Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Ensimmäiset nykyaikaiset torninosturit ilmestyivät rakennustyömaille 1950-luvulla. Työ tehostui ja raskaat kantamistyöt vähenivät.
Ensimmäisen torninosturin saaminen omalle työmaalle oli 1950-luvun rakennusmestarille ikimuistoinen hetki. Työmaan kiireitä helpottamaan vuokrattu nosturi nopeutti työtä tavattomasti. Esimerkiksi vaativaa betonivalua tehdessä säästyi työaikaa ja lankkuja, kun rakennustarvikkeet nousivatkin ylös telineille nostokurjen voimalla. Sotien jälkeen elettiin aikaa, jolloin koneet alkoivat rakennuksilla syrjäyttää käsityötä.
Rakennustyömaan arkeen kuuluvat erilaiset kuljetukset ja siirrot oli ennen sotia hoidettu lähinnä työläisten hartiavoimin – betonia kärrättiin ja raskaita rautoja ja puutavaraa kannettiin. Nostoissa avuksi olivat jo tulleet pitkän tavaran ja lyhyen tavaran vinssit. Kun 1950-luvulla saatiin työmaille nostureita, hissejä ja nostolavoja, alkoi rakennustyön luonne merkittävällä tavalla muuttua.
Nykyaikaisen torninosturin edeltäjä oli käytössä OTK:n pukutehtaan rakennustyömaalla vuonna 1938.
Torninosturit yleistyivät Suomen rakennustyömailla vähitellen, ja 1960-luvulle tultaessa niitä oli käytössä jo yli 200. Nykyaikaiset torninosturit mullistivat rakentamisen, koska tornista lähtevää vaakasuoraa puomia ja siinä kulkevaa vaunua koukkuineen ja nostoköysineen saattoi liikuttaa kätevästi. Isoimmilla työmailla oli ollut nostureita jo ennen sotia, mutta ne nostivat lähinnä vain alhaalta ylös – uusilla nostokurjilla sujuivat myös siirrot työmaan laidalta toiselle.
Torninostureiden myötä pystyttiin rakentamaan yhä korkeampia taloja. Rakennusurakoitsijat ottivat käyttöön esivalmistusteknologiaa, ja rakennuksia alettiin valmistaa elementeistä. Rakennusosat kasvoivat niin kooltaan kuin painoltaankin. Rakentaminen tehostui ja nopeutui, ja urakoitsijat lyhensivät rakennustöiden toteutusaikaa. Työväkeä ei enää tarvittu kantohommiin samalla tavalla kuin ennen. Vähemmällä väellä tehtiin isompia taloja.
Auton lavalle asennettu torninosturi Järvenpäässä vuonna 1974. Autonosturit yleistyivät 1980-luvulla.
Nosturit olivat teknologinen edistysaskel, joka paransi myös työturvallisuutta ja rakentajien terveyttä. Painavia rakennusmateriaaleja ei tarvinnut enää kantaa ylempiin kerroksiin, ja telineillä kiipeiltiin vähemmän. Toisaalta nosturit ja elementtirakentaminen toivat mukanaan uusia riskejä. Raskaiden elementtirakenteiden siirtäminen ja asentaminen toivat mukanaan uudenlaisia vaaratilanteita.
Alkuvaiheessa kuka vain huimapää saattoi päästä ajamaan torninosturia muutaman minuutin opastuksen jälkeen. Jo huojuvaan torniin kiipeäminen vaati
melkoista uskallusta. Nostureiden kanssa sattui myös onnettomuuksia ennen kuin turvallisuuskulttuuri kohentui. Nostureiden tarkastuksia parannettiin ja 1970-luvulla kuljettajilta vaadittiin jo nosturin ajokorttia.
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
On aamuruuhkan aika, mutta tämä metrojuna on tyhjä. Lähtöaika Roihupellon varikkoraiteelta on sitten, kun pieni tekninen ongelma on korjattu. Koneistaja Eetu Salokarin osaamista tarvitaan, jotta junat pysyvät käyttökunnossa. Takaisin sorvin ääreen, kirjaimellisesti. On aamuseitsemän, ja koneistaja Eetu Salokari käynnistelee työhuoneella koneitaan totutuin ottein. Läheisellä metroradalla junat suhahtelevat ohi kahden ja puolen minuutin välein, mutta Roihupellossa
McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. Kuvassa Tuupakan McDonald’s-ravintolan apulaisravintolapäällikkö sekä Miian tiimin työturvallisuusvaltuutettu Hermanni Lindberg ja Porvoon McDonald’s-ravintolan ravintolapäällikkö Jutta Vuorela tekemässä ravintolakierrosta. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään
Turvallisuus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan tapa ajatella ja toimia joka päivä. Lassila & Tikanojan viisi menetelmää näyttävät, miten systemaattinen työ ja henkilöstön osallistaminen tekevät turvallisuudesta yhteisen onnistumisen. 1. Työn aloituslista Lassila & Tikanojan palveluissa kaikkia työntekijöitä kannustetaan arvioimaan työn keskeiset riskit ennen aloittamista. Työn aloituslista toimii viime hetken tarkistusvälineenä esimerkiksi prosessipuhdistustehtävissä, joka auttaa huomaamaan
