisaation oppimisen tutkija. Hän on sairaalaympäristöä tutkiessaan huomannut, että myös potilasturvallisuus paranee työyhteisössä, jossa on hyvä olla.   

Saman johtopäätöksen voi vetää mihin tahansa yritykseen tai yhteisöön: psykologinen turvallisuus on yhteydessä toiminnan tehokkuuteen, hyviin tuloksiin ja onnistuneisiin suorituksiin. On myös pakko uskaltaa ottaa riskejä, että voidaan kehittää uutta.

Menestyvässä organisaatiossa uskalletaan jakaa asioita.

– Menestyvässä organisaatiossa vallitsee psykologinen turvallisuus, koska siellä uskalletaan ja halutaan jakaa asioita ja oppia toisilta. Ihmiset voivat tulla töihin omina itsenään pelkäämättä, että tulevat nolatuiksi. He voivat kokea olevansa osa yhteisöä, Nina Lyytinen kuvailee.   

 Esihenkilön rooli on tärkeä avoimen ilmapiirin luomisessa. Hänellä on asemansa takia mahdollisuus ottaa ihmiset mukaan keskusteluun ja antaa jokaisen ajatuksille arvoa. Esihenkilö voi näyttää esimerkillään, että muilta opitaan joka päivä ja omaa osaamattomuuttakin uskaltaa tuoda esiin.   

– Nykypäivän asiantuntijaorganisaatiossa työntekijät tietävät monesti enemmän kuin esihenkilöt, joiden kannattaa osoittaa halunsa oppia alaisiltaan ja hyväksyä, että kaikkea ei voi osata. Johdonkin pitää uskaltaa puhua omista heikkouksistaan, jolloin myös työntekijät voivat niin tehdä, Nina Lyytinen sanoo.  

Alentunut psykologinen turvallisuus hiljentää keskustelut 

Psykologisen turvallisuuden vastakohtana on pelokas ilmapiiri, jossa yhteisön jäsenet uskovat kohtaavansa väheksyntää ja vaientamista. He tuntevat itsensä epävarmoiksi ja kokevat kysyvänsä jatkuvasti niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä tai esittävänsä turhia ajatuksia.  

Istumme työkavereiden kanssa asiakkaan luona palaverissa. Yleensä asioista on tässä porukassa juteltu rennon myönteisesti ja niin, että jokaisen ehdotuksesta keskustellaan. Palaverin edetessä minusta alkaa tuntua siltä, että en halua enää avata suutani. Työryhmääni on nimittäin tullut uusi jäsen, joka yrittää pönkittää omaa asemaansa torppaamalla jokaisen ehdotukseni. Asiakkaan edessä en halua näyttää eripuraa, joten alan pysyä yhä enemmän hiljaa. 

– Jos keskustelu vaimenee ja ihmiset palaverissa hiljentyvät, eivätkä enää halua tuoda esiin omia ideoitaan, psykologinen turvallisuus on todennäköisesti vaarantunut, Lyytinen sanoo.    

Oma käytös vaikuttaa ryhmän dynamiikkaan.

Työntekijöilläkin on tärkeä rooli psykologisen turvallisuuden ilmapiirin luomisessa. Edellisen esimerkin kaltaiseen väheksyntään pitäisi voida keskustelun keinoin puuttua, vaikka tilanne saattaakin olla herkkä.  

–  Kaikkien tulisi miettiä, miten oma käytös yhteistyötilanteessa vaikuttaa ryhmän dynamiikkaan. Onko itsellä esimerkiksi kilpailuhenkinen asenne? Kunnioittaako eriäviä mielipiteitä vai haastaako ne epäkunnioittavaan ja alentavaan tapaan, Kirsi Yli-Kaitala toteaa.  

 Psykologinen turvallisuus noussut isoksi teemaksi 

Organisaation muutoksessa psykologisen turvallisuuden pönkittämistä kaivataan toden teolla. Muutos voi olla pieni tai suuri, mutta aina hyväkin muutos aiheuttaa jonkinlaista epävarmuutta.   

– Muutoksen onnistumiseen tarvitaan kaikkien osallisten ajatuksia ja kokemuksia. Muutokset etenevät kokeilun kautta. Ilman psykologista turvallisuutta ihminen saattaa lamaantua pelätessään tekevänsä vääriä ratkaisuita, jos uusia toimintamalleja ei vielä ole, kertoo organisaatiokehittäjä Olli Viljanen Humapista.   

Viljanen työskentelee yritysten muutosprosesseissa fasilitoiden keskustelua ja ajattelua. Hän on huomannut, että psykologinen turvallisuus on jo noussut isoksi teemaksi yritysmaailmassa ja sen tärkeys on tiedostettu, mutta käytännön toteuttaminen vaatii vielä paljon harjoittelua ja sisäistämistä. 

Oppiminen on onnistumista tärkeämpää.

Jos ihmiset väsyvät muutosprosessissa, moniäänisyys voi vähentyä, eikä enää kuulu kuin konkarin, esihenkilön tai johdon ääni. Tällaista ilmapiiriä kutsutaan näennäiseksi harmoniaksi.   

Muutostilanteessa merkittävää olisi Viljasen mukaan epävarmuuden tunnustaminen: me olemme nyt uudessa tilanteessa eikä yhtä oikeaa tapaa ole.  

– Kaikille työyhteisössä on tärkeä korostaa, että oppiminen on onnistumista tärkeämpää, ja sillä tavalla hyväksyä myös epäonnistuminen. Ihmisiä pitäisi kutsua keskusteluun kysymyksillä ja kiittämällä kaikesta osallistumisesta, Viljanen vinkkaa.  

 Psykologinen turvallisuus ja hybridityö 

Useimmilla työpaikoilla korona-aika on ollut yhtä muutosta, mutta nyt palaillaan kohti normaalia – ja taas on edessä muutos: korona-exit. Mikä olisi hyvä tapa tehdä töitä tästä eteenpäin?  

– Olemme eläneet jo pitkään muuttuvassa maailmassa, jossa jopa töiden jatkuminen on monella ollut epävarmaa. Nyt tarvitaan huolenpitoa ja palvelevaa johtamista, jossa osoitetaan erityistä kiinnostusta ihmisen hyvinvointia kohtaan, Kirsi Yli-Kaitala korostaa.  

– Tärkeää on, että kuunnellaan työyhteisön kokemuksia ja kysytään ihmisiltä itseltään, miten he haluavat työskennellä. Keskustelussa pitää hyväksyä erilaisuutta ja ottaa huomioon tuottavuuden lisäksi työhyvinvointi, Olli Viljanen komppaa. 

Kaikkien ääni on hyvä saada kuuluviin.

Etä- ja läsnätyötä yhdistävässä hybridimallissa voi luoda turvallista kulttuuria muistamalla vuorovaikutuksen perusasiat, eli että kaikki tietävät, mitä heiltä odotetaan ja mitä he tekevät. Myös etätyöläiselle pitää tarjota apua ja antaa palautetta.  

– Toiselle sopivat etätyöt ja toiselle lähityö paremmin, ja siitäkin on hyvä keskustella. On tärkeä huolehtia, että kaikkien ääni tulee kuuluviin – myös niiden, jotka ovat luurien ja tietokoneiden päässä, Nina Lyytinen sanoo.

 

Lue lisää psykologisesta turvallisuudesta:

Rajavartiolaitos: ”Pandemia haastoi psykologisen turvallisuuden”

Opetusala: ”Voin tuoda työn haasteita esille turvallisin mielin”

Rakennusala: ”Asenteet ovat muuttuneet tosi paljon”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.