Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Liikennöintiyritys Nobinan viestinnän haaste: työntekijöitä 50 maasta
Kirjoittaja: Susanna Cygnel
Kuvaaja: Jirina Alanko
Kasvokkaiset kohtaamiset ovat tärkeitä, kun kielitaidossa on puutteita, kertoo henkilöstö- ja viestintäjohtaja Jenni Vuorio.
”Nobinassa työskentelee linja-auton kuljettajia noin 50 maasta. Kantasuomalaiset ovat meillä vähemmistönä, sillä arviolta jopa 60 prosenttia kuljettajistamme on maahan muuttaneita.
Monikansallisuus on rikkaus, mutta tuo viestintään isoja haasteita: monen äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Suomea pitäisi kuitenkin osata riittävällä tasolla, koska se on meillä työkielenä. Kielitaidon puuttuessa haasteita saattaa syntyä esimerkiksi työohjeiden ymmärtämisessä.
Kasvokkain kohtaamisten järjestäminen työpäivän aikana vaatii suunnittelua.
Kirjallisten ohjeiden tulee olla selkokielisiä, jotta viesti ymmärretään mahdollisimman hyvin. Kuljettajat voivat myös lähettää viestejä ja keskustella työnjohdon kanssa sähköisesti, mutta silloinkin kielitaidon puute voi aiheuttaa väärinymmärryksiä. Siksi tärkeimpiä asioita ovat kasvokkaiset kohtaamiset – kuuntelu ja keskustelu – ja sen tarkistaminen, että työntekijä on ymmärtänyt, mitä häneltä odotetaan.
Kasvokkain kohtaamisten järjestäminen työpäivän aikana vaatii suunnittelua, sillä kuljettajat ovat koko ajan menossa: he tulevat varikolle, ilmoittautuvat työvuoroon ja lähtevät ajamaan linjaansa.
Esihenkilö ei välttämättä näe kuljettajaa koko päivänä, eikä tämä ehdi lukemaan viestejä työpäivän aikana – tai sitten hän ei kunnolla ymmärrä niiden sisältöä.
Kannustamme esihenkilöitä pysyttelemään kuljettajien näkyvillä varikolla ja menemään terminaaleihin, eli sinne, missä kuljettajat liikkuvat. Osa esihenkilöistä jutteleekin luontevasti ja haluaa tavata kuljettajia, kun taas osa pysyttelisi mieluummin tietokoneen äärellä. Kasvokkain käytävät keskustelut ovat kuitenkin olennainen osa esihenkilön työtä. Myös johtoryhmän jäseniä kannustetaan vierailemaan varikolla ja olemaan työntekijöiden tavoitettavissa.
Kiitosta on voinut tulla esimerkiksi siitä, että on huomioinut erityisen hyvin liikuntarajoitteista matkustajaa.
Kielitaidon puutteiden lisäksi kulttuurierotkin aiheuttavat haasteita, sillä eri taustoista olevilla kuljettajilla on eri käsityksiä esimerkiksi työtavoista ja asiakaspalvelusta. Asenteissakin on toisinaan haasteita, ja siksi viestinnässä on vaarana kallistua negatiiviseen suuntaan. Olen henkilöstö- ja viestintäjohtajana yrittänyt muuttaa palautteenantoa niin, että toisimme onnistumisia esiin ja kertoisimme ihmisten tarinoiden kautta, miten tätä työtä kuuluu tehdä asiakaslupauksemme mukaisesti.
Ryhmäkeskusteluissa kuljettajat ja esihenkilöt pääsevät keskustelemaan yhdessä erilaisista teemoista, kuten vaikka siitä, millaista on hyvä asiakaspalvelu ja miten liikennevahinkoja voisi vähentää. Tavoitteena olisi tuoda esiin haasteiden rinnalla onnistumisia, kertoa hyvästä asiakaspalautteesta kaikkien kuullen. Kiitosta on voinut tulla esimerkiksi siitä, että on huomioinut erityisen hyvin liikuntarajoitteista matkustajaa.
Monikulttuurisessa työyhteisössä on erityisen tärkeää, että vuorovaikutus on toisia kunnioittava. Vihapuheelle ja rasismille ei ole sijaa. Korostamme, että jokaisen pitää toimia asiallisesti, mutta saa olla oma persoonansa. Kuljettajat tulevatkin meillä yleensä hyvin toimeen, koska meillä on niin pitkään ollut monikulttuurinen työyhteisö.
Joskus tulee myös konflikteja. Tänä vuonna jänniteitä on syntynyt ukrainalais- ja venäläistaustaisten kuljettajien välille. Tällaiset tilanteet vaativat esihenkilöltä tilannetajua ja pelisilmää. Konflikteja on purettu avoimesti keskustellen. Kyllä siellä ovat tunteet olleet ymmärrettävästi pinnassa.”
Severi Mustonen päätyi myyntialalle armeijan jälkeen, jolloin puhelinmyynti tarjosi väylän työelämään. Hän huomasi nopeasti viihtyvänsä myyntityön vauhdissa, vuorovaikutuksessa ja tuloskeskeisyydessä. Nykyään Mustonen työskentelee Coubongassa, oululaisessa startupissa, joka tarjoaa näkyvyyttä ja digitaalisia kuponkeja sovelluksensa kautta. Coubongan idea on yksinkertainen: yritykset julkaisevat sovelluksessa kuponkeja, jotka asiakkaat swaippaavat talteen. Tämä lisää ostopäätösten todennäköisyyttä ja tuo yrityksille lisää asiakkaita.
Freelance-näyttelijä Lotta Kuusisto on esiintynyt monilla estradeilla ammentaen luomisen vapaudesta ja ilosta. Hän kantaa työstään täyden vastuun itse. Jokainen tuotanto on uusi alku freelance-näyttelijälle, jonka estradit ja työryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Lotta Kuusistolle freelance-työn vapaus on luovuuden lähde, vaikka sen mukana tulee vastuu kaikesta. – Voin määritellä työni sisällön, valita työryhmän ja joskus jopa aikataulun. Kannan
Torninosturin ohjaamosta Minna Simonen näkee koko työmaan yhdellä silmäyksellä. Hän liikuttaa painavia elementtejä tarkasti, seuraa säätä herkeämättä ja pitää työmaan tahdin yllä. Työn palkitsevuus syntyy maisemista, yhteispelistä ja siitä, että ilman nosturia rakennukset eivät nousisi. Mikä on mieleenpainuvin hetkesi torninosturinkuljettajana? Rakensin Kirkkonummen kaapelitehtaan tornia Suomen suurimmassa torninosturissa. Korkeutta sillä on yli 200 metriä ja ohjaamoon
Mikään ei viitannut siihen, että Mikko Ranta, nuori porilainen, päätyisi Kiinaan ja etenisi yli 15 vuoden uralle yritysten vaativiin johtotehtäviin. Sattuma vei hänet sinne ja sattuma sai hänet jäämään. Nuorena Mikko Rannalla oli suunta hieman hukassa. Hän oli jättänyt IT-alan opintonsa kesken, ”ei tuntunut omalta”. Ranta päätyi putkiasentajan töihin ja kiersi telineasentajana ympäri Suomea: Olkiluoto
