Laivalla työskentely ei ole enää nykyaikana välttämättä fyysisesti raskasta. Monet tehtävät, jotka ennen tehtiin hartiavoimin, kuten esimerkiksi köysien kelaaminen, on nykyään koneellistettu. Henkistä kanttia työ merellä kyllä kysyy.

– Laivasta ei pääse päivän päätteeksi poistumaan ja sulkemaan ovea takana, vaikka kaverin naama kuinka alkaisi tympiä. Työyhteisön ongelmia ei pääse pakoon. Paineita voi aiheuttaa myös, jos yksityiselämässä myrskyää, ja sitten kesken kaiken joutuukin moneksi viikoksi suljettuun yhteisöön ilman, että pääsee välillä selvittämään omia asioitaan, pursimies Jari Leppämäki kuvailee.

Työpaikkansa OSM Ship Managementin erikoistyösuojeluvaltuutettuna toimiva Leppämäki työskentelee Ahti-hinaajalla, joka auttaa Nesteen satamaan Porvooseen tulevia suurempia laivoja väylältä turvallisesti laituriin tai vastaavasti saattaa ne Suomenlahden karikoiden ohi avovesille. Satamahinaajatehtävissä työskentelee Suomessa vain muutama sata henkilöä.

– Kaikki yli 40 000 tonnia vetävät laivat saatetaan koko luotsimatkan ajan Suomenlahdelta Porvoon satamaan, vaikka ne olisivat lastissa vain osin. Se on Nesteen oma turvallisuustoimi. Suomenlahden väylät ovat kivikkoiset. Näin pyritään lisäämään operoinnin turvallisuutta. Saattohinaustoiminta alkoi vuosituhannen vaihteessa, Leppämäki kertoo.

Jokaisella on oma hytti, ja yhteiskäytössä ovat sauna, pesuhuone, keittiö ja messi eli päivähuone, jossa ovat sohvat, ruokapöytä yhteisiä aterioita varten sekä iso TV.

Nykyisin laivoilla on panostettu siihen, että työntekijöillä on tekemistä myös työvuorojen ulkopuolella.

Aina valmiina

Porvoon öljysatama on tonnimäärältään Suomen suurin: 25 miljoonaa tonnia vuonna 2016. Siellä käy vuosittain noin 1 100–1 400 laivaa.

– Nämä laivat eivät ole linjalaivoja. Ne eivät siis tule tiettyinä päivinä tai kellonaikoina, vaan sen mukaan, miten lastit saadaan purettua tai lastattua. Saattohinaaja menee vastaan, olipa mikä vuorokauden hetki hyvänsä.

Ahti on 33 metriä pitkä ja 13 metriä leveä. Ketterä alus ei tarvitse suurta miehistöä kerralla. Yhtä työvuoroa pystyy pyörittämään kolmen ammattilaisen ryhmä: laivan päällikkö, konepäällikkö ja pursimies.

Porvoon satamassa on kaksi hinaajaa, joilla molemmilla on tuplamiehitys: toinen työssäoloa, toinen lepovuoroja varten, eli yhtensä kuusi työntekijää per hinaaja. Alusten kokoonpanot vaihtelevat hieman, joten aivan samojen ihmisten kanssa töitä ja vapaata ei tarvitse jatkuvasti jakaa.

– Työ hinaajalla on epäsäännöllistä. Varsinaisia työaikoja ei ole, vaan työtä tehdään kolmen viikon jaksoissa. Kolme viikkoa on töitä, sen jälkeen kolme vapaata. Vuoroon kuuluvat toki lepohetket, mutta sen aikana laivasta ei juuri poistuta kuin kenties lenkille tai satamassa olevalle kuntosalille. Olemme aina käytettävissä.

Nykyisin laivoilla on panostettu siihen, että työtekijöillä on tekemistä myös työvuorojen ulkopuolella. Yhteydenpitovälineet ovat kehittyneet huimasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, joten maihin jääneiden perheenjäsenten kanssa voi keskustella vaikka päivittäin. Satelliittitelevisio tuo lempiohjelmat aluksille, ihan kuin kotonakin. Työnantaja tarjoaa käyttöön myös kirjastopalveluita, tietokonepelejä ja muuta ajanvietettä.

Laki asettaa laivalla työskenteleville tiukat pätevyysvaatimukset. Nykyisin kaikilla on niin sanottu YT-pätevyys eli pätevyys työskennellä sekä kannella että konehuoneessa. Ruorissa aluksen päällikkö Jani Huumonen.

Hytti on jokaisen yksityisaluetta. Laivoilla on nyrkkisääntönä, että toisen hyttiin ei mennä.

Yhteispelillä se sujuu

Pienessä työyhteisössä sosiaalisten taitojen merkitys korostuu, samoin kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Leppämäki kiittelee oman työyhteisönsä hyvää henkeä. Viihtymisestä kertoo hänen mukaansa Hinaajat-yksikön henkilöstön suhteellisen pieni vaihtuvuus. Yksikkö nousee myös säännöllisesti kärkeen yhtiön työtyytyväisyystutkimuksissa.

Työviihtyvyys ei hänen mukaansa kulminoidu pelkästään päällikön osaamiseen ja johtamiseen. Kyse on yhteispelistä.

– Esimies päättää työasioista. Vietämme kuitenkin paljon myös vapaa-aikaa yhdessä. Silloin emme ole päälliköitä ja työntekijöitä, vaan tasavertaisia ihmisiä. Meillä pätee vanha totuus: ”asiat riitelevät, eivät ihmiset”. Tabuja ei ole, vaan voimme keskustella aiheesta kuin aiheesta. Tiedän, että joillain laivoilla vältetään kiistojen välttämiseksi keskustelua esimerkiksi politiikasta, lasten kasvatuksesta tai seksuaalisuudesta, Leppämäki pohtii.

Aina ei jaksa olla mukavassakaan porukassa. Oma hytti on paikka, johon voi vetäytyä. Hytissä on kaikki tarpeellinen, myös televisio, jos ei halua katsoa sitä muiden kanssa yhteistiloissa.

Hytti on jokaisen yksityisaluetta. Laivoilla on nyrkkisääntönä, että toisen hyttiin ei mennä.

Ongelmien ytimeen

Erikoistyösuojeluvaltuutettuna Leppämäki on nähnyt laivoilla tilanteita, jolloin työyhteisössä olevilla menevät sukset ristiin.

Hänen mukaansa silloin on tärkeintä puuttua asiaan mahdollisimman nopeasti ennen kuin tilanne äityy pahemmaksi. Kiistelijät on saatava tavalla tai toisella saman pöydän ääreen. Tulehtunut tilanne on hankala myös niille, jotka eivät suoranaisesti ole siinä osallisina.

– Jokainen on velvollinen puuttumaan, jos näkee jotakuta kohdeltavan epäasiallisesti, oli kyseessä sitten työntekijä tai esimies. Voivathan työntekijätkin kiusata esimiehiä esimerkiksi kyseenalaistamalla prosesseja, joista nämä ovat vastuussa.

Fakta on, etteivät kaikki ihmiset tule toimeen keskenään – saati pidä toisistaan. Eikä edes tarvitse. Silti kaikkien kanssa pitää pystyä tekemään töitä ja säilyttää asialliset välit.

– Persoonallisuuserojen aiheuttama kitka pysyy ehkä pidempään piilossa. Jossain vaiheessa se voi kuitenkin muuttua epäasialliseksi kohteluksi ja alkaa näkyä myös ammatillisessa arvostuksessa. Antipatia purkautuu vähättelynä. Sellaisia tilanteita on tosi vaikea purkaa, etenkin jos on vain sana sanaa vastaan, Leppämäki pohtii.

”Aluksilla työskennellään päätoimisesti yhdessä, mutta sen verran omatoiminen tulee olla, että yksinkin pärjää.”

Maata näkyvissä!

Laki asettaa laivalla työskenteleville tiukat pätevyysvaatimukset. Pursimies toimii usein aluksilla kansimiehistön työnjohtajana, mutta Leppämäellä on myös kansi- ja konemiehen pätevyydet eli käytännössä hän voi työskennellä sekä konehuoneessa että kannella.

Leppämäki on työskennellyt jo yli 15 vuotta Nesteen satamissa, näistä viimeisimmät kahdeksan vuotta Porvoossa. Työmatka kotoa Helsingistä taittuu 40 minuutissa – eikä sitä tarvitse ajaa kuin joka kolmas viikko.

– Aluksilla työskennellään päätoimisesti yhdessä, mutta sen verran omatoiminen tulee olla, että yksinkin pärjää. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa, mutta siinä on omat haasteensa. Vahtityö komentosillalla on kolmivuorotyötä neljän tunnin jaksoissa, ja se voi osua mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Jotkut saattavat kokea jatkuvan tarkkana olon henkisesti haastavana, Leppämäki sanoo.

Leppämäki on työskennellyt lähes koko uransa lähimerillä. Syyksi hän sanoo sattuman. Oli helppo palata töihin merimieskoulun aikaiseen harjoittelupaikkaan. On hän silti ehtinyt seilata muun muassa Grönlannin vesillä.

– Eräs merimiesystäväni tokaisi joskus, että minulla on rantaan lyhyempi matka kuin monella meren pohjaan. Se pitää ihan paikkansa, Leppämäki naurahtaa.