Millainen on sairaalavalokuvaajan tavallinen työpäivä?

Millainen on sairaalavalokuvaajan tavallinen työpäivä?

Työ on vaihtelevaa, mutta yleensä päivät rakentuvat normaaleista perustehtävistä, kuten vaikka ihomuutosten kuvauksista. Kuvaamme ihan mitä tahansa potilaisiin liittyvää, mitä tarvitaan ja mikä on kameralla tallennettavissa.

Millainen on sairaalavalokuvaajan epätavallinen työpäivä?

Teho-osastolla voi joutua kuvaamaan esimerkiksi potilasta, jolta on poistettu paljon tuhoutunutta kudosta ja kuvauskohta näyttää vähän kuin lääketieteelliseltä piirrokselta, jossa näytetään, mitä on ihon alla. Ei siinä voi kuitenkaan ajatella, että onpa kauhean näköistä. Kuvat täytyy ottaa nopeasti ja niiden pitää onnistua. Henkistä kanttia pitää olla.

Millaisia asioita kuvaat?

Kaikenlaisia asioita, joita lääkärit meiltä pyytävät. Hampaiston ja kasvojen kuvauksia. Pienillä potilailla otetaan kuvia esimerkiksi kampurajalkojen tai huuli- ja suulakihalkioiden korjauksista. Skolioosipotilaista tehdään kuvasarjoja seurantaa varten. Syöpäkeskuksessa kuvaamme ihomuutoksia ja näkyviä kasvaimia. Joskus on kuvauksia leikkaussaleissa, vaikkapa sydänleikkauksista. Teemme myös viestintäosaston kuvauksia.

Mihin kuvia käytetään?

Lääkärit käyttävät kuvia hoitotyössä. Niiden avulla seurataan esimerkiksi hoitojen tehoamista tai hoidettavien kohtien parantumista. Teemme vertailukuvia ja kuvasarjoja. Kuvaamme myös tutkimuksia varten.

Miten ryhdyit sairaalavalokuvaajaksi?

Työskentelin melkein 20 vuoden ajan lehtikuvaajana. Kun jäin työttömäksi, bongasin ilmoituksen, jossa haettiin kuvaajaa Meilahden sairaalaan. Lehtikuvaajan taustasta on hyötyä, koska myös siinä joutuu toimimaan nopeasti erilaisissa tilanteissa ja kohtaamaan ihmisiä.

Mikä on tärkein työväline?

Kuvaan paljon sadan millimetrin makro-objektiivilla ja rengassalamalla. Niillä hoituu hyvin pienemmät kuvauskohteet, kuten esimerkiksi suun ja hampaiston kuvaukset. Muuten kalusto on pitkälti samanlainen kuin lehtikuvaajillakin.

Millainen on hyvä sairaalavalokuvaaja?

Kun kuvaa esimerkiksi sairasta lasta, täytyy olla myötätuntoinen sekä lasta että hänen vanhempiaan kohtaan. Kuvaustilanteessa saattaa ajatella, että toivottavasti tämäkin lapsi saa apua ja parantuu. Pyrin suhtautumaan ihmisiin luontaisesti – välittämään lämpöä ja ystävällisyyttä. Olen oppinut aika hyvän, rauhallisen ja ammatillisen tavan kohdata ihmisiä näissä tilanteissa.

Millainen palaute on jäänyt erityisesti mieleen?

Kuvasin kerran vaikeasti kehityshäiriöistä 3–5-vuotiasta lasta. Hänen päästään piti saada kuvia eri suunnista. Jälkeenpäin hänen äitinsä sanoi, että kiitos, sinä näit lapseni kauniina. Tällainen palaute tuntui erityisen tärkeältä ja arvokkaalta. Tajusin, että tein jotain oikein. Jokainen ihminen, ihan kuka tahansa, täytyy kohdata kunnioittavasti.

Tämä on vaihtelevaa, mukavaa ja ihmisläheistä työtä. On palkitsevaa osallistua omalla pienellä panoksellaan ihmisten hoitamiseen.