Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Jenni Lättilä opettaa laulua yliopistossa, esiintyy sopraanona ja harrastaa maataloutta ja metsästystä. Kaikki nuo asiat tasapainottavat toisiaan, mutta niistä löytyy myös yllättävää yhteistä.
Minulla on suvussani yrittäjiä ja käsityöläisiä, joiden vanhemmat ovat olleet maanviljelijöitä. Näen omien juurieni vaikutuksen siinä, mitä nykyään teen, vaikka ulkoisesti ne kuulostavat hyvin erilaisilta asioilta.
Opetan laulua, suunnittelen laulun opetusta Sibelius-Akatemiassa ja esiinnyn itse soolokonserteissa ja oopperassa. Toisaalta teen viikonloppuisin maatilan töitä puolisoni sukutilalla, ja toisinaan käyn vapaa-ajallani metsästämässä metsästysseuran porukalla.
Olen oivaltanut, että nämä kaikki asiat, joita teen, ovat vastapainoa toisilleen. Sibelius-Akatemian hallinnossa täytyy suunnitella opetusta pitkällä tähtäimellä, eikä oman työn tulos näy heti ja konkreettisesti. Maatilalla istun traktorin rattiin, alan äestää ja näen heti, kuinka maa kääntyy äkeen alla.
Hallinnollisen työn vastapainoa ovat sekä laulajan työ että rakas harrastukseni metsästys. Esihenkilötehtävissä puhelin soi, sähköposteja tulee, ja asioilla, jotka aineryhmäjohtajan pöydälle tulevat, on usein kiire. Tulee osata keskittyä ison kokonaisuuden suunnittelemiseen, jotta saa kaiken pysymään paketissa siitä huolimatta, että keskeytykset ja asiasta toiseen siirtyminen kuuluvat työhön. Täytyy myös katsoa kelloa jatkuvasti – milloin alkaa opetus, missä välissä syön.
Sen sijaan, kun oopperalaulajana menee lavalle, on olemassa vain se hetki. Kaikki muut ajatukset hälvenevät, koska niille ei ole sijaa. Häiriötekijät laitetaan pois, tai niitä ei edes huomaa. Puhelinkin on takahuoneessa. Mikä tahansa, mitä takahuoneessa tapahtuu, ei sillä hetkellä kosketa minua.
Metsästys on samanlaista kuin laulu, koska siinä on vaiheita, jolloin ainoa vaihtoehto on keskittyä hetkeen. Jokin hirvestystilanne saattaa edetä suunnitelmista poiketen suolle, ja sitten mennään suolle. Puhelinta ei kannata katsoa, koska sitten hirvi jolkottaa nenän edestä.
Olen miettinyt paljon mindfulnessia ja sitä, kuinka monet keskittyvät hetkeen katselemalla kahvikuppiaan ja kuinka kahvi läikkyy kupissa. Jotta saan mieleni keskittymään hetkeen, tarvitsen jotain raflaavampaa. Laulaminen ja metsästäminen lienevät minun mindfulnessiani.
Toisaalta pelkkä metsästäminen tai pelkkä esiintyminen eivät yksinään sopisi minulle. Nautin laulun opettamisen hallinnollisesta työstä, koska pääsen edistämään itselleni merkityksellisiä asioita. Lisäksi laulun opettaminen tuo vakautta ja tiettyä taloudellista turvaa monelle, joka tekee työkseen taidetta.
Opettaessani toisille laulamista saan itsekin uuden näkökulman laulamiseen. Kun selittää jotain asiaa, ymmärtää itsekin sen yhtäkkiä paremmin.
Kaiken ohella harrastan käsitöitä. Tällä hetkellä askartelen kansallispukua. Se on melkein valmis. Enää puuttuu yksi pirtanauha päällysröijyyn. Sitten aloitan seuraavaa projektia.
Opetan aina opiskelijoille, että elämässä on hyvä olla muutakin kuin laulu. Oman arvon ei pidä perustua vain siihen, millainen laulaja on, tai onko juuri oikeanlainen laulaja. Oikeanlaista taiteilijaa ei ole olemassakaan. Kannattaa tehdä asioita, joista pitää, ja lopulta niistä kaikista löytyy jotakin yhteistä. Siten jaksaa parhaiten.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
