Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Ravintola Backas jakaa työntekijöilleen bonusta liikunnasta – ”Juokseminenhan sujuu minultakin”
Kirjoittaja: Jaana Haapaluoma-Höglund
Kuvaaja: Jirina Alanko
Ravintola Backaksen kilometribonus innosti Minka Jaakkolan lenkkipolulle. Alun epäilysten jälkeen sitkeys palkittiin puolimaratonilla ja paremmalla jaksamisella.
Koin aina, että juokseminen on raskasta ja vaikeaa. Olin kokeillut sitä joskus, mutta se ei tuntunut minun jutultani. Työni tarjoilijana ja tapahtumavastaavana vaati paljon liikkumista, ja pyöräilin usein työmatkat. Ajattelin, että fyysisen työn jälkeen en todellakaan enää jaksa liikkua.
Silti ihailin salaa ihmisiä, jotka juoksevat vapaalla pitkiä matkoja.
Viime vuoden alussa sain tietää, että työnantajani, ravintola Backas, alkaa maksaa työntekijöilleen jokaisesta juostusta tai kävellystä kilometristä euron. Moni innostui, niin minäkin. Aloimme kirjata edistymistämme yhteiseen tauluun.
Kun sain viisi kilometriä täyteen, tuntui, että eihän tämä ole mitään.
Panin merkille, että juoksijat saivat kilometrejä kasaan nopeammin kuin kävelijät. Aluksi kävelin kilometrini ja julistin työpaikalla isoon ääneen, että minä en sitten juokse. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että saatan aloittaa salaa. Jos olen sanonut, että ei ikinä, se tuo turvaa ja poistaa paineita.
Niinpä latasin puhelimeeni juoksusovelluksen ja aloitin ”nollasta viiteen kilometriin” -ohjelman. Olihan se juoksu ihan yhtä raskasta ja vaikeaa kuin muistinkin. Silti juoksin töiden jälkeen. Tulin kotiin, vaihdoin lenkkarit ja lähdin lenkille.
Kun sain viisi kilometriä täyteen, tuntui, että eihän tämä ole mitään. Oli houkuttelevaa verrata itseään niihin, jotka juoksevat pidempiä matkoja ja saavat sen näyttämään helpolta.
Ihanaa kannustusta sain, kun kerroin taukohuoneessa työkavereilleni juosseeni viisi kilometriä. He olivat minusta ylpeitä! Pidensin matkaa vähitellen.
Kesäkuun alussa ehdotin kaverille, lähtisikö hän juoksemaan kanssani puolimaratonin.
Alkuvuodesta muutama ystäväni kertoi ilmoittautuneensa Helsinki City Runin puolimaratonille. En missään nimessä lähtenyt mukaan. Seuraavalla viikolla latasin kuitenkin sovellukseen puolimaratonohjelman.
Kesäkuun alussa ehdotin kaverille, lähtisikö hän juoksemaan kanssani puolimaratonin. Vastoin odotuksiani hän sanoi kyllä. Se olikin jännä paikka!
Tiistaisen työpäivän jälkeen taivas oli harmaa ja ripsi vettä, kun lähdimme. Aloitimme Helsingin Malmilta, juoksimme Tikkurilaan ja laskettelimme Vantaanjoen vartta takaisin Helsingin puolelle. Sade loppui ensimmäisen viiden kilometrin aikana, ja loppuiltaan tuli kaunis auringon kajo.
Kahdeksan kilometrin jälkeen olin valmis lopettamaan. Sanoin ääneen, että jos tämä olisi tavallinen lenkki, kääntyisin kotiin. Mutta pieniä kävelytaukoja, vettä ja namia, niin kyllä se siitä sujui. Saimme puolimaratonin kasaan. Se oli huikeaa.
Sain viime vuonna kerättyä 400 kilometrin edestä bonuksia, ja tänä vuonna jatkuu. Ajattelen, että voisin käyttää rahan vaikka käyntiin hierojalla. Olen säästeliäs, eikä minun ole helppoa käyttää itseeni rahaa.
Työnantajan tarjoama liikuntabonus on mahtava juttu ja tuo olon, että meistä välitetään.
Tänä vuonna bonusta maksetaan myös pyöräilystä, 15 senttiä kilometriltä. Nyt työmatkapyöräilynikin lasketaan! Se on tervetullut uudistus.
Huomasin, että siinä on pointtinsa, kun sanotaan, että liikunnasta kannattaa tehdä rutiini. On jopa vähän ärsyttävää, että se olikin totta. Töissä ei tunnu yhtä raskaalta nostaa ja kantaa tavaroita tapahtumia järjestäessä. Myös ajatus omasta jaksamisesta ja kykenemisestä on parantunut.
Työnantajan tarjoama liikuntabonus on mahtava juttu ja tuo olon, että meistä välitetään. Sen suosio voi myös kieliä siitä, että ravintola-alalla suhtautuminen palautumiseen on muuttumassa. Ennen meillä oli kulttuuri, että painetaan pitkää päivää ja mennään afterwork-oluille.
Ei juokseminen silti vieläkään helpoksi ole muuttunut. Sitkeyteni on kuitenkin lisääntynyt.
Alustatyö tarkoittaa digitaalisen alustan kautta välitettäviä töitä, joiden tekijä voi toimia joko työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Alustatyötä tehdään hyvin erilaisissa tehtävissä aina verkkokaupassa tavaroiden myymisestä sisällöntuotantoon, ruokalähettipalveluihin, siivoukseen, lastenhoitoon ja erilaisiin asiantuntijapalveluihin. – Sitä tehdään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Monille kyse on sivutyöstä tai tavasta täydentää tuloja. Sitä saatetaan tehdä esimerkiksi palkkatyön tai opintojen rinnalla tai
Pelkkä erilaisten ihmisten kokoaminen samaan tiimiin ei vielä takaa menestystä. Aito yhdenvertaisuus parantaa päätöksentekoa, vahvistaa työturvallisuutta ja näkyy lopulta myös yrityksen viivan alla. Mitä ajattelet, kun näet työpaikallasi pyörätuolia käyttävän kollegan, maahanmuuttajataustaisen työntekijän, ikääntyvän asiantuntijan tai nuoren harjoittelijan? Pidämme itseämme ennakkoluulottomina, mutta samalla teemme tiedostamattamme oletuksia ihmisistä heidän ikänsä, sukupuolensa, taustansa tai toimintakykynsä perusteella. Oletukset
Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, mutta samalla suuri joukko taitavia ammattilaisia kohtaa ennakkoluuloja työnhaussa ja työpaikoilla. Osatyökykyiset, pitkäaikaissairaat ja vammaiset työnhakijat jäävät rekrytoinneissa liian usein sivuun, vaikka heidän osaamisensa, kokemuksensa ja motivaationsa voisivat olla merkittävä voimavara työyhteisöille. Psykologi, uraohjaaja ja tietokirjailija Päivi Montgomeryn mukaan yksi suurimmista esteistä on edelleen kapea käsitys siitä, millainen on niin sanottu
Työpaikoilla työskentelee nyt yhtä aikaa useita sukupolvia, joilla on erilaiset odotukset, elämäntilanteet ja vahvuudet. Turun kaupungilla eri-ikäisten työntekijöiden osaaminen nähdään voimavarana. Turun kaupungilla työskentelee noin 6 500 ihmistä erilaisissa elämänvaiheissa. Työuran alku, ruuhkavuodet ja eläkeiän lähestyminen tuovat mukanaan erilaisia tarpeita, joita pyritään tukemaan työurajohtamisen avulla. – Pyrimme katsomaan ihmisiä yksilöinä emmekä jonkin ikäryhmän edustajina. Usein
