Työturvallisuuskeskuksen (TTK) asiantuntija Lasse Kammosen mukaan työsuojelun pelisääntöjen tunteminen on ”uimataitoa”, joka kannattaa hankkia aivan ensimmäiseksi.

– Kannattaa siis heti lähteä tutustumaan oman alansa työsuojelulainsäädäntöön, normistoon ja sopimuskenttään. Säädökset voivat aluksi tuntua hankalilta, mutta ne eivät ole periaatteessa monimutkaisia.

Jos joku asia ei selviä itse tutkimalla, Kammonen suosittelee ottamaan yhteyttä TTK:hon tai kyselemään oman työpaikan työsuojelupäälliköltä.

– Minusta olisi hyvä asia, jos uudet ja vanhat työsuojeluvaltuutetut voisivat toimia jonkin aikaa rinnakkain. Siihen ei vain usein ole mahdollisuutta.

Työnantajalla on velvollisuus järjestää kohtuullisessa ajassa työsuojeluvaltuutetulle asianmukaista työsuojelukoulutusta.

– Peruskursseja järjestetään TTK:ssa ja ammattiliitoissa. Jatkokurssit antavat sitten toimialakohtaista lisätietoa. Jos alan riskit kohdistuvat vaikkapa ergonomiaan, kannattaa apua hakea omasta työterveyshuollosta ja koulutusta esimerkiksi Työterveyslaitokselta.

Jatkokouluttavia tahoja on monia. TTK järjestää peruskoulutuksen lisäksi täydennyskoulutusta, työelämän kehittämiseen ja työhyvinvointiin liittyvää koulutusta sekä esimieskoulutusta. TTK tarjoaa myös työpaikkakohtaista tilauskoulutusta. Työterveyslaitos järjestää jatkokoulutusta esimerkiksi tapaturma-, kemikaali- tai sähkövaaroista työpaikalla.

Vaarojen arvioinnista toimintaohjelmaan

Kun työsuojeluhenkilö ryhtyy kehittämään työpaikkansa työturvallisuutta ja työhyvinvointia, kannattaa aluksi selvitellä, missä ongelmapaikat lymyävät. Kammonen suosittelee työkaluksi työpaikan vaarojen kartoitusta.

– Arvioinnin perusteella saadaan ”vikalista” niistä töistä ja tapahtumista, joissa on loukkaantumisen vaara.

Vaarojen kartoitus tehdään yhteistoiminnassa työntekijöiden ja työnantajan edustajien kesken.

– Se on yksinkertaisinta tehdä STM:n Riskien arviointi työpaikalla -lomakkeella, joka on ladattavissa sivustoltamme ilmaiseksi. Toinen hyvä työkalu on Turva Arvi. Se osoittaa, mihin työn riskit painottuvat: mennäänkö tapaturma edellä, vai löytyvätkö riskit enemmän työn psyykkisestä tai fyysisestä kuormittumisesta.

Riskien arvioinnista ja työterveyshuollon laatimasta työpaikkaselvityksestä saadaan perusta työsuojelun toimintaohjelmalle. Sekä riskinarviointi että työsuojelun toimintaohjelma ovat lakisääteisiä.

– Jos nämä ovat tekemättä, kaikki turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvä päätöksenteko on enemmän tai vähemmän arvailua. Käsittääkseni työpaikoilla homma on yleensä hoidossa. Päivitys vain täytyy muistaa.

Riskinarviointi saattaa siis tuoda jotakin uutta tietoa, joka on hyvä päivittää myös toimintaohjelmaan. Toimintaohjelmaan päivitetään työn ja työolojen aiheuttamien terveysvaarojen lisäksi työsuojelutoiminnan tavoitteet.

– Tavoitteisiin kirjataan työnantajan
edustajan kanssa toimet, joilla asioita parannetaan lyhyellä aikavälillä, ja myös toimet, joita tullaan tekemään pidemmän ajan puitteissa, Kammonen kertoo.

Läheltä piti -tilanne ennustaa vaaran

Kun suunnitelmat saadaan kuntoon, lähdetään parantamaan työpaikan työturvaa ja työhyvinvointia konkreettisesti.

– Jos kysymyksessä on vähänkään tapaturmaherkempi ala, lähtisin kehittämään läheltä piti -ilmoituskäytäntöä. Se antaa hyvin toimiessaan lähes reaaliaikaisen kuvan uhkaavista vaaroista.

Menettely perustuu turvallisuushavaintoihin, joita työntekijät ja työnantajan edustajat kirjaavat ylös aina tilanteen huomatessaan.

– Jos on melkein tapahtunut tai on jo tapahtunut jotakin, kaikesta ilmoitetaan lähiesimiehelle. Läheltä piti -tilanteet tapahtuvat aivan samoilla kaavoilla kuin vakavat vahingot.

Kammosen mukaan liukastumiset ovat hyvä esimerkki tästä. Niissä loukkaantuu ja jopa menehtyy ihmisiä. Määrään suhteutettuna vakava loukkaantuminen ei ole kuitenkaan kovin todennäköinen.

– Mutta jos vaaratilanteet kirjataan systeemiin, niistä saa suoria vihjeitä liukastumisen paikoista, ennen kuin mitään vakavaa sattuu. Kun esimies saa näistä
tiedon, voidaan lähteä etsimään ja toteuttamaan keinoja ehkäistä tapaturmat.

”Jos ilmoituksen tekeminen koetaan vaivalloiseksi, niin sitä ei tehdä.”

Menetelmän pitää olla helppo

Kammonen kertoo, että systeemejä on monenlaisia. Kirjataanko tapahtumat sitten käsin vihkoon tai tietokoneella erityiseen ohjelmaan, periaatteet ovat samat. Systeemin täytyy olla nopea ja yksinkertainen käyttää.

– Jos ilmoituksen tekeminen koetaan vaivalloiseksi, sitä ei tehdä. Ilmoitus täytyy voida tehdä myös nopeasti. Jos se jää tehtäväksi loppuviikosta, se jää todennäköisesti tekemättä kokonaan.

Ilmoitusmenettelyn täytyy olla myös luottamuksellinen, ja asioista ei saa seurata rangaistuksia.

– Työnantajapuolen kulmakivenä toiminnalle on, että ilmoituksen tekijä saa palautteen. Kun hänelle kerrotaan, mitä asian suhteen tullaan tekemään, ja kun asiat myös korjataan, hän kokee olevansa hyödyksi työpaikkansa työturvallisuudelle.

Lisätietoja:

TTK kouluttaa

Turva Arvi -työkalut

STM:n Riskien arviointi työpaikalla -työkirjan vaaratekijälomakkeet 2015