Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Koronapandemia lisäsi teollisuuden työntekijöiden halua osallistua työpaikkansa kriisinhallintaan, kertoo tutkija Tiina Saari. 5K-malli opastaa, miten se onnistuu.
Koronapandemia. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Tulipalo tai vaikka tehtaiden laitteistovika.
Isot ja pienet kriisit voivat aiheuttaa missä tahansa teollisuusyrityksessä poikkeustilan, jonka näkyy työpaikan toiminnassa perustavalla tavalla.
Teollisuuden työntekijät ovat tänä päivänä yhä osaavampia ja koulutetumpia. He haluavat kantaa vastuuta yrityksen kohtaamissa kriiseissä, ja monella olisi siihen kykyä, halua ja mahdollisuus.
– Teollisuustyöntekijät kokevat kuitenkin usein, ettei heidän ääntään kuulla poikkeustilanteissa. Parempi vuorovaikutus olisi jo hyvä alku, sanoo Tiina Saari, joka on tutkinut kriisitilanteiden toimintatapoja teollisuusyrityksissä.
Tampereen yliopiston tutkimus tuotti kriisinaikaiseen vuorovaikutukseen käytännöllisen 5K-mallin, jota voidaan hyödyntää sekä teollisuudessa että muilla toimialoilla. Sen avulla organisaation johto pystyy ottamaan työntekijät mukaan kriisinhallintaan.
– Kyseessä on hyvin arkijärkinen toimintatapa, mutta esimerkiksi teollisuustyöpaikan hierarkkinen perinne on saattanut estää yhteispelin kriiseissä. Työntekijöiden osaaminen ja halu osallistua kannattaa kuitenkin hyödyntää, Saari suosittelee.
Näin toimii 5K-malli:
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
Digitaalinen maailma tarjoaa loputtomia houkutuksia, mutta niiden hallinta on mahdollista. Kun työpaikoilla luodaan selkeät pelisäännöt ja työntekijä ottaa käyttöönsä arjen pieniä rutiineja, keskittymiskyky vahvistuu ja todellisuuspakoisuus someen vähenee. Istahdat työpisteelle ja avaat läppärin. Edessäsi on uusi tehtävä, joka vaatisi keskittymistä ja pientä ajatustyötä. Mutta ennen kuin ehdit kunnolla aloittaa, kätesi liukuu puhelimelle. Lähetät viestin perheryhmään,
Onnelliset ihmiset näyttäisivät hallitsevan sosiaalisen median käyttöään ilman, että siitä tulee elämää hallitseva ongelma. Kuplautuminen samanmielisen kanssa taas voi aiheuttaa riippuvuutta. Hyvinvoiva ihminen pystyy usein huomaamaan, milloin oma somen ja digilaitteiden käyttö alkaa hallita arkea. Hän kykenee rajoittamaan käyttöään luontevasti. – Onnellinen ihminen ei joudu hakemaan mielihyvää tai merkityksellisyyttä verkosta, koska elämä sen ulkopuolella tarjoaa
Kaupungeissa kulutettiin 1800-luvun lopulla yhä enemmän uusia nautintoaineita. Kahvin juominen ja tupakan polttaminen herättivät huolen työntekijöiden taloudesta ja moraalista. Sekä kahvi että tupakka tulivat 1800-luvun lopulla tavallisen kansan ulottuville. Eurooppalaiset valtasivat siirtomaita, höyrylaivat kuljettivat eksoottisia tuotteita ympäri maailman ja suomalaistenkin ostovoima parani vuosi vuodelta. Kahvi muuttui herrojen herkusta koko kansan piristeeksi, ja uusissa tupakkatehtaissa valmistettiin
Jokainen viestiääni katkaisee ajattelun – ja lisää levottomuuttamme, toteaa Johanna Pulkkinen. Elämme dopamiinin aikakautta, jossa janoamme nopeaa palkintoa, myös työssä. Tämä ilmiö heikentää kykyä keskittyä ja palautua. Jokainen viestiääni tai värähdys katkaisee ajattelun. Vastaamatta jättäminen, saati sitten saapuneen viestin katsomatta jättäminen, lisää levottomuuttamme. Yksi meistä on TikTokin loppuunselaaja ja toinen aina valmiudessa oleva vanhempi. Somen
