Liikkuva työ haastaa tekijänsä

Helsingin yliopiston epidemiologian professori Mika Kivimäki on yli kymmenen vuotta tehnyt kuukausittain yhden työviikon Isossa-Britanniassa, koska halusi osaksi englantilaista tiedeyhteisöä.

– Sain vakituisen professuurin Lontoon yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna 2006. Maailman parhaimpiin rankattu yliopisto on tuonut hienon lisän ja paljon uusia mahdollisuuksia työhöni Suomessa, Kivimäki sanoo.

Alkuun koko perhe asui vuoden Lontoossa. Sen jälkeen Kivimäki on jakanut aikansa kahden maan välillä ja sanoo olevansa sopeutunut siihen. Hän matkustaa ilman matkatavaroita. Kaikki tarpeellinen odottaa valmiiksi Lontoon kodissa. Lento kestää 2,5 tuntia. Työpaikka on kävelymatkan päässä Lontoon kodista. Kivimäki naurahtaa monella menevän työmatkoihin aikaa enemmän kuin hänellä.

– Erilaisten työkulttuurien ja ammatillisten haasteiden näkeminen piristää. Pitkiksi venähtävät työpäivät nollaan käymällä päivän päätteeksi usein kuntosalilla. Sen jälkeen myös uni tulee helpommin.

Koti-ikävä ja syyllisyys olivat tuttuja tunteita lasten ollessa vielä pieniä. Nyt he ovat aikuisia ja tilanne sen puoleen toinen.

– Lontoon työviikkoni on tahdiltaan hyvin intensiivinen ja päivät pitkiä. Koen työni kuitenkin valtavan mielenkiintoiseksi. Työ itsessään palkitsee, Kivimäki pohtii.

Tikkailla kiipeäminen on pitänyt minut näinkin hyväkuntoisena, arvioi nuohooja Tapio Lehtimäki.

Ketteränä katolla

Euralainen Tapio Lehtimäki on työskennellyt nuohoojana reilut 40 vuotta. Isän 60-luvulla perustamasta nyrkkipajasta on kasvanut kolme veljestä ja vielä kaksi ulkopuolista työllistävä yritys.

– Nuohouksen lisäksi tarkistamme kohteen palo- ja henkilöturvallisuuden. Lisäksi opastamme ja neuvomme tulisijojen käyttöön liittyvissä asioissa, Lehtimäki kertoo.

Nokipojat Lehtimäellä on huollettavanaan lähes 7000 kiinteistöä. Toisissa paikoissa hommista selvitään tunnissa, toisissa aikaa kuluu enemmän.

– Täällä Satakunnassa välimatkat ovat siedettäviä. Ajokilometrejä tulee päivittäin noin 50. Pyrimme siihen, että pisin ajo aamulla olisi noin 30 km ja sen jälkeen talosta taloon ja illalla kotiin. Joskus ajaminen on jopa rentouttavaa, kun jää aikaa miettimiseen.

Liikkuvassa työssä parasta on Lehtimäen mielestä sen tuoma vapaus. Aikatauluihin voi itse vaikuttaa.

– Kelit tuovat nuohoustyölle omat mausteensa. Katolle on kiivettävä sovitusti ja hommat hoidettava huonommallakin säällä. Katolla liikkumisen riskit lisääntyvät, jos kiinteistöjen tikkaissa on puutteita, Lehtimäki pohtii.

Rapakuntoisena katolle ei ole asiaa. Lehtimäki itse on käynyt lähes 20 vuotta säännöllisesti jumpassa. Lisäksi hän pyrkii harrastamaan hyötyliikuntaa aina kuin mahdollista.

– Monilla ikäisilläni on jo yhtä jos toista kremppaa kropassaan. Väittäisin, että tikkailla kiipeäminen on pitänyt minut näinkin hyväkuntoisena. Tässä työssä joutuu pakostakin päivittäin käyttämään lihaksiaan ja niveliään!

Valitsen usein asiakkaan luo mennessäni hissin sijasta vielä rappuset, sanoo kotisairaanhoitaja Maarit Lindholm.

Arjen pelastaja

Lähihoitaja Maarit Lindholm on työskennellyt kotihoitajana vuodesta 2003 asti. Hän kehuu työtään monipuoliseksi ja
vaihtelevaksi.

– Kotihoidossa pääsee laitosta paremmin käyttämään osaamistaan. Meille kuuluu myös lääkkeiden jakelu, insuliinipistokset ja verensokerin mittaaminen. Kotihoidossa työskennellessä ammattitaito pysyy hyvänä, Lindholm pohtii.

Työ on kaksivuorotyötä. Työlistojen venyminen ja muut­tuminen on tavallista. Käynnit kirjataan asiakkaan luona
älypuhelimeen.

– Moni asiakaskäynti kestää suunniteltua pidempään. Kaikki pitää kirjata ja selvittää, Lindholm kertoo.

Lindholmin hoitoalueeseen Itäisen Helsingin hoitopiirissä kuuluvat Jakomäki, Heikinlaakso ja Suurmetsä. Tavoitteena
on, että asiakkaiden luona vietettäisiin työpäivästä 4,5 tuntia.

Loppuaika menee muun muassa apteekkitilausten tekemiseen ja hoitosuunnitelmien korjaamiseen toimistolla.
Kotihoitajan työpäivään mahtuu yleensä 8­­–10 kotikäyntiä.

– Alueemme on kompakti, normaali kierros on 10–15 kilometriä. Kesäisin sen selvittää näppärästi polkupyörällä. Talvisin kävelen tai ajan työautolla. Meillä on vain kaksi työautoa. Toisaalta on plussaa, kun työssä pystyy samalla huolehtimaan hyötyliikunnasta. Valitsen usein asiakkaan luo mennessäni hissin sijasta vielä rappuset. Askelmittari näyttää lähes joka päivä yli 10 000 askelta!

Liikkuvan työn hyväksi puoleksi Lindholm lukee myös sen, että kohteesta toiseen siirtyessä ehtii myös nollata tilanteen ennen seuraavan asiakkaan kohtaamista. Palvelutalossa tai muussa hoitoyksikössä uusi asiakas olisi kohdattava heti.

– Työn liikkuvuus ei ole ongelma. Kiire sen sijaan on, etenkin jos siitä tulee jatkuvaa. Lindholm sanoo.•