Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
”On upea nähdä, kun oppilaat lähtevät iloisin ilmein työnsä kanssa kotia kohti ihmetellen, että ovat tehneet jotain niin hienoa ihan itse. Se riittää minulle kiitokseksi työstäni – oppilaat ovat meidän opettajien palkinto.
Teknisen työn opetus on ollut valtavassa murroksessa viime vuosina, sillä käsityön käytännön toteutustapaa uudistettiin vuoden 2014 opetussuunnitelmassa todella paljon. Teknisen työn ja tekstiilityön työtavat jakavat nykyään yhdessä käsityön opetusmäärää ja niistä annetaan oppilaalle yhteinen arvosana.
Emme luo väkisin monimateriaalista opetusta.
Emme ole Oulun Normaalikoulussa kuitenkaan väkisin luoneet niin sanottua monimateriaalista opetusta, vaan pyrimme enemmänkin löytämään luonnollisia asiayhteyksiä käsityön eri työtapojen välillä. Teknisen työn tunnilla voi siis meidän koulussamme edelleen tehdä puukon, vaikka siihen nahkaa ommellaankin.
(…kuva)
Muutos työnkuvassa aiheuttaa psykologista turvallisuutta heikentävää painetta ja epävarmuutta. Monet käsityön opettajat kokevat, että eivät enää tahdo tunnistaa nykyistä työtään siksi työksi, johon ovat aikoinaan ryhtyneet.
Seitsemännen luokan jälkeen käsityöstä tulee valinnainen aine, ja valinnaisaineryhmien muodostumisella on iso merkitys omaan työllistymiseeni. Valtakunnallisella tasolla sekä teknisen työn että tekstiilityön suosio on romahtanut. Epävarmuus töiden jatkumisesta tai tulevaisuuden työnkuvasta kuormittaa mieltä.
Näistä haasteista huolimatta työpaikkani on kuitenkin psykologisesti turvallinen ympäristö, sillä koen saavani esimiehiltäni, eli koulun rehtoreilta, tukea työssäni ja ymmärrystä myös ongelmatilanteissa. Käymme vuosittain kehityskeskusteluja avoimessa hengessä ja minua kannustetaan työssäni sekä sen kehittämisessä.
Opettajilla on vapaus työnsä suunnittelemiseen.
Voin myös tuoda työn haasteita esille turvallisin mielin, mutta edellä kuvatuille ulkoapäin tuleville vaatimuksille on monesti koulun tasolla hyvin vähän tehtävissä. Useissa kouluja koskevissa päätöksissä olen huomannut menettelytavan, jossa pedagogien näkökulma sivuutetaan liian helposti.
Opettajan työ on itsenäistä ja siinä mielessä vapaata, että esimerkiksi esimies ei määrää opetuksen sisältöä, vaan opettajilla on paljon vapautta oman työnsä suunnittelemisessa ja kehittämisessä. Eniten meitä opettajia sitoo työssämme opetussuunnitelma, joka on juridinen asiakirja. Suomessa opetussuunnitelman toteuttamiseen on onneksi monia erilaisia tapoja ja useista asioista opettajat ja opetuksen järjestäjät voivat päättää paikallisesti ja koulukohtaisesti.
Opettajat eivät ole persoonattomia virkamiehiä.
Välillä tuntuu, että nykykäsitys opettajasta on sellainen, että olemme persoonattomia virkamiehiä. Huulenheitosta voi syntyä väärinkäsityksiä, ja olenkin joskus oikonut oppilaan ja vanhempien kanssa jotain asioita jälkikäteen.
Tilanne on saatu keskusteltua aina hyvässä hengessä sitten, kun olen saanut huoltajan puhelimen päähän. Koen, että minulla on hyvät välit sekä oppilaisiin että vanhempiin, joille voin huoletta soittaa matalalla kynnyksellä tarpeen mukaan.”
Työstä laulaminen on osa suomalaista kansan- ja työväenperinnettä sekä kevyen musiikin historiaa. Laulut ovat luoneet yhteishenkeä, viihdyttäneet ja auttaneet jaksamaan arjessa. Työlauluja on luultavasti laulettu yhdessä jo tuhansia vuosia sitten. Ruumiillisen työn lomassa laulaminen rytmitti työntekoa ja auttoi jaksamisessa. Suomalaisista työlauluista tunnetuimpia ovat esimerkiksi tukkilaisten soutulaulut sekä rakentajien junttalaulut. Teollisen läpimurron ja koneistumisen myötä yhteinen
Konepajan työelämäpainotteisessa lukiossa ei ole koeviikkoja. Sen sijaan oppilaat tutustuvat työelämään yhtenä päivänä viikossa. Kysyimme nuorilta ja työnantajilta, mitä yhteistyö on heille antanut. Ajatus kuulostaa hauskalta aikuisenkin korvaan: joka keskiviikko tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Mikäs siinä! Työelämäpainotteisessa Konepajan lukiossa oppilaat pääsevät kokeilemaan, miltä eri ammatit käytännössä tuntuvat. Aikaa tähän on raivattu luopumalla koeviikoista. Niiden sijaan oppilaita
Pohjapiirros käsissä, kypärän alla hämmästyttävä määrä tietoa ja lisää kainalossa olevassa paksussa mapissa. Vastaava työnjohtaja työssään. Ilpo Reinilällä ei tule työarjessa aika pitkäksi. Tuore maali tuoksuu ja pinnat hohtavat uutuuttaan työmaavalaisimien valossa. Helsingin kaupungin rakentamisfirma Starassa työskentelevä Ilpo Reinilä astelee turvajalkineissaan pahvilla suojattua käytävää pitkin ”kohteeseen”, kuten hän sanoo, ja tervehtii työntekijöitä pikaisesti. – Työni
Enligt Anna Wäck föds en framgångsrik arbetslivsdialog av öppenhet, lyssnande och mod att lyfta fram glädjeämnen och framgångar. Anna Wäck leder Sitowise Groups IT-serviceorganisation i Finland, Sverige och Portugal. Förra året utsågs hon till Årets unga ledare. Wäck berättar med vilka medel man kan föra organisationen mot framgång med rätt slags dialog även mitt under
