Pääkirjoitus: Mielen järkkymistä voidaan ehkäistä

Työntekijän mieli voi järkkyä monesta syystä. Työhön liittyvistä ongelmista tai työn ulkopuolisista asioista johtuen. Myös perimällä on vaikutuksensa. Mielenterveyden ongelmat vahingoittavat aina työntekijää ja samalla laskevat työtehoa. Pahimmillaan ne johtavat sairauspoissaoloon ja sairausdiagnoosiin.

Mielenterveys koetaan araksi asiaksi, josta ei helposti muille puhuta. Siihen on kuitenkin syytä rohkeasti tarttua. On tärkeää, että työpaikalla on toimintamallit eri tilanteisiin, esim. varhaisen välittämisen mallin kautta. Ketään ei saa jättää yksin. Jos huomaat muutoksia, kysy kaverilta mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin. Olitpa sitten esihenkilö tai muu työkaveri. Esihenkilön rooli näissä asioissa on erityisen tärkeä.

Tärkeää on, että saamme ajatukset välillä pois työasioista.

Työntekijää voidaan tukea monella tavalla ja työtä voidaan muokata työntekijän työkykyä vastaavaksi. Tähän tarvitaan usein terveydenhuollon ammattilaisten apua. Onneksi meillä Suomessa on hieno työterveyshuoltojärjestelmä, josta saa tukea. Sieltä saa monenlaista apua matalalla kynnyksellä, sellaistakin, josta et ehkä vielä tiedäkään.

Iso merkitys on myös sillä, mitä teemme vapaa-ajalla. Jokaisella pitäisi olla keinoja informaatiokuorman tai muiden työpaineiden aiheuttaman stressin purkamiseen. Tärkeää on, että saamme ajatukset välillä pois työasioista. Myöskään unen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Näillä eväillä työpaikasta saadaan varmasti mielenterveyttä tukeva.

Olin elokuussa kunta-alan Lappeenranta-seminaarissa. Siellä nousi esille monia työhyvinvoinnin perusasioita: työn mielekkyys ja merkityksellisyys, nähdyksi tuleminen, oman ja toisen roolin ja osaamisen kunnioitus, mahdollisuus itsensä toteuttamiseen, läsnä oleva, palveleva johtajuus ja avoin päätöksenteko sekä yhteisten arvojen kunnioitus arjessa. Näillä eväillä työpaikasta saadaan varmasti mielenterveyttä tukeva.

Itseeni teki erityisen vaikutuksen tässä lehdessä oleva Kalle Päätaloa käsittelevä juttu. Se vei minut yli 40 vuoden takaisiin lukioaikoihin, jolloin luin Päätalon Koillismaa-sarjan ja siihen mennessä ilmestyneet Iijoki-sarjan teokset. Se terapia kantaa vieläkin. Pitääpä ottaa loputkin Iijoki-sarjan kirjat lukuvuoroon.