Matti Onnismaa: Hyvä suoritus lisää hyvinvointia

Ryhdyin näyttelijäksi vähän vahingossa, koska tarkoitukseni oli ruveta rekkakuskiksi. En kuitenkaan viihtynyt siinä mielestäni hieman ummehtuneessa miesmaailmassa. Kun pääsin avustajaksi Kansallisteatteriin, tajusin että tällainenkin työ ja maailma on olemassa – se oli lähes tajunnanräjäyttävä kokemus.

Näyttelijän työn paras puoli on yhteisöllisyys, ihmisten kanssa työskenteleminen. Tällainen ujokin ihminen uskaltautuu esiin, ei omana itsenään, vaan muiden kirjoittamien tekstien pohjalta. Jos on pakko keksiä jotain huonoa, niin epäsäännölliset työajat, jotka toisaalta ovat säännöllisen epäsäännöllisiä. Ja tietenkin elokuvat vievät pidemmäksi aikaa muualle. Nuorempana oli mahtava päästä reissaamaan, mutta tällä iällä alkaa hieman rasittaa olla kauan pois kotoa.

Matti Onnismaa ei oikeastaan ikinä halunnut julkkikseksi, ja huomio hämmentää yhä joskus.

En osaa laittaa tärkeysjärjestykseen teatteria, elokuvaa tai tv-sarjaa, kaikissa on puolensa. Haluan tehdä erilaista. Teatteri on pitkäkestoista, siinä on läsnä yleisön kanssa koko ajan. Tv-sarjoja tehdään nykyisin nopeassa tahdissa, mutta ne tarjoavat säännöllistä työtä pidemmäksi ajaksi. Elokuvanteko on intensiivistä urakkatyötä uusissa maisemissa. Teatteri on omalla tavallaan haastavinta ja stressaavinta, tosin myös jälkitunnelma esityksen jälkeen on todella palkitseva. Toki myös kuvauksissa hyvin mennyt otos tuo mukavan onnistumisen ja helpotuksen tunteen.

Tyytyväisyys omaan suoritukseen on tärkeää henkisen hyvinvoinnin kannalta. Tämä on erittäin henkinen työ – joka päivä on onnistuttava, koska ollaan julkisen tarkastelun ja kritiikin alla. Se tuo ylimääräisiä paineita työhön. Työterveys- ja työsuojeluasiat ovat sen verran kunnossa kuin ovat, olosuhteet pitää ottaa huomioon. Onneksi myös meidät freelancerit on vakuutettu kunkin projektin ajaksi, joten jos jotain sattuu, voi marssia suoraan lääkärille.

– Parasta elämässäni on näyttelemisen lisäksi tytär, jota en tarpeeksi jaksa kehua, Onnismaa kertoo.

Koska työ on niin mukavaa, ja kuitenkin tätä ikää alkaa pikkuhiljaa tulla, pyrin pitämään itseni kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti. Se tarkoittaa, että yritän elää terveellisesti – pidän kilot kurissa eli katson, mitä laitan suuhuni. Hyvä uni on tärkeää. Se ei aina onnistu työaikojen ja joskus roolin aiheuttaman vireystilan takia, ja olenkin silloin tällöin joutunut turvautumaan unta pidentäviin nukahtamislääkkeisiin. En kuitenkaan syö niitä säännöllisesti.

Latautumiseen riittää harrastukseni, frisbeegolf, johon hurahdin täydellisesti kymmenen vuotta sitten. Kun ei harrasta sitä kilpailumielessä, voi vain nauttia metsässä liikkumisesta, ystävien kanssa juttelemisesta ja vertaistuesta. Meitä on tiivis näyttelijäkööri, jotka harrastamme tätä yhdessä. Työpaineet haihtuvat hetkessä mielestä.