Työturvallisuus

• 13.11.2015

Perjantai 13. ja kolme kilpailevaa selitystä

Epäonneen liittyvän uskomuksen vuoksi monista kilpailuista puuttuu kilpailija numero 13 eikä hotellihuonetta numero 13 yleensä ole. Jonkin arvion mukaan 13. kerros puuttuu noin 80 prosentista USA:n korkeista rakennuksista. Sama lähde antaa vinkin myöhäisille häiden järjestäjille, että tilavarausten puolesta häiden pito kuun 13. päivänä onnistuu parhaiten.

Myös perjantaita pidetään epäonnisempana kuin viikon muita päiviä. Kuluvana vuonna tänään on jo kolmas kerta, kun kuukauden 13. päivä osuu perjantaille. Kirjoittaja on selvinnyt kahdesta edellisestä ilman suurempia epäonnen sattumia. Mitä sanoo kolmas?

Ainakin tämä hetki on mitä parhain pohtia tulevaa. Vaivaako meitä epäonni silloin, kun kohtaamme yllättäviä vastoinkäymisiä, tapaturmia tai muita vahinkoja?

Ei epäonni, pikemminkin malttamattomuus

Nobel-palkittu psykologi Daniel Kahneman jakoi päätöksenteon ja sitä edeltävän pohdinnan kahteen osaan kirjassaan Ajattelu Nopeasti ja Hitaasti. Hän ei varsinaisesti ota kantaa ihmisen epäonneen toimissaan, mutta kuvaa sitä, miten herkästi teemme virheitä.

Nopeaan tapaan ajatella liittyvät adjektiivit vaivattomuus, viehätys ja innovatiivisuus (kuten Pelle Pelottoman oivallus tai laskutoimitus 2×2). Vastaavasti hidasta ajattelua kuvaavat parhaiten sanat työläys ja vaivannäkö (koeta laskutehtävää 47×53). Nopea ajattelu on mukavampaa kuin hidas, mutta paljon alttiimpi virheille.

On rationaalista käyttää nopeaa ajattelua, kun tilanne on tuttu. Aika ja energia kannattaa panostaa vastaavasti niihin tilanteisiin, joissa asetelma on meille uusi ja jotka vaativat laaja-alaista näkemystä tai yksityiskohtien syvää pohdintaa.

Tässä kohtaa Kahneman on kovin pessimisti. Ihminen pystyy muuttamaan omaa ajatteluaan vain rajatusti. Vaikka meillä olisikin tieto ja taito toimia oikealla tavalla, kohtalomme on vain osittain tämän varassa. Vahinkojen taustalla on useammin taipumuksemme ratkaista asioita nopean ajattelun avulla kuin epäonni.

Olemmeko onnen vaivaamia?

Sosiologi Charles Perrow näkee asian vielä synkempänä. Hän katsoo, että ihmisiä vaivaa onni. Kirjassaan Normal Accident (suom. Normaali vahinko) Perrow esittää hyvin kantansa perustellen, että vahinkojen sattuminen on modernin yhteiskunnan normaali olotila. Turvallisuus on väliaika seuraavaa katastrofia odotellessa.

Tuodakseen teoriansa käsin kosketeltavaksi hän kuvaa esimerkin yhden aamupäivän toimistaan. Tavalliseen puoleen päivään sisältyi aivan riittävä määrä asioita, jotka ratkaisi sattuma. Pieleen mennessään niistä yksikin olisi pilannut koko päivän. Perrowin kuvaama arki on hyvin yleistettävissä pätemään meihin kaikkiin.

Epäonni vai kapea näköala?

Kokemusperäinen oppiminen on tärkein tapamme ennustaa tulevaa, mutta joskus se voi johtaa harhaan. Filosofi Bertrand Russell kansanomaisti ajatuksen kirjoittamalla kanasta, joka vietti mukavaa elämää ennen päätymistään paistiksi päivällispöytään. Yltäkylläinen ravinto ja nousujohteisesti parantunut hoiva ei tarkoittanut sille suurta menestystarinaa, vaikka kana saattoi oikeutetusti näin luulla.

Olemme monella tapaa riippuvaisia muiden ihmisten tekemisistä. Ongelma, usein tahaton, saattaa syntyä muualla, mutta sen haitalliset seuraukset voivat kohdistua itseemme. Russelin kanan tapaan emme mitenkään ole tietoisia ongelmasta, ennen kuin sen kohtaamme.

Näin varaudut perjantai 13. päivään

Organisaatiotutkijat Karl Weick ja Kathleen Sutcliffe ovat selvittäneet työyhteisöjen tapoja varautua odottamattomaan tutkimalla niin sanotun luotettavan organisaation, kuten tehohoitoyksilön, ydinvoimalaitoksen tai lentotukialuksen kansitoimintojen, tapoja toimia.

Luotettava organisaatio syntyy pakon sanelemana, kun ei ole muuta mahdollisuutta kuin toimia luotettavasti. Tutkijoiden mukaan tällaiseen organisaatioon syntyy mindfullness-kulttuuri (ajatus on kuvattu kirjassa Managing the Unexpected: Assuring High Performance in an Age of Complexity). Seuraavassa on esitetty tästä kulttuurista muutamia käytännönläheisiä piirteitä, joita jokainen meistä voi soveltaa omassa arjessaan.

Harkinnan käyttö eli Kahnemanin hidas ajattelu on ajoittain tarpeen. Jotta saamme sen esiin, meidän tulisi opetella pitämään lyhyt ajatuksia kokoava tauko. Tapaturmatilastojen mukaan teemme herkimmin virhearvioita seuraavissa tilanteissa:

  • uuden tehtävän aloittaminen
  • häiriön purku
  • suunnitelmien äkillinen muuttuminen tai
  • töiden jatkaminen äkillisen keskeytyksen jälkeen.

 

Pidä lyhyt harkintatauko näissä tilanteissa ennen työn jatkamista, niin että siitä syntyy opittu tapa.

Luotettavat organisaatiot eivät ensisijaisesti pyri virheiden välttämiseen vaan niiden hallintaan ennen kuin virheistä syntyy ongelmia. Kun hallitsemme arkisen sähläämisen, unohtelut ja virheet hyvällä huumorilla ja venymiskyvyllä, olemme samoilla jäljillä. Näyttäisi siltä, että kaikista virhemahdollisuuksista huolimatta perrowilainen kaoottinen arkemme on hallittavissa.

Russelin kanan kohtalon välttäminen on kirjoituksen aiheista ehkä vaikeinta. Ratkaisu on arjen pelivara. Sen elementistä aika on luultavasti tärkein. Ensimmäinen askel ajan hallintaan osuu täysin yksiin tänään vietettävän turvallisuuspäivän teemaan: ”Tee hopusta loppu!

Kirjoittaja on koulutukseltaan konetekniikan diplomi-insinööri ja työskentelee työturvallisuuden asiantuntijana vakuutusyhtiö Pohjolassa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.