Kuinka kalliiksi työkyvyttömyys tulee?

Useimmat ovat sitä mieltä, että työkyvyttömyys on merkittävä ongelma, joka tulee kalliiksi. Työkyvyttömyyden laajuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten arviointi on kuitenkin vaikeaa eikä yksiselitteisiä vastauksia tai hintalappuja ole olemassa. Työkyvyttömyyden vuoksi työllisyys ja kokonaistuotanto pienenevät ja eläkemenot kasvavat. Menetämme siis tuotantoa ja verotuloja samalla kun julkiset menot kasvavat.

Työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvia kuluja ovat viimeksi arvioineet Eläketurvakeskuksen tutkijat Sampo Lappo ja Ismo Risku (ks. Kansantaloudellinen Aikakauskirja 2/2023). He ovat laskeneet, että jos nyt työeläkejärjestelmän piiristä työkyvyttömyyseläkettä saavat 124.000 henkilöä olisivat jatkaneet entisissä töissään, olisi palkkasumma noin 3 miljardia euroa suurempi. Voidaan myös arvioida, että tällöin julkisen talouden tasapaino olisi suurempien verotulojen ja pienempien eläkemenojen vuoksi yli 2 miljardia euroa nykyistä vahvempi.

Jos työkyvyttömyys alenisi nykytasoltaan esimerkiksi 20 prosenttia, olisi meillä työllisiä yli 40 000 henkeä enemmän ja työllisyysaste noin 76 prosenttia.

Työkyvyttömyydestä aiheutuvien menetysten suuruudesta on esitetty myös korkeampia arvioita. Niitä voidaan perustella sillä, että työeläkelakien perusteella työkyvyttömyyseläkettä saavien lisäksi noin 62 000 henkilöä saa Kelalta työkyvyttömyyseläkettä. Lisäksi voidaan olettaa, että varsinaisten työkyvyttömyyseläkeläisten ohella pitkäaikaistyöttömien joukossa on kymmeniä tuhansia osatyökykyisiä, joiden jäljellä oleva työkyky ei näytä riittävän työllistymiseen avoimilla työmarkkinoilla.

Työkyvyttömyyden voi siten katsoa aiheuttavan vuosittain yli 200 000 henkilön työpanoksen menetyksen. Vaikka tämä joukko tekisi vain matalan tuottavuuden osa-aikatyötä, olisi menetetyn tuotannon ja palkkasumman arvo silti varsin suuri. Työkyvyttömyyttä ei voi poistaa kokonaan, mutta jos työkyvyttömyys alenisi nykytasoltaan esimerkiksi 20 prosenttia, olisi meillä työllisiä yli 40 000 henkeä enemmän ja työllisyysaste noin 76 prosenttia. Tällöin myös palkkasumma olisi yli miljardi euroa nykyistä suurempi ja julkisen talouden tasapaino myös lähes miljardin verran parempi.

Työvoimapulan ja julkisen talouden kestävyysvajeen uhatessa olisi entistä tärkeämpää tavoitella työkyvyttömyyden alentamista. Tärkeimmät työkyvyttömyyden aiheuttajat ovat tuki- ja liikuntaelinongelmat ja mielenterveyssairaudet. Jos näistä syistä työkyvyttömyysriskille altistuvia työntekijöitä voitaisiin tukea nykyistä paremmin, yhteiskunnalliset hyödyt olisivat tuntuvia. Viime vuosina huolestuttavin kehityskulku on ollut nuorten mielenterveysongelmien kasvu ja tästä aiheutuva työmarkkinoilta syrjäytyminen. Tähän ongelmaan onkin alettu jo herätä.