Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
1900-luvun alkupuolella laskukoneet mullistivat toimistotyön lupauksilla nopeammasta ja virheettömämmästä työstä. Vaikka teknologia vapautti työntekijät käsin laskemisesta, sen odotettu vaikutus luovuuden lisääntymiseen jäi toteutumatta. Kuinka teräksiset aivot muuttivat työelämää ja mitä niiltä todella odotettiin?
Ihmistä on aina kiinnostanut laskutehtävien helpottaminen. Laskemista automatisoitiin ensin helmitauluilla ja 1600-luvulla kehiteltiin jo mekaanisia laskimia. Ensimmäiset laskukoneet olivat kuitenkin harvinaisia kuriositeetteja, joita ei juuri hyödynnetty todellisissa työtilanteissa.
Tilanne muuttui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Teollistumisen ja väestönkasvun kasvattama talous, julkinen hallinto ja palvelut tuottivat yhä enemmän laskettavaa ja kirjattavaa. Laskukoneiden tarvitsema teknologia kehittyi yhtä nopeasti kuin koneiden kysyntä. Samoihin aikoihin arkipäiväistyivät myös kirjoituskoneet.
Laskukoneet perustuivat monimutkaisiin hammasrattaistoihin, jotka suorittivat yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskut. Kun kammesta käännettiin, rattaisto vaihtoi asentoa ja löi tuloksen kuittirullaan. Hienoimmat mallit pyörivät sähköllä. Kirjanpitäjille oli omat laitteensa ja tilastointiin kehitettiin suuria reikäkorttikoneita. Reikäkorteilla voitiin tehdä jo monimutkaisia laskutoimituksia ja tallettaa data-aineistoja jatkokäyttöä varten.
Suomalaiset konttorit alkoivatkin koneellistua 1900-luvun alkupuolella. Ulkomaisia laskukoneita markkinoitiin lupaamalla, miten ihmiset vihdoin vapautuisivat puuduttavista laskutoimituksista. Jatkuva käsin laskeminen kulutti kohtuuttoman suuren osan konttorityöläisen ajasta ja kuormitti aivokapasiteettia.
Liikemiesten liikelehti Ilmarisessa pohdiskeltiin vuonna 1921, ”kuinka moni onkaan niin sidottu päivittäiseen numerotyöhönsä, että hänellä ei ole tilaisuutta asettaa intelligenssiään ja kekseliäisyyttään liikkeenjohdon käytettäviksi”. Laskukonetta kutsuttiin teräksisiksi aivoiksi tai mekaaniseksi aivokoneistoksi. Se oli ratkaisu, joka vapauttaisi ihmisen aivot luovuudelle. Laskukone säästi selvää rahaa, aikaa ja ennen muuta hermoja.
Laskukoneista käyty keskustelu muistutti monin tavoin tämän päivän tekoälypuhetta. Työn luvattiin tehostuvan ja työpaikkoja katoavan, kun vain kynä ja paperi vaihtuisivat mekaaniseen laskimeen. Ruotsin postisäästöpankin kerrottiin 1920-luvulla vähentäneen virkailijamääräänsä kahdella kolmanneksella. Yhden Odhner-laskukoneen väitettiin korvaavan jopa viisi kynällä ja paperilla varustettua miestä.
Laskukoneen käytön saattoi oppia nuorempikin konttoriapulainen, mikä myös madalsi koulutusvaatimuksia. Toisaalta markkinoille alkoi ilmaantua laskukoneiden käyttökursseja, ja kohta työpaikkailmoituksissa toivottiin hakijoiden myös osaavan käyttää uusia koneita. Osaamisvaatimukset eivät siis lopulta keventyneet vaan pikemminkin vain muuttivat muotoaan.
Vaikka laskukoneiden luvattiin pienentävän henkilöstökuluja, vuonna 1930 Suomen Konttoristilehti jo arvioi, ettei työpaikoista tai palkkatasosta tarvinnutkaan olla huolissaan. Työläisten teknologiapelkoja kuvailtiin vanhanaikaisiksi ja perättömiksi. Lehden mukaan konttoristeja tarvittaisiinkin tulevaisuudessa enemmän. Terävällä järjellä ja aloitekykyisellä luonteella varustetulle nuorelle olisi luvassa jopa paremmat mahdollisuudet kuin koskaan aiemmin.
Laskukoneiden lupailtiin vapauttavan työntekijät numerotyöstä, mutta tuskin käsin laskemisesta luopuminen lisäsi tavallisen toimistotyöntekijän mahdollisuuksia käyttää luovuuttaan. Pikemminkin laskukoneiden myötä nykyaikaista konttoria ryhdyttiin kuvaamaan tehdasmaisen nopeaksi ja erehtymättömäksi. Jalot lupaukset toimistojen intelligenssin ja kekseliäisyyden kehittämisestä jäivät sittenkin toteutumatta.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta. Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti. – Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa
Kaupungeissa kulutettiin 1800-luvun lopulla yhä enemmän uusia nautintoaineita. Kahvin juominen ja tupakan polttaminen herättivät huolen työntekijöiden taloudesta ja moraalista. Sekä kahvi että tupakka tulivat 1800-luvun lopulla tavallisen kansan ulottuville. Eurooppalaiset valtasivat siirtomaita, höyrylaivat kuljettivat eksoottisia tuotteita ympäri maailman ja suomalaistenkin ostovoima parani vuosi vuodelta. Kahvi muuttui herrojen herkusta koko kansan piristeeksi, ja uusissa tupakkatehtaissa valmistettiin
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen. Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme. Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen
