Islanti tunnetaan maailmalla tästä näkymästä, moni turisti käy kylpemässä Sinisen laguunin mineraalipitoisessa vedessä. Turismi on Islannille erittäin tärkeä elinkeino.

Uusin lehti

• 28.11.2019

Kolmen työn ja posi­tiivisen asenteen kansa

Islanti on ensimmäisenä maana maailmassa hyväksynyt samapalkkaisuuden. Monilla on useampi ammatti, sillä eläminen on kallista. Islantilaiset ovat kuitenkin selviytyjiä – mottonsa mukaan: Kaikki järjestyy!

Blue Lagoon kuvastaa sitä, mitä islantilaiset haluavat – ja eivät halua. Sininen laguuni on ympäri vuoden melkoinen turistirysä: lämpimässä maitomaisessa mineraalivedessä pääsee paratiisifiiliksiin keskellä karua laavaluontoa.

Vuonna 2008 Islantia kuritti talouskriisi: kruunun arvo puolittui, yritykset ajautuivat konkurssiin ja pankkitalletukset haihtuivat. Islanti sai kuitenkin ennätysajassa taloutensa kuntoon. Suurin tekijä oli turismi, jota sittemmin on määrätietoisesti kasvatettu.

– Kymmenen vuotta sitten maassa kävi puoli miljoonaa turistia, toissa vuonna jo 2,3 miljoonaa eli seitsenkertaisesti väkilukuun nähden. Se on kohtuutonta infrastruktuurin ja luonnon kannalta. Vaikka turismi on hyvä tulonlähde, islantilaiset olisivat tyytyväisiä, jos maassa vierailisi vähemmän ihmisiä, toteaa Suomen Islannin-suurlähettiläs Ann-Sofie Stude.

ann-sofie stude

Suomen suurlähettilään Ann-Sofie Studen mukaan maahanmuuttajat ovat arvokasta työvoimaa Islannille.

Kaikkialla kuulee sanottavan, että jokaisella islantilaisella on kolme ammattia. Niistä yksi liittyy takuuvarmasti tavalla tai toisella turismiin.

Kaikkialla kuulee sanottavan, että jokaisella islantilaisella on kolme ammattia.

Keskipalkka liki kuusi tonnia

Verohallinnon vahtimestari Einar Ólason vahvistaa kolmen ammatin säännön todeksi: kun mies kyllästyi toimittajan hommiin, hän ryhtyi oppaaksi. Nyt verottajan tiloissa meno on rauhallisempaa kuin keikkuvassa kalastajaveneessä, jollaisen kyytiin hän vienyt jopa Suomen presidenttejä.

– Aikansa kutakin, käyn silloin tällöin tarjoamassa turisteille elämyksiä. He pitävät kalastamisesta, mutta kalojen saanti on toissijaista. Aava meri riittää.

Ammatillinen monipuolisuus pätee myös Andrés Andréssoniin, joka toimii oppaana matkailualan yrityksissä. Aiemmin hän työskenteli opettajana, mutta historiaa ja valtiotieteitä opiskellut mies on kokeillut tutkijankin uraa.

– Matkailu on merkittävin elinkeino, toisena tulee kalastus. Kalavienti on kuitenkin hiipunut, sillä meressä ei ole saalista yhtä paljon kuin aiemmin. Lisäksi on alumiinintuotantoa, tosin tehtaat ovat pääsiassa ulkomaalaisomistuksessa.

 Andrés Andrésson

Opas Andrés Andrésson taitaa saarivaltion historian, luonnon ja huumorin.

Islanninponitkin ovat kauppatavaraa: maan 75 000 ponista toistatuhatta menee vientiin vuodessa. Ísey skyr -rahkakin on vientituote sekä kuulemma myös terveellisen elämän salaisuus.

Islantilaisten keskipalkka on kutakuinkin 5 800 euroa kuukaudessa, opettajana tienaa 4 000 euroa, oppaana tuntuvasti enemmän. Lääkärit voivat yltää kymppitonniin, mutta sairaanhoitajilla on vielä huonompi ansiotaso kuin opettajilla. Muun muassa kätilöt ovat lakkoilleet palkkansa puolesta.

Järjestäytymisaste korkea

Lakot ovat Reykjavikissa arkipäivää: muun muassa hotellisiivoojat ja bussikuskit saattavat pysäyttää työnsä pariksi tunniksi aamu- ja iltapäiväisin. Matala-alan palkkoihin halutaan korotuksia.

Lakkoiluinto hiipunee, sillä hallitus ja ammattiliitot ovat luvanneet alimpien palkkojen nousevan seuraavien vuosien aikana 30 prosenttia.

Ay-juristi Dagný Aradóttir Pind työskentelee ammattiliittojen työntekijäjärjestössä, BSRB:ssä. Keskusjärjestö on suurin julkissektorilla ja sillä on 22 000 jäsentä 23 eri liitosta – kokonaistyövoima Islannissa on 195 000. Kaksi kolmasosa BSRB:n jäsenistä on naisia.

Dagný Aradóttir Pind

Valtaosa islantilaisista kuuluu ammattiliittoon, kertoo Dagný Aradóttir Pind.

– Jäseninä on kunnan ja valtion työntekijöitä sekä poliiseja, tulliviranomaisia, palomiehiä, postilaisia ja terveydenhuollon ammattilaisia. Islannissa järjestäytymisaste on korkea, vaikka mitään pakkoa ei ole liittyä ammattiliittoon. Siitä on kuitenkin etua, kuten terveydenhoito ja vakuutukset. Jäsenyys takaa ainakin minimipalkan, lomat ja turvan sairastumisen varalta.

Vähiten ansaitsevia on hiukan alle puolet koko työvoimasta. Monet matalapalkkaiset ovat maahanmuuttajia – enemmistönä noin 17 000 puolalaista. Suurin osa on tullut maahan jo ennen finanssikriisiä, joten maasta löytyy jo toisen polven islantilaistuneita puolalaisia.

Avoimuudesta segregaatioon

Islanti on ensimmäisenä maana maailmassa ottanut käyttöön samapalkkaisuuden. Lain mukaan sekä yksityisen että julkisen puolen työnantajien on velvollisuus maksaa samasta työstä samaa palkkaa sukupuolesta tai kansallisuudesta riippumatta.

Laki koskee yli 25 henkilöä työllistäviä työnantajia, joita on Islannissa toistatuhatta. Lain piirissä on liki 150 000 työntekijää, eli se kattaa noin 80 prosenttia työvoimasta.

Yli 250 hengen työpaikoilla samapalkkaisuus on otettava käyttöön jo vuoden loppuun mennessä, muissa portaittain vuoteen 2022 mennessä.

Auditoijat arvioivat yritysten palkkakäytäntöjä ja myöntävät niille sertifikaatin. Se perustuu pisteytykseen, jossa otetaan huomioon muun muassa työtehtävä ja -kokemus, koulutus, vastuut, työn fyysisyys, henkinen kuormittavuus, työsuhde-edut.

– Suurin ongelma pohjoismaissa on segregaatio työmarkkinoilla: enemmän pitäisi keskustella palkkaerosta, joka on esimerkiksi sairaanhoitajan ja rakennusmiehen välillä, miettii Pind.

Toiminnanjohtaja Brynhildur Hallveigarstaðir Islannin naisten oikeuksien yhdistyksestä muistuttaa, että palkkaero on 15 prosenttia, vaikka sen pitäisi olla nolla.

Brynhildur Hallveigarstaðir

Toiminnanjohtaja Brynhildur Hallveigarstaðir toivoisi palkkaerojen kaventuvan.

– Tasa-arvosta työmarkkinoilla on saatu aikaan lähinnä lyyrisiä raportteja, vasta nyt on alettu ottaa askeleita oikeaan suuntaan.

Oikeita askeleita on otettu muun muassa Sagafilmissä, Islannin isoimmassa tuotantoyhtiössä.

– Tuottajistamme valtaosa on naisia. Viime vuosina olemme pyrkineet saamaan entistä enemmän naisohjaajia – muutosta pitää haluta, muutoin se ei toteudu. Naiset ovat olleet kärsivällisiä tuhansia vuosia, nyt on aika toimia, pohtii johtava tuottaja Tinna Jóhannsdóttir.

Valtio tukee kansainvälisiäkin tuotantoja. Kun filmi tehdään Islannissa, elokuvayhtiö saa 25 prosenttia hyvitystä tuotantokustannuksista. Siksi islantilaisia maisemia näkee monissa elokuvissa.

Tinna Jóhannsdóttir

Sagafilmin johtava tuottaja Tinna Jóhannsdóttir toteaa elokuva-alalla olevan entistä enemmän naisia.

Verottaja pisteytti itsensä

Tullissa pistettiin tuulemaan kolme vuotta sitten. Silloinen henkilöstöjohtaja Unnur Ýr Kristjánsdóttir johti palkkatasa-arvopilottia 250 työntekijän organisaatiossa. Työntekijät jaettiin 18 ryhmään, sillä tullin työtehtävät ovat hyvin erilaisia. Jotkut tarkastavat kontteja satamassa vuorotyönä ja toiset työskentelevät tuonti- ja vientiasiantuntijoina virka-aikana toimistossa.

Kristjánsdóttir pyydettiin verohallinnon HR-johtajaksi aloittamaan virastossa samanlainen standardointi. Oli jo olemassa hyväksi havaittu työkalu, jonka avulla töitä voitiin verrata keskenään.

– Kun työtehtävät arvioidaan huolella, palkkataso on helpompi määritellä. Standardointi vaikuttaa myös työtyytyväisyyteen: voi luottaa siihen, ettei palkkaa makseta sukupuolen perusteella.

Verohallinnossa kymmenellä prosentilla palkka muuttui joko ylös- tai alaspäin. Kukaan ei saa täysiä pisteitä, sillä esimerkiksi toimitusjohtajan fyysisen työn sarake jää tyhjäksi. Palkoista alettiin puhua avoimemmin, kun ei ollut enää mitään salattavaa.

Unnur Ýr Kristjánsdóttir

Veroviraston HR-johtaja Unnur Ýr Kristjánsdóttir on koulutukseltaan geologi.

Todettakoon tämäkin: vaikka HR-johtaja on henkilöhallinnon ammattilainen, alun perin hän on koulutukseltaan geologi.

Usean työn sijaan islantilaisella voi olla myös useita koulutuksia.

– Koulutuksesta on aina hyötyä. Geologina ymmärrän, millaisesta maaperästä islantilaiset ponnistavat. Henkilöstöjohtajuus auttaa ymmärtämään ihmisiä.

Perhevapaamalli toimii

Islannissa päivähoitojärjestelmäkin toimii: puolivuotiaasta eteenpäin lapsi on oikeutettu kunnalliseen hoitoon. Työn ja perheen yhdistäminen on mahdollista. Naisten työllisyysaste on yli 90 prosenttia, mikä on OECD-maiden korkein.

Pakolliset isyysvapaat ovat olleet voimassa jo 20 vuotta. Islannissa on käytössä 3+3+3-vanhempainvapaamalli: kumpikin vanhemmista on vapaalla kolme kuukautta ja viimeisen pätkän vanhemmat voivat jakaa niin kuin parhaaksi näkevät. Vapaalla saa 80 prosenttia palkasta. Laki meni aikoinaan heittämällä läpi: kukaan parlamentissa ei äänestänyt sitä vastaan.

Työn ja perheen yhdistäminen on mahdollista. Naisten työllisyysaste on yli 90 prosenttia, mikä on OECD-maiden korkein.

Joustava malli ei ole aikaan sidottu: vanhempi voi olla vapaalla vaikka vain päivän viikosta tai silloin tällöin. Jos jonkin jakson haluaa säästää lapsen koulun alkuun asti, se onnistuu.

Jokaisen palkasta menee pieni osuus perhevapaamallin pyörittämiseen. Työnantajien osuus on noin kahdeksan prosenttia.

Onnelliset lapset

Perhevapaamallin ansiosta Islannissa tuntuu olevan tyytyväisiä lapsia. Maailman terveysjärjestö WHO vertaili 11-, 13- ja 15-vuotiaiden suhteita vanhempiinsa tutkimuksessa, johon osallistui yli 220 000 lasta Euroopassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan islantilaislasten suhde isiinsä oli läheisempi kuin muissa tutkimuksessa mukana olleissa maissa.

Myös muutaman vuoden takaisen Unicefin tutkimuksen mukaan Islannissa asuvat maailman kolmanneksi onnellisimmat lapset. Edistyksellisen perhepolitiikan lisäksi maassa ajatellaan kaikin tavoin lasten ja nuorten parasta.

– Islannissa lasten harrastuksia tuetaan: koululaiset saavat sitä varten 500 euroa vuodessa. Urheiluseurat ja kerho-ohjaajat hakevat lapset koulusta iltapäivällä ja vanhemmat hakevat heidät harrastuksista illalla, kertoo maassa pitkään asunut yrittäjä, kirjailija ja bloggaaja Satu Rämö.

Kalleuden keskellä

Vaikka Islannissa on korkea palkkataso, veroprosentti on 36–42 ja kaikki maksaa paljon, kuten asunnon ostaminen tai vuokraaminen. Ruoka on 30–40 prosenttia kalliimpaa kuin Suomessa. Rämön mukaan Islanti on kulutus- ja suoritus- keskeinen kulttuuri. Autojakin on eniten asukasta kohden koko maailmassa.

Statussymbolit ovat tärkeitä. Sen vuoksi pitää tehdä paljon töitä.

Islannissa syntyvyys oli vielä muutamia vuosia sitten Euroopan korkeimpia. Nyt syntyvyys on laskenut, sillä naiset tekevät mieluimmin töitä kuin lapsia.

Statussymbolit ovat tärkeitä. Sen vuoksi pitää tehdä paljon töitä.

Kallis elämä vaatii ansioita. Erikoissairaanhoito ja hammashoito on kallista: hampaan paikkaus voi maksaa 300 euroa. Sosiaaliturva on heikkoa: jos töitä ei ole, ei ole rahaakaan. Työttömyysprosentti on alle kolmen.

Vastavuoroisesti tuliperäisellä saarella geoterminen energia on edullista ja uusiutuvaa. Monessa kylässä on joko uimahalli tai kuuma lähde, johon voi pulahtaa lämmittelemään.

– Jos joku haluaa tietää, millaista meillä on kesällä, kysyn: mikä se kesä on? Meillä voi kokea kaikki vuodenajat yhden vuorokauden aikana, velmuilee Andrésson.

Islanti on energiaomavarainen

Islanti on energiaomavarainen: geotermisen energian osuus on 25 prosenttia, loput tuotetaan vesivoimalla.

Sydämelliset selviytyjät

Oppaiden kautta turistit pääsevät lähemmäksi islantilaisuutta, jonka yhtenä tunnuspiirteenä on huumori. Kun on kylmä liki vuoden ympäri, lähteiden lisäksi huumori lämmittää. Andréssonin mukaan Islantiin tulee paljon hanhia Isosta-Britanniasta sen vuoksi, että ne lentävät pois hyvissä ajoin ennen brexitiä.

– Islantilaisia ja suomalaisia yhdistää samanlainen huumorintaju. Meillä on paljon yhteistä.

Samoilla linjoilla on tasa-arvoministeri Kristín A. Árnadóttir, joka oli aikaisemmin Islannin suurlähettiläänä Helsingissä.

Kristín A. Árnadóttir

Tasa-arvoministeri Kristín A. Árnadóttirin sydän sykkii myös Suomelle.

– Kun tulin Suomeen, olin kuin kotona. Suomalaiset ja islantilaiset asuvat periferiassa pohjoismaiden laidoilla ja puhuvat kummallista kieltä: karuissa oloissa meistä on tullut selviytyjiä. Meillä on paljon yhteneväisyyksiä myös tasa-arvokysymyksissä.

Ministerin mukaan tasa-arvo onnistuu, kun se siirtyy mielen ja tiedon tasolta sydämeen. Islannissa sydän sykkii kaikella tapaa. •

Rakennusaitakin sen kertoo: suurella osalla islantilaisista on kaksi tai kolme ammattia. Vaikka rakennukset näyttävät puutaloilta, niissä on sään vuoksi peltivuoraus.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.