Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kristian Tapola rohkaisee itseohjautuvuuteen ja haluaa johtaa perheyritystä kuin valmentaja
Kirjoittaja: Johannes Roviomaa
Kuvaaja: Eino Ansio
Kristian Tapola aloitti perheyrityksen toimitusjohtajana 27-vuotiaana. Johtajana hän kannustaa itseohjautuvuuteen, luottaa työntekijöihinsä ja haluaa antaa heille vastuun oman työn jäljestä.
Nuorempana ajattelin, että en tule töihin perheyritykseen, vaan menen johonkin muualle “helpompiin töihin”. Olin kuitenkin nähnyt, että yrittäminen vaatii jatkuvaa läsnäoloa.
Kasvatuksen kautta opin, miten työhön ja yrittäjyyteen suhtaudutaan. Siitä huolimatta kaikki yritykseen liittyvät asiat on pitänyt kaivaa itse esiin. Ehkä se oli vanhempien tarkoituskin.
Kasvatuksen kautta opin, miten työhön ja yrittäjyyteen suhtaudutaan.
Olen pyörinyt pienestä pitäen Tapolan toimistolla muiden jaloissa. Lapsena oli hienoa, kun pääsin isän mukana tehdaskierroksille ihmettelemään. Sain ensimmäiseksi työtehtäväksi silputa papereita, kun olin 6-vuotias.
Kun ikää tuli enemmän tajusin, kuinka paljon isovanhemmat ja vanhemmat ovat tehneet töitä yrityksen eteen. Vuosi vuodelta oli selkeämpää, että haluaisin sittenkin johtaa yritystä, vaikka en pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Siskoni ja kaksi serkkuani ovat minua vanhempia. Ajattelin, että joku heistä ottaisi vetovastuun.
Tapolan mukaan yrityksestä on pidettävä hyvää huolta, jotta se kestää erilaisia kolhuja.
Kun aloitin toimitusjohtajana vuonna 2015, sparrasin ajatuksia mummoni, isäni ja setäni kanssa. Perheyrittäminen on sujunut ilman suurempia ristiriitoja. Olemme asioista myös eri mieltä, mutta emme ole riidelleet koskaan. Serkut ovat minulle kuin sisaruksia. Siskoni johtaa kotiruokapuolta, keskimmäinen serkuista tuotantoa ja vanhin serkuista tehtaanmyymälää. Nuorin serkuista on mukana hallituksessa.
Minun sukupolvelleni johtaminen ei ole vanhahtavaa käskyttämistä. Haluan luoda yrityksestä itseohjautuvan systeemin, jossa työntekijät saavat ottaa vastuuta työstä, jonka asiantuntijoita he ovat. Ajattelen, että olen kuin valmentaja tai sparraaja.
Meillä on noin kuusikymmentä työntekijää. Joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet täällä 20, 30 tai 40 vuotta. Olemme myös joutuneet pitämään yt-neuvotteluja ja vähentämään väkeä joskus, mutta se on ollut pakon sanelemaa.
Minun sukupolvelleni johtaminen ei ole vanhahtavaa käskyttämistä.
Koen eniten epäonnistumista siitä, että myynti ei ole lähtenyt uuteen nousuun. Tapolan kultaiset vuodet olivat 1990-luvun lopulla. Tuolloin liikevaihto oli euroiksi muunnettuna parhaimmillaan noin 22 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä se on noin 9,5 miljoonaa euroa.
Kansainvälistyminen on yksi tulevaisuuden tavoite, ja tulemme koeponnistamaan markkinoille, kun aika on siihen sopiva. Tapolan valttikortti voisi olla mustanmakkaran osalta suomalainen ruis yhdessä luomusianlihan kanssa.
Tuotekehittely on Kristian Tapolalle erittäin tärkeää. Nyt tulossa on muun muassa vegaanisia tuotteita.
Kehitämme vuodessa melkein sataa erilaista tuotetta. Seuraan aktiivisesti, mitä maailmalla tapahtuu. Olen vieraillut esimerkiksi Saksan suurimmalla teurastamolla ja nähnyt, miten siellä tehdään töitä.
Tapolalla työpäivät ovat aina erilaisia. Työmaalle tullessani kartoitan tilannetta, sairauspoissaoloja ja varmistan, että koneet ja laitteet toimivat. Olemme suhteellisen pieni yritys, joten pöydälle mahtuu töitä laidasta laitaan.
Minulla on tärkeää, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia keskenään. Olipa kyseessä työ konttorissa, tuotantolinjalla, lähettämössä tai missä tahansa, kaikki ovat yhtä tärkeitä. Jos hommat eivät toimi, koko korttitalo romahtaa.
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella. Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
