“Oivalsin, että syy ei ollut minussa”

“Olin aluksi innoissani uudesta työkaveristani, joka kehui osaamistani. Tapasimme toisinaan myös työajan ulkopuolella. Pistin merkille, että hänellä oli tapana sanoa hyvin kovia mielipiteitä ääneen joskus aika ilkeäänkin sävyyn. Ajattelin, että hänellä on vain raju huumorintaju. Vähitellen tilanne alkoi muuttua. Henkilö alkoi olla ilkeä myös minua kohtaan.

Minä: ”Musta tuntuu siltä, että sä olet vihainen tai että sä et pidä musta.”
Hän: ”No mutta Tiina, tää on aika yleistä, että sä et ole tyytyväinen siihen, miten täällä puhutaan. Valitettavasti kukaan muu ei koe omaa työtään noin hankalaksi.”

Minä: ”Mä olen saanut sellaisen käsityksen, että sä koet, että mä olen ärsyttävä.”
Hän: ”Niin mä itse asiassa koenkin. Mä oon sitä mieltä, että ihan oikeesti, nyt pitää yrittää.”

Hän oli vastuullisessa asemassa, mikä teki tilanteesta uhkaavan. Hän saattoi töksäyttää suoraan jotain ikävää tai viestittää, ettei minun ole järkevää kyseenalaistaa hänen toimintatapojaan. Puheet työmäärän kasvusta ja hankalista työolosuhteista kaikuivat kuuroille korville.

Työsuojeluvaltuutettu tuki Tiinaa

Kerroin henkilölle lopulta suoraan, että hänen sanansa satuttavat ja tuntuu siltä, ettei hän pidä minusta. Hän ei osoittanut minkäänlaista empatiaa. Sanoi vain, että harmi kun minusta tuntuu siltä.

Tilanne oli jatkunut yli kaksi vuotta. Lopulta olin valmis irtisanoutumaan. Työsuojeluvaltuutettu kuitenkin sanoi, että älä lähde vielä. Hän kehotti minua kirjoittamaan ylös yksittäisiä asioita, joita kiusaajani oli minulle vuosien varrella tehnyt. Sen jälkeen hän kannusti minua sopimaan tapaamisen kiusaajan esihenkilön kanssa. Työsuojeluvaltuutettu lupasi tulla keskusteluun mukaan.

Keskustelu kiusaajan esihenkilön kanssa sujui todella hyvin.

Aluksi minua pelotti. Keskustelu kiusaajan esihenkilön kanssa sujui kuitenkin todella hyvin. Minulla oli runsaasti konkreettisia esimerkkejä kiusaamisesta, ja esihenkilö sanoi, ettei kiusaajan käytös ole ollut asiallista. Lopulta kävi niin, ettei minun tarvinnut enää työskennellä kiusaajan kanssa samassa tiimissä.

Kiusaaminen ei ole oma vika

Jälkikäteen ajattelen, että minun olisi pitänyt puhua kiusaamisesta johtoportaalle aikaisemmin. Toisaalta ymmärrän itseäni: kiusatuksi joutuminen on noloa eikä siitä ole helppo puhua. Toivoisin kuitenkin, että kiusatut uskaltaisivat hakea apua ajoissa.

Myös työnantajapuolelle toivoisin enemmän rohkeutta työpaikkakiusaamiseen puuttumiseen. Irtisanoutuvat ja sairauslomalle jäävät työntekijät tulevat kalliiksi. Syynä voi olla yksi ainut ihminen, joka tekee henkistä väkivaltaa usealle työntekijälle. Tällaisten ihmisten toimintaan tulisi puuttua varhaisessa vaiheessa.

Mitään pahaa ei tapahtunutkaan, kun kerroin kiusaamisesta.

Olen kirjoittanut romaanin, jossa hyödynnän löyhästi omia kiusaamiskokemuksiani. Olen saanut kirjan myötä paljon palautetta ihmisiltä, joita on kiusattu. Se on tuntunut tärkeältä. Mitä useampi ihminen mieltää, ettei kiusaaminen ole oma vika eikä siihen tarvitse alistua, sen parempi.

Eniten minua auttoi työsuojeluvaltuutetun empaattisuus ja se, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan, kun kerroin kiusaamisesta. Oivalsin, että toimin oikein enkä ollut syyllinen tilanteeseen. Toipuminen alkoi.

Nykyisin välitän entistä enemmän ihmisten työhyvinvoinnista. Tarjoan aina apuani, jos huomaan jonkun joutuvan kiusaamisen tai muun epäreilun kohtelun kohteeksi. Muistutan, ettei heidän tarvitse kärsiä hiljaa, vaan apua on tarjolla.”

Tiinan 5 vinkkiä kiusatulle

1. Jos kuulut ammattiliittoon, voit pyytää apua sieltä suoraan tai työpaikkasi luottamushenkilön kautta. Työsuojeluvaltuutettu on velvoitettu auttamaan myös niitä, jotka eivät kuulu liittoon. Kolmas auttava taho on Työsuojeluhallinto.
2. Puhu ensin kiusaajalle. Tämä on vaikeaa, mutta usein tästä on parasta aloittaa. Mikäli henkilö ei ota kritiikkiä kuuleviin korviinsa, asian voi viedä eteenpäin.
3. Kirjaa ylös tilanteita, joissa sinua on kiusattu. Mitä tilanteessa sanottiin? Keitä oli paikalla? Minkälaisia viestejä kiusaaja on lähettänyt sinulle?
4. Tuo asia kiusaajan esihenkilön tietoon. Hänellä on velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Koita olla luottavainen: suurin osa esihenkilöistä haluaa alaistensa parasta, eikä heillä välttämättä ole tietoa kiusaamisesta.
5. Huolehdi itsestäsi. Hyödynnä työpaikan psykologipalveluita. Yritä keskittyä asioihin, jotka tuottavat hyvää mieltä työn ulkopuolella. Muista, ettei kiusaamista tarvitse sietää. Sinulla on oikeus voida hyvin.