Kristian Tapola rohkaisee itseohjautuvuuteen ja haluaa johtaa perheyritystä kuin valmentaja

Nuorempana ajattelin, että en tule töihin perheyritykseen, vaan menen johonkin muualle “helpompiin töihin”. Olin kuitenkin nähnyt, että yrittäminen vaatii jatkuvaa läsnäoloa.

Kasvatuksen kautta opin, miten työhön ja yrittäjyyteen suhtaudutaan. Siitä huolimatta kaikki yritykseen liittyvät asiat on pitänyt kaivaa itse esiin. Ehkä se oli vanhempien tarkoituskin.

Kasvatuksen kautta opin, miten työhön ja yrittäjyyteen suhtaudutaan.

Olen pyörinyt pienestä pitäen Tapolan toimistolla muiden jaloissa. Lapsena oli hienoa, kun pääsin isän mukana tehdaskierroksille ihmettelemään. Sain ensimmäiseksi työtehtäväksi silputa papereita, kun olin 6-vuotias.

Kun ikää tuli enemmän tajusin, kuinka paljon isovanhemmat ja vanhemmat ovat tehneet töitä yrityksen eteen. Vuosi vuodelta oli selkeämpää, että haluaisin sittenkin johtaa yritystä, vaikka en pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Siskoni ja kaksi serkkuani ovat minua vanhempia. Ajattelin, että joku heistä ottaisi vetovastuun.

Tapolan mukaan yrityksestä on pidettävä hyvää huolta, jotta se kestää erilaisia kolhuja.

Kun aloitin toimitusjohtajana vuonna 2015, sparrasin ajatuksia mummoni, isäni ja setäni kanssa. Perheyrittäminen on sujunut ilman suurempia ristiriitoja. Olemme asioista myös eri mieltä, mutta emme ole riidelleet koskaan. Serkut ovat minulle kuin sisaruksia. Siskoni johtaa kotiruokapuolta, keskimmäinen serkuista tuotantoa ja vanhin serkuista tehtaanmyymälää. Nuorin serkuista on mukana hallituksessa.

Minun sukupolvelleni johtaminen ei ole vanhahtavaa käskyttämistä. Haluan luoda yrityksestä itseohjautuvan systeemin, jossa työntekijät saavat ottaa vastuuta työstä, jonka asiantuntijoita he ovat. Ajattelen, että olen kuin valmentaja tai sparraaja.

Meillä on noin kuusikymmentä työntekijää. Joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet täällä 20, 30 tai 40 vuotta. Olemme myös joutuneet pitämään yt-neuvotteluja ja vähentämään väkeä joskus, mutta se on ollut pakon sanelemaa.

Minun sukupolvelleni johtaminen ei ole vanhahtavaa käskyttämistä.

Koen eniten epäonnistumista siitä, että myynti ei ole lähtenyt uuteen nousuun. Tapolan kultaiset vuodet olivat 1990-luvun lopulla. Tuolloin liikevaihto oli euroiksi muunnettuna parhaimmillaan noin 22 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä se on noin 9,5 miljoonaa euroa.

Kansainvälistyminen on yksi tulevaisuuden tavoite, ja tulemme koeponnistamaan markkinoille, kun aika on siihen sopiva. Tapolan valttikortti voisi olla mustanmakkaran osalta suomalainen ruis yhdessä luomusianlihan kanssa.

Tuotekehittely on Kristian Tapolalle erittäin tärkeää. Nyt tulossa on muun muassa vegaanisia tuotteita.

Kehitämme vuodessa melkein sataa erilaista tuotetta. Seuraan aktiivisesti, mitä maailmalla tapahtuu. Olen vieraillut esimerkiksi Saksan suurimmalla teurastamolla ja nähnyt, miten siellä tehdään töitä.

Tapolalla työpäivät ovat aina erilaisia. Työmaalle tullessani kartoitan tilannetta, sairauspoissaoloja ja varmistan, että koneet ja laitteet toimivat. Olemme suhteellisen pieni yritys, joten pöydälle mahtuu töitä laidasta laitaan.

Minulla on tärkeää, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia keskenään. Olipa kyseessä työ konttorissa, tuotantolinjalla, lähettämössä tai missä tahansa, kaikki ovat yhtä tärkeitä. Jos hommat eivät toimi, koko korttitalo romahtaa.