Minulla on suvussani yrittäjiä ja käsityöläisiä, joiden vanhemmat ovat olleet maanviljelijöitä. Näen omien juurieni vaikutuksen siinä, mitä nykyään teen, vaikka ulkoisesti ne kuulostavat hyvin erilaisilta asioilta.

Opetan laulua, suunnittelen laulun opetusta Sibelius-Akatemiassa ja esiinnyn itse soolokonserteissa ja oopperassa. Toisaalta teen viikonloppuisin maatilan töitä puolisoni sukutilalla, ja toisinaan käyn vapaa-ajallani metsästämässä metsästysseuran porukalla.

Olen oivaltanut, että nämä kaikki asiat, joita teen, ovat vastapainoa toisilleen.

Olen oivaltanut, että nämä kaikki asiat, joita teen, ovat vastapainoa toisilleen. Sibelius-Akatemian hallinnossa täytyy suunnitella opetusta pitkällä tähtäimellä, eikä oman työn tulos näy heti ja konkreettisesti. Maatilalla istun traktorin rattiin, alan äestää ja näen heti, kuinka maa kääntyy äkeen alla.

Hallinnollisen työn vastapainoa ovat sekä laulajan työ että rakas harrastukseni metsästys. Esihenkilötehtävissä puhelin soi, sähköposteja tulee, ja asioilla, jotka aineryhmäjohtajan pöydälle tulevat, on usein kiire. Tulee osata keskittyä ison kokonaisuuden suunnittelemiseen, jotta saa kaiken pysymään paketissa siitä huolimatta, että keskeytykset ja asiasta toiseen siirtyminen kuuluvat työhön. Täytyy myös katsoa kelloa jatkuvasti – milloin alkaa opetus, missä välissä syön.

Sen sijaan, kun oopperalaulajana menee lavalle, on olemassa vain se hetki. Kaikki muut ajatukset hälvenevät, koska niille ei ole sijaa. Häiriötekijät laitetaan pois, tai niitä ei edes huomaa. Puhelinkin on takahuoneessa. Mikä tahansa, mitä takahuoneessa tapahtuu, ei sillä hetkellä kosketa minua.

Metsästys on samanlaista kuin laulu, koska siinä on vaiheita, jolloin ainoa vaihtoehto on keskittyä hetkeen. Jokin hirvestystilanne saattaa edetä suunnitelmista poiketen suolle, ja sitten mennään suolle. Puhelinta ei kannata katsoa, koska sitten hirvi jolkottaa nenän edestä.

Laulaminen ja metsästäminen lienevät minun mindfulnessiani.

Olen miettinyt paljon mindfulnessia ja sitä, kuinka monet keskittyvät hetkeen katselemalla kahvikuppiaan ja kuinka kahvi läikkyy kupissa. Jotta saan mieleni keskittymään hetkeen, tarvitsen jotain raflaavampaa. Laulaminen ja metsästäminen lienevät minun mindfulnessiani.

Toisaalta pelkkä metsästäminen tai pelkkä esiintyminen eivät yksinään sopisi minulle. Nautin laulun opettamisen hallinnollisesta työstä, koska pääsen edistämään itselleni merkityksellisiä asioita. Lisäksi laulun opettaminen tuo vakautta ja tiettyä taloudellista turvaa monelle, joka tekee työkseen taidetta.

Opettaessani toisille laulamista saan itsekin uuden näkökulman laulamiseen. Kun selittää jotain asiaa, ymmärtää itsekin sen yhtäkkiä paremmin.

Tällä hetkellä askartelen kansallispukua.

Kaiken ohella harrastan käsitöitä. Tällä hetkellä askartelen kansallispukua. Se on melkein valmis. Enää puuttuu yksi pirtanauha päällysröijyyn. Sitten aloitan seuraavaa projektia.

Opetan aina opiskelijoille, että elämässä on hyvä olla muutakin kuin laulu. Oman arvon ei pidä perustua vain siihen, millainen laulaja on, tai onko juuri oikeanlainen laulaja. Oikeanlaista taiteilijaa ei ole olemassakaan. Kannattaa tehdä asioita, joista pitää, ja lopulta niistä kaikista löytyy jotakin yhteistä. Siten jaksaa parhaiten.

Jennin vinkit työhön ja vapaa-aikaan

1. Tunnista se, mikä sinua oikeasti kiinnostaa, ja löydä sille aikaa.
2. Pyri katsomaan sinulle tärkeitä asioita monista eri näkökulmista.
3. Säilytä tuore tuntuma asioihin. Jos teet töitä esihenkilönä, tee välillä sitä samaa työtä, jota alaisesikin tekevät. Laita kädet saveen.
4. Jos et pysty erikseen keskittymään meditointiin tai mindfulnessiin, mieti, mikä olisi sinun tapasi tehdä asioita tietoisesti ja olla läsnä hetkessä. Ehkä tarvitsekin tarpeeksi vauhdikkaan tilanteen, että voit keskittyä hetkeen!