Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Mimosa Hedberg lähti Suomen Lähetysseuran mukana Nepaliin auttamaan paikallisia. Hän kohtasi eriarvoisen, kauniin valtion, jossa puhalletaan yhteen hiileen ongelmista huolimatta.
Mimosa Hedbergin kotitoimiston ikkunasta näkyy kapealle, pölyiselle ja ikivanhalle Katmandun kadulle.
On alkamassa monsuunikausi. Se puhdistaa tämän Intian ja Kiinan väliin jäävän laakson talven saastesumusta.
– Talvella, kun ilma on kuivaa ja saastunutta, täällä niistää mustaa räkää, Hedberg sanoo.
Nepalissa on kaikkea: vuoristoa, alankoja, vehreyttä ja saasteita. Myös ihmisten kohtalot ovat vaihtelevia, ja sitä eriarvoisuutta Hedberg yrittää vähentää Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntijana.
Hän aloitti työuransa toimittajana, mutta oltuaan vuonna 2016 Myanmarissa viestintäassistenttina hän ihastui ulkomailla työskentelemiseen. Vuonna 2018 Hedbergille avautui mahdollisuus lähteä Nepaliin.
– Seikkailunhalu, uteliaisuus ja tietynlainen maailmanpelastusideaali varmaan ajoivat ulkomaille.
Jo menomatkalla Nepal näytti luonteensa. Katmandussa oli ukkosmyrsky, ja Hedbergin lento ohjattiin Intian Kalkuttaan.
– Nepalissa suunnitelmat muuttuvat nopeasti. Ihmiset ovat oppineet elämään sen kanssa, ja siihen pitää oppia itsekin. Täytyy sietää epävarmuutta.
Hedberg pääsi seuraavana iltana Nepalin lentokentälle. Lähetysseuran kuski poimi Hedbergin kyytiin ja ajoi pimeään ja hiljaiseen Katmanduun, jonka talot olivat matalia. Kaduilla käveli koiria, ja harvalukuiset vastaantulijat hymyilivät.
– Oli heti jotenkin leppoisa olo.
Noin 30 miljoonan ihmisen Nepal on yksi Aasian köyhimmistä valtioista, ja sen lähihistoria on vaikea.
Vuonna 2006 päättyi sisällisota, ja vuonna 2015 oli tuhoisia maanjäristyksiä. Sitten Intia aloitti kauppasaarron. Muutaman vuoden päästä tuli koronapandemia.
Nepal uhkaa köyhtyä entisestään, sillä maa on ilmastonmuutoksen edessä maailman neljänneksi haavoittuvimmassa asemassa oleva valtio.
Muun muassa tähän Lähetysseura pyrkii vaikuttamaan. Se jakaa tietoa esimerkiksi siitä, mitä kestäviä lajikkeita viljellä nyt ja tulevaisuudessa, jottei ruokapulaa tulisi.
Haasteita on, mutta nepalilaiset porskuttavat yhdessä eteenpäin.
– Täällä on hyvin yhteisöllinen kulttuuri. Jos joku vaikka sairastuu työpaikalla, koko duuniporukka menee katsomaan sairastunutta. Toisista pidetään huolta.
Hedberg on ihastunut maahan niin kovasti, että aikoo viipyä siellä vielä ainakin kaksi vuotta.
Nepal ei ole yhdenvertainen maa, vaan lasten, naisten, vammaisten ja monien vähemmistöjen olot voivat olla kurjat. Kastijärjestelmä on purettu, mutta se vaikuttaa yhä.
Naiset saatetaan esimerkiksi sulkea kuukautisten aikana eristyksiin muista ihmisistä. Kun Hedberg vieraili syrjäisessä Länsi-Nepalissa eristettyjen naisten luona, hän huomasi, että naiseudesta voi olla patriarkaalisessa Nepalissa myös hyötyä.
– Pystyin puhumaan asioista tavalla, jolla ei varmasti miehenä olisi voinut puhua.
Suomen Lähetysseura on ollut Nepalissa 1970-luvulta lähtien. Alkuvuosina maahan lähetettiin esimerkiksi lääkäreitä, mutta nykyään Nepalin omat lääkärit hoitavat maan sairaat kuntoon.
Tässä on koko homman ydin: Hedbergin lisäksi kolme suomalaista ja tusina paikallisia auttavat Lähetysseuran tiimissä nepalilaisia auttamaan itseään.
– Me ei olla valkoisina pelastajina täällä.
Kun korona on helpottanut, Hedberg on taas päässyt tekemään reissuja muhkuraisia ja vaarallisia vuoristoteitä pitkin syrjäisiin kyliin ja yhteisöihin. Niissä tulkille on usein tarvetta, sillä Nepalissa on yli sata vähemmistökieltä.
Parasta on, kun näkee, että tiedotus, opetus ja muu apu tuottavat tulosta. Kuten viime vuonna eräässä kylässä, jossa asui dalit-kastin ihmisiä. Näillä alakastisilla, etenkin tytöillä, on vaara tyytyä alistettuun asemaansa.
– Mutta heillä oli ideoita, miten kehittää kylää, ja he halusivat isona lääkäreiksi ja opettajiksi. Tytöilläkin oli tulevaisuudennäkymiä.
He kertoivat unelmistaan suuren puun varjossa kukkulalla, josta avautui näkymä laaksoon. Siellä leijaili sumua, ja horisontissa Himalajan vuoret nousivat taivaalle. Hedberg ajatteli, että tämä on kaunis maa.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
Kommentit (2)
Mimosa, olet rohkea ja teet työtä ratkaisevassa osassa. Välität ja rakastat!
Siunausta elämääsi 💕
Onnea työhön