Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Millainen on krematorionhoitajan tavallinen työpäivä?
Kirjoittaja: Juho Paavola
Kuvaaja: Juho Paavola
Kun ihmisen on aika lähteä viimeiselle matkalle, helsinkiläisen Malmin krematorion hoitaja Carita Laine-Tossavainen pitää huolen siitä, että tuhkauksessa kaikki on kohdallaan juuri niin kuin pitääkin.
Millainen on krematorionhoitajan tavallinen työpäivä?
En tarkkaan tiedä, koska olen hieman erikoinen. Asun Malmin hautausmaan alueella ja tykkään tulla töihin ajoissa. Kun aamuvuoro alkaa seitsemältä, olen yleensä töissä jo puolelta. Uuni on ajastettu kuumenemaan yli 800 asteeseen jo edellisenä päivänä, ja usein aloitan ensimmäisen vainajan tuhkauksen jo seitsemältä. Työvuoron aikana tuhkataan viitisen vainajaa, ja kun olen aamulla ahkera, voin ottaa iltapäivän rennommin.
Millainen on krematorionhoitajan epätavallinen työpäivä?
Kuten monessa muussakin hommassa, tässäkin hankalinta on, kun tekniikka pettää. Kokemuksella oppii aistimaan epätavallisia hajuja ja ääniä, ja nopeasti tietää, jos jokin ei ole kunnossa. On tosi kurjaa ja ärsyttävää, jos uunissa on vikaa ja tuhkaus joudutaan keskeyttämään. Viime aikoina epätavallisia työpäiviä on ollut siksikin, että Honkanummen krematorio on remontissa ja olemme ahkeroineet Malmilla myös ilta- ja viikonloppuvuoroja.
Miten sinusta tuli krematorionhoitaja?
Olin työskennellyt seurakunnilla vuosikausia, ensin kausityöntekijänä ja sitten vahtimestarina. Halusin vielä työhöni vaihtelua, ja koska olin vahtimestarina ollut paljon krematorion kanssa tekemisissä, luulin tuntevani ammatin jo hyvin. Pian huomasin, etten tiennytkään kaikkea.
Miten niin?
12 vuoden aikana olen huomannut, että tässähän tarvitaan insinöörin paperit. Uunin toimintaa on ymmärrettävä, ja jos tarvitaan korjaajaa, minun on silti itse ymmärrettävä, mitä on korjattava. Myös ensimmäiset tuhkaukset yksin olivat aika vaativia kokemuksia. Kun kolasin luita ja tuhkia uunista, mietin mikä oikeus juuri minulla on tehdä ihmiselle näin.
Oletko sitten katunut ammatinvalintaasi?
En koskaan. Siinä tosin auttaa sekin, että meillä on täällä Malmilla melkeinpä perheyritys: tyttäreni työskentelee vahtimestarina ja mieheni ajaa ruumisautoa. Kuolemaa ei pääse pakoon, eikä tarvitsekaan, mutta jos työ ottaa koville, saan aina läheisiltäni tukea. Olen myös alkanut ymmärtää, kuinka suuri etuoikeus se on, että saan tehdä tuhkauksia. Sen haluan tehdä hyvin.
Mikä on tärkein periaate työssäsi?
Ammattiylpeys. Työskentelen se ajatus mielessäni, että olisin itse tuhkattavan ihmisen omainen. Jos voin auttaa omaisia surutyössään tekemällä oman työni joka päivä niin hyvin kuin osaan, en näe muuta vaihtoehtoa.
Mitä ammattisi on opettanut sinulle kuolemasta?
Emme lähde täältä ikäjärjestyksessä. Pitäisikin vastata, että kun huomisesta ei tiedä, elämää pitäisi elää päivä kerrallaan, eikä rutista turhista. Mutta samalla saan itseni jatkuvasti kiinni siitä, että valitan ihan samoista pikkuasioista kuin kaikki muutkin. Ihmisiähän tässä ollaan.
Kun itse kuolet, tuhkataanko sinut?
En tiedä. Ajatukseni vaihtelevat suuntaan ja toiseen. Uuni on kieltämättä mukavan lämmin, mutta samalla sen ahtaus vähän huolettaa minua. Kaikki asiat kuitenkin yleensä elämässä ratkeavat, eli eiköhän tämäkin.
Liiketoimintajohtaja Anna Wäckin mukaan onnistunut työelämäpuhe syntyy avoimuudesta, kuuntelemisesta ja rohkeudesta tuoda esiin iloja ja onnistumisia. Anna Wäck johtaa Sitowise Groupin IT-palveluorganisaatiota Suomessa, Ruotsissa ja Portugalissa. Hänet valittiin viime vuonna Vuoden nuoreksi johtajaksi. Wäck kertoo, millä keinoilla organisaatiota viedään kohti onnistumisia oikeanlaisella puheella myös isojen muutosten keskellä. Avoimuus ennen kaikkea. Johtajan kannattaa kertoa mahdollisimman selkeästi,
Toimittaja Laura Saarikoski työskenteli kahdeksan ja puoli vuotta Yhdysvalloissa kirjeenvaihtajana. Kokemus avasi silmäni sille, miten erilaisista lähtökohdista työelämästä puhutaan Suomessa ja Yhdysvalloissa, Saarikoski kertoo. ”Työelämäpuhe Yhdysvalloissa korostaa yksilön vastuuta ja mahdollisuuksia. Työelämä nähdään kenttänä, jossa paljon on kiinni rohkeudesta ottaa riskejä ja kyvystä uurastaa uran eteen. Yhdysvaltoihin verrattuna Pohjoismaissa perusasiat ovat hyvin. Täällä on pitkät
Ella Hautaviita, 26, on seurannut isänsä jalanjälkiä metsuriksi. Työ on vienyt hänet useaksi kuukaudeksi Saksaan, jossa naispuolinen metsuri on ollut ihmetyksen aihe. Mitä nuo tytöt täällä tekevät? Oli kevät 2022 ja Ella Hautaviita oli juuri saapunut siskonsa Anna Hautaviidan kanssa saksalaiseen metsään. Raju myrsky oli kaatanut metsässä valtavat määrät puita. Tuhot olivat niin laajoja, että
Luontoyrittäjä Jouko Alhainen tietää kurjista paljon ja hänen mukaansa yhtä lailla kurjet hänestä. Alhainen on työskennellyt kurkien parissa neljässä maanosassa. Tällä hetkellä hänen kotipihallaan Humppilassa asustaa kolme kurkea. Millainen on tavallinen työpäiväsi? Olen maastossa ja suunnittelen tai rakennan jotain. Toteutan jotain ideaa, joka on pitkälle mietitty, mutta ei ihan valmis. Tekovaiheessa oivaltaa parhaiten, mitä kannattaa
