Pääkirjoitus: Missä mennään työelämässä?

Etätyö puhututtaa paljon, mutta heti on todettava, että se koskee vain alle puolta työssä kävijöistä. Kaupan kassaa tai teollisuuden kokoonpanotyötä ei edelleenkään voi hoitaa etänä. Myös ajoneuvot kulkevat toistaiseksi vielä ohjaamosta käsin. Toki etätyömahdollisuudet laajenevat koko ajan. Etänä työskennellään jo esimerkiksi hoitoalalla ja valvomotöissä.

Luultavasti etätyömahdollisuus tulee jatkossa olemaan myös ammatin ja työpaikan valinnassa tärkeä kysymys. Se haastaa lähityöalat panostamaan entistä enemmän työntekijöiden hyvinvointiin ja positiivisen mielikuvan luomiseen alasta. Haastetta lisää se, että kilpailu osaavista työntekijöistä kiristyy työvoimapulan myötä. Tässä pelissä perheystävällisyydellä, välittämisellä ja luottamuksella on suuri merkitys.

Mitä tulee etänä vai toimistolla -keskusteluun, asiaa ei pidä ajatella yhden osapuolen näkökulmasta.

Vaikka työtä ei voisikaan tehdä etänä, niin sanottu työn tuunaaminen on mahdollista kaikissa töissä. Työntekijä voi itse tai yhdessä työkavereiden ja esihenkilöiden kanssa parantaa työergonomiaa, työn organisointia, tietojärjestelmien toimivuutta ja työn tauotusta. Kimmoisuuden ja joustavuuden opettelu ja innostunut suhtautuminen uuteen ovat avainasioita.

Mitä tulee etänä vai toimistolla -keskusteluun, asiaa ei pidä ajatella yhden osapuolen näkökulmasta. On huomioitava niin työnantajan, tiimin kuin yksilönkin tarpeet. Sen lisäksi, että ajattelemme, tarvitsenko minä toisia, on syytä pohtia myös sitä, tarvitseeko joku ehkä minua. Lisäksi on tärkeää pohtia kohtaamisten sosiaalista vaikutusta työyhteisössä.

Kaikessa muutoksessa on kaksi varmaa asiaa: vastuullisuuden merkitys korostuu ja ihminen on aina ihminen.

Yksi ajan ilmiö on ansiotulojen koostuminen erilaisista töistä ja työsuhteista sekä työpaikan vaihtamisherkkyys. Ne eivät toisaalta ole pelkästään tämän päivän ilmiöitä. Lehdessämme kuvataan hienosti, miten yli 50 vuotta sitten hyvin monen työura koostui erilaisista pätkätöistä.

Kaikessa muutoksessa on kaksi varmaa asiaa: vastuullisuuden merkitys korostuu ja ihminen on aina ihminen. Tommy Hellsteniä siteeraten:

”Olen nähnyt sen, joka tekee meistä kaikista samanlaisia huolimatta siitä, että olemme kaikki erilaisia. Se on syvä nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen tarve. Se on syvällä meissä, me kuljetamme sen myös mukanamme työpaikalle.”