Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Työkyvyttömyyden voi katsoa aiheuttavan vuosittain jopa yli 200 000 henkilön työpanoksen menetyksen.
Useimmat ovat sitä mieltä, että työkyvyttömyys on merkittävä ongelma, joka tulee kalliiksi. Työkyvyttömyyden laajuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten arviointi on kuitenkin vaikeaa eikä yksiselitteisiä vastauksia tai hintalappuja ole olemassa. Työkyvyttömyyden vuoksi työllisyys ja kokonaistuotanto pienenevät ja eläkemenot kasvavat. Menetämme siis tuotantoa ja verotuloja samalla kun julkiset menot kasvavat.
Työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvia kuluja ovat viimeksi arvioineet Eläketurvakeskuksen tutkijat Sampo Lappo ja Ismo Risku (ks. Kansantaloudellinen Aikakauskirja 2/2023). He ovat laskeneet, että jos nyt työeläkejärjestelmän piiristä työkyvyttömyyseläkettä saavat 124.000 henkilöä olisivat jatkaneet entisissä töissään, olisi palkkasumma noin 3 miljardia euroa suurempi. Voidaan myös arvioida, että tällöin julkisen talouden tasapaino olisi suurempien verotulojen ja pienempien eläkemenojen vuoksi yli 2 miljardia euroa nykyistä vahvempi.
Jos työkyvyttömyys alenisi nykytasoltaan esimerkiksi 20 prosenttia, olisi meillä työllisiä yli 40 000 henkeä enemmän ja työllisyysaste noin 76 prosenttia.
Työkyvyttömyydestä aiheutuvien menetysten suuruudesta on esitetty myös korkeampia arvioita. Niitä voidaan perustella sillä, että työeläkelakien perusteella työkyvyttömyyseläkettä saavien lisäksi noin 62 000 henkilöä saa Kelalta työkyvyttömyyseläkettä. Lisäksi voidaan olettaa, että varsinaisten työkyvyttömyyseläkeläisten ohella pitkäaikaistyöttömien joukossa on kymmeniä tuhansia osatyökykyisiä, joiden jäljellä oleva työkyky ei näytä riittävän työllistymiseen avoimilla työmarkkinoilla.
Työkyvyttömyyden voi siten katsoa aiheuttavan vuosittain yli 200 000 henkilön työpanoksen menetyksen. Vaikka tämä joukko tekisi vain matalan tuottavuuden osa-aikatyötä, olisi menetetyn tuotannon ja palkkasumman arvo silti varsin suuri. Työkyvyttömyyttä ei voi poistaa kokonaan, mutta jos työkyvyttömyys alenisi nykytasoltaan esimerkiksi 20 prosenttia, olisi meillä työllisiä yli 40 000 henkeä enemmän ja työllisyysaste noin 76 prosenttia. Tällöin myös palkkasumma olisi yli miljardi euroa nykyistä suurempi ja julkisen talouden tasapaino myös lähes miljardin verran parempi.
Työvoimapulan ja julkisen talouden kestävyysvajeen uhatessa olisi entistä tärkeämpää tavoitella työkyvyttömyyden alentamista. Tärkeimmät työkyvyttömyyden aiheuttajat ovat tuki- ja liikuntaelinongelmat ja mielenterveyssairaudet. Jos näistä syistä työkyvyttömyysriskille altistuvia työntekijöitä voitaisiin tukea nykyistä paremmin, yhteiskunnalliset hyödyt olisivat tuntuvia. Viime vuosina huolestuttavin kehityskulku on ollut nuorten mielenterveysongelmien kasvu ja tästä aiheutuva työmarkkinoilta syrjäytyminen. Tähän ongelmaan onkin alettu jo herätä.
Konepajan työelämäpainotteisessa lukiossa ei ole koeviikkoja. Sen sijaan oppilaat tutustuvat työelämään yhtenä päivänä viikossa. Kysyimme nuorilta ja työnantajilta, mitä yhteistyö on heille antanut. Ajatus kuulostaa hauskalta aikuisenkin korvaan: joka keskiviikko tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Mikäs siinä! Työelämäpainotteisessa Konepajan lukiossa oppilaat pääsevät kokeilemaan, miltä eri ammatit käytännössä tuntuvat. Aikaa tähän on raivattu luopumalla koeviikoista. Niiden sijaan oppilaita
Liian monessa työyhteisössä hiljaisuus lienee edelleen tavallisin tapa ratkaista ongelmia. Vaikeista asioista vaietaan, koska ei haluta loukata, kuormittaa tai näyttää omaa osaamattomuutta. Ikivanha sanonta ”puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa” tuntuu iskostuneen suomalaisiin turhankin terhakkaasti. Tarkkaan ottaen sanonta on jopa virheellinen, sillä tutkimusten mukaan työpaikalla puhuminen on kultaa. Sen sijaan puhumattomuudesta seuraa ongelmia. Avoin keskustelukulttuuri
Työ on meille tärkeä voimavara. Se tuo toimeentulon lisäksi arkeen rytmiä, merkitystä, yhteisöllisyyttä sekä mahdollisuuksia oppimiseen ja kehittymiseen. Silti uutisissa korostuvat yhä useammin huoli työelämän kuormittavuudesta ja kasvavat työuupumusluvut. Miten nämä kaksi todellisuutta voivat olla yhtä aikaa totta? Tutkijoiden mukaan työuupumus liittyy työympäristöön ja työn sisältöön. Epäselvät työroolit ja työn sirpaleisuus heikentävät työssä jaksamista. Työ
