Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Luxemburgissa EU:n käännösosastolla päivät ovat pitkiä ja työ vaativaa, mutta kansainvälinen ilmapiiri rikastuttaa työtä ja elämää.
Meri Rantala kertoo Luxemburgista, että kiirettä pitää. Kesällä on tulossa europarlamenttivaalit, joita ennen kaikki lainsäädäntöprojektit yritetään viimeistellä ja hyväksyttää. Kaikki materiaali pitää myös kääntää, ja se on Rantalan johtaman yksikön työtä.
Hän työskentelee Luxemburgissa Euroopan parlamentissa käännöspääosaston suomen käännösyksikön päällikkönä.
Käännökset ovat demokraattisessa menettelyssä korvaamattomia.
EU:n päätökset koskettavat lähes 500 miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat EU:n 24:ää virallista kieltä.
– Kaikkien jäsenmaiden kansalaisten täytyy saada tietoa käsiteltävistä asioista omalla kielellään, Rantala sanoo.
Myös parlamentaarinen prosessi voi mennä lukkoon, jos asiakirjoja ei ole käännetty.
Parlamentin 705:n jäsenen ja puhemiehistössä istuvien varapuhemiesten täytyy nimittäin voida lukea asiakirja omalla kielellään. Jos käännöksiä ei ole, päätöksiä ei voida tehdä.
Joskus asiakirja täytyy saada käännettyä puolessa tunnissa ennen puhemiehistön kokoontumista. Silloin tulee kiire mutta ei ainoastaan kääntämisen vaan koko työnkulun vuoksi.
– Ennen kuin asiakirja tulee meille, se menee usean yksikön kautta. Meidän yksikössämme päällikkö, kääntäjät ja assistentit vielä käsittelevät sitä.
Meri Rantala on aina ollut kiinnostunut kansainvälisistä tehtävistä. Siksi hän opiskeli oikeustiedettä ja erikoistui Eurooppa-oikeuteen sekä kansanväliseen oikeuteen.
Ensimmäinen työpaikka oli oikeusministeriössä, ja 2000-luvun taitteessa Rantala lähti ulkomaille töihin. Siitä lähtien hän on työskennellyt useissa EU:n toimielimissä.
– Työpäivän rakenne on täällä hieman erilainen kuin Suomessa. Esimerkiksi ruokatunnit saattavat kestää pidempään, ja töitä tehdään myöhempään illalla.
Jos parlamentissa on täysistuntoviikko, työpäivät voivat venyä yöhön asti. Iltatöihin riittää kuitenkin pieni tiimi.
Luxemburg on pieni maa, ja Helsinkiin mahtuisi neljä Luxemburgin kaupunkia.
– Se, että käydään viikonloppuna ulkomailla ostoksilla tai harrastamassa, on yleistä. Naapurimaista käy myös paljon ihmisiä töissä Luxemburgissa.
Luxemburgissa sekä palkat että asumiskustannukset ovat naapurimaita korkeammat.
Luxemburgissa puhutaan virallisesti kolmea kieltä: saksaa, ranskaa ja luxemburgia. Englantiakin kuulee yhä enemmän. Rantala nauttii kansainvälisestä ilmapiiristä.
– Aiemmin ranskan kielellä oli tosi iso rooli, mutta nyt monissa toimielimissä pääkieli on englanti.
Brexit oli EU:lle suuri haaste, mutta se myös lujitti yhteenkuuluvuutta.
– On jäsenvaltioita, jotka haluavat joissain asioissa tehdä yhteistyötä eri tasolla kuin EU:n päävirtaus. Toisaalta kriisitilanteissa jäsenvaltiot ovat toimineet yhtenäisesti.
Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, eri toimielimiin palkattiin runsaasti virkamiehiä, jotka alkavat nyt olla eläkeiässä. Siksi myös Rantalan yksikköön rekrytoidaan jatkossa paljon.
– Jos EU-työt kiinnostavat, nyt voisi olla oikea hetki hakea alalle. Kaikenlaisia osaajia tarvitaan, mikään koulutustausta ei ole poissuljettu.
EU-virkamiehen työ voi kuulostaa byrokraattiselta, mutta parlamentissa sykkii lämmin sydän. Sen Rantala näki, kun koronapandemia oli syvimmillään, ihmiset olivat etätöissä ja yhteiskunnan toiminnot oli suljettu.
Parlamentti avasi tilojaan turvakotien käyttöön, ja keittiössä valmistettiin ruokaa kodittomille. Virka-autoilla kuljetettiin sairaaloiden henkilökuntaa töihin.
– Ikävissäkin asioissa voi olla hopeareunus, jos uskaltaa ajatella vähän laatikon ulkopuolelta.
Yhteiset työpaikat ovat nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus – teollisuuden lisäksi myös esimerkiksi toimistoissa ja kaupan alalla. Kun useat eri työnantajat toimivat saman katon alla, syntyy paitsi yhteistyötä myös uudenlaisia haasteita. Yksi niistä on työturvallisuus. Mutta se ei ole vain haaste – se on myös mahdollisuus tehdä asioita paremmin kuin ennen. Kun jokainen yhteisellä työpaikalla
Syyskuussa 2024 Lyonissa järjestetyissä ammattitaidon MM-kisoissa kaksi suomalaista, Mikko Motin ja Toivo Särkkinen, teki historiaa eri kilpailulajeissa. Neljän päivän intensiivisten tehtävien jälkeen Särkkinen nappasi hopeaa laboratoriotekniikassa, ja Motin saavutti LVI-alan kilpailussa yhdeksännen sijan sekä erityistunnustuksen. Kisat eivät olleet vain kilpailu muita vastaan, vaan myös itseään vastaan – ja samalla elämänmakuinen kokemus maailman huippujen joukossa.
Koronapandemia iski odottamatta ja kovaa, ja sen vaikutukset tuntuivat ympäri maailman. Taistelussa koronaa vastaan Suomi valitsi eristystaktiikan; muun muassa maakuntien rajojen, ravintoloiden ja elokuvateattereiden sulkeminen sekä etätyömoodiin siirtyminen olivat keinoja iskeä virusta vastaan ja pysäyttää sen eteneminen. Etätyö-ilmiö ei kosketa vain niitä yksilöitä, jotka pitävät mallia itselleen sopivana. Oliko sulku ja siitä seurannut kertarysäyksellä muuttunut
Aktiivinen ja rohkea koululainen, jolla oli vaikeuksia keskittyä, kasvoi intohimoiseksi erityisopettajaksi. Tie lukemisen haasteista yliopistomaailmaan ei ollut helppo, mutta periksiantamattomuus ja oppilaiden tukeminen ovat johdattaneet Oskari Siitarin uudelle uralle – matkalle kohti tohtorintutkintoa.
