Jouni Heinäaho

Työturvallisuus

• 03.12.2015

Kolme riskialtista työtä

Suomessa sattuu vuosittain yli 140 000 työtapaturmaa. Ne eivät johdu vain huonosta tuurista, vaan takana on erilaisia syitä, joihin voidaan puuttua. Kaikissa töissä on riskinsä, toisissa pienemmät, toisissa suuremmat. Tapaturmien ehkäisy edellyttää näiden riskien tunnistamista. Tapahtuneesta ja läheltä piti -tilanteista voi oppia. Lähtökohtaisesti jokainen työtapaturma olisi torjuttavissa. Usein riittää pelkästään töiden parempi suunnittelu.

Seinäjoen kaupungin Ylistaron toimipisteessä kiinteistönhuollon lähiesimiehenä työskentelevän Jouni Heinäahon työssä sattuu ja tapahtuu. Toisaalta vaihtelevuus on Heinäahon mielestä myös työn parhaimpia puolia.

– Kiinteistönhuollon tehtäviin kuuluvat kiinteistöjen sisällä oikeastaan kaikki huoltotoimenpiteet lamppujen vaihtamisesta lähtien. Ulkotöistä kuuluvat lisäksi muun muassa talvisin lumien auraus ja hiekoitus, näin syksyllä lehtien poistaminen kulkuväyliltä, Heinäaho listaa.

Talviset lumien pudottamiset katoilta jätetään sen sijaan sovinnolla alan ammattilaisten tehtäväksi. Heinäaho kertoo, ettei kiinteistönhuoltajilla ole katoille asiaa muuta kuin poikkeuksellisen pahoissa tilanteissa ja silloinkin vain tasakatoille. Hän itse esimerkiksi ei ole koskaan joutunut lumenpudotushommiin.

– Lumenpudottajien pitää käydä valjaskoulutus. Käytännössä työhön on ihan omat henkilöt.

Ehkä eniten päänvaivaa kiinteistönhuollossa aiheuttaa liukkaudentorjunta. Heinäaho kertoo, että kiinteistönhoitajilla on tarkat ohjeistukset siitä, mitä pitää missäkin kohdin tehdä. Esimerkiksi hiekoituslaatikot on sijoitettu eri puolille kiinteistöjen ulkoalueita niin, että niihin pääsee helposti käsiksi. Isot pihat hiekoitetaan koneellisesti, mutta pienemmissä kohteissa on edelleen lapiotyötä. Kaikilla kiinteistönhoitajilla on hyvät työkengät, joissa on pitävä pohja.

– Kerran minulle itsellenikin sattui työtapaturma, kun olin hiekoittamassa. Liukastuin kyynärpäiden varaan, ja maahan tömähtäessä jokin napsahti selässä. Seuraavana aamuna en tahtonutkaan päästä ylös sängystä. Onneksi vaiva parani lääkityksellä ja levolla.

Kaikesta huolimatta liukastumiset ovat kiinteistönhuollossa ehkä tavallisin syy työtapaturmiin. Heinäaho muistuttaa, että liukastua voi myös kesäaikana esimerkiksi, jos kulkuväylille on jäänyt sahanpurua.

Heinäaho kertoo, että Seinäjoen kaupungilla kiinnitetään todella paljon huomiota työn riskien vähentämiseen, asioista tiedottamiseen ja turvallisuuden jatkuvaan parantamiseen. Maltti on hänen mukaansa valttia myös kiinteistönhuollon tehtävissä.

– Ei pidä hätäillä! Työt pitää suunnitella kunnolla eikä ryntäillä suin päin. Esimerkiksi jos lähtee siirtämään kaappia, niin kannattaa katsoa, ettei siellä päällä ole jotain, mikä voikin pudota niskaan. Omaa turvallisuuttaan parantaa pienillä asioilla, Heinäaho tuumaa.

VERKKO_Telma_042015_JarmoSipila_TommiAnttonen2_A1ENT_ID173805

Jarmo Sipilä

Myrskyn jäljillä

Saarijärveläinen Jarmo Sipilä raivaa työkseen myrskyjen metsätuhoja. Hänellä on ollut pian 25 vuotta oma raivauspalveluyritys, joka työllistää tällä hetkellä myös 13 muuta metsäalan ammattilaista. Sipilän yrityksen asiakkaita ovat sähkölaitokset ja näille alihankintana palveluita tarjoavat yritykset.

Haastattelu osuu syys-lokakuun vaihteeseen, jolloin Valio-syysmyrsky teki tuhojaan eri puolilla Suomea. Saarijärvellä tuuli riepotti puita, vaikkei vielä yltynyt myrskyksi. Sähkölaitoksilta oli varoiteltu, että luvassa on töitä, paljon. Lähipäivistä oli tulossa kiireisiä.

– Ennen kuin näissä hommissa ryhdytään töihin, on hyvä ensin miettiä, miten se tapahtuu turvallisesti. Ilman asianmukaisia suojavälineitä raivaustöihin ei ryhdytä. Myös työntekijäni tietävät, että kyse on omasta turvallisuudesta. Meillä on aina täysi metsurin varustus päällä: erikoistakki, kypärä, hanskat sekä turvahousut ja -kengät, Sipilä sanoo.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistään Kolkanlahden Metsäkoulun kasvatti teki viitisen vuotta metsurin töitä, minkä jälkeen hän siirtyi Suomen sähkölaitoksen palvelukseen. Aika pian tämän jälkeen hän kuitenkin perusti oman metsänraivauspalvelun.

Sipilä uskoo väitettä, että puiden kaatamisessa ja raivauksessa saattaa olla keskimääräistä korkeampi työtapaturma-alttius. Ammattitaitoa tarvitaan pelkästään siinä, että puu saadaan kaadettua oikeaan suuntaan.

– Olemme tekemisissä sähkölinjojen kanssa. Raivauksia tehtäessä pitää katsoa, ettei osu niihin. Joskus puut ovat kaatuneet suoraan johdoille, joissa on yleensä aina jonkinlainen jännite. Mihinkään ei saa koskea, ennen kuin sähköt ovat varmasti pois päältä.

Vakavia työtapaturmia Sipilälle tai hänen yrityksessään työskenteleville ei ole onneksi sattunut. Pienempiä haavereita kaikesta varomisesta huolimatta on valitettavasti tapahtunut. Vaikeakulkuisessa maastossa liikkuminen saattaa toisinaan olla haasteellista. Polvet ja nilkat ovat usein kovilla, eikä venähdyksiltä tai nyrjähdyksiltä ole täysin vältytty.

– Mitään isompia vammoja ei ole tullut – olemme tainneet päästä aika vähällä!

VERKKO_Willy_E8R2672_0001_A2

Kougwa Mbakop Steller Willy

Varovasti pimeässä

Lehdenjakaja Kougwa Mbakop Steller Willy ahertaa töissä Helsingin kantakaupungissa yön varhaisina tunteina muiden nukkuessa. Hänen työpäivänsä alkaa normaalisti kello kahden kieppeillä ja päättyy aamuseitsemään mennessä.

Kaksi vuotta Postilla työskennellyt, alkujaan Kamerunista kotoisin oleva Kougwa Mbakop Steller Willy kertoo piirinsä vaihtelevan hieman tarpeen mukaan. Yleensä hän vastaa siitä, että Töölön ja Eiran asukkaat saavat aamulehtensä, mutta välillä hän jakaa myös tavallista postia päiväsaikaan.

Posti- ja kuriirialalla on tilastojen mukaan suurimpia tapaturmataajuuksia Suomessa. Lehdenjakaja ei ylläty tiedosta. Hän kertoo kyllä kuulleensa alan tapaturma-alttiudesta. Syiksi hän arvioi muun muassa liukkaita kelejä, työn liikkuvuutta ja pimeyttä.

– Yleensä näissä töissä taitaa sattua pienempiä tapaturmia. Itselleni ei ole onneksi sattunut mitään. Olen kyllä tietoinen riskeistä ja siksi hyvin varovainen liikkuessani. Katson, mihin astun.

Toisinaan kiire saattaa kuitenkin sotkea hyviä aikeita. Sanomalehdet täytyy jakaa tiettyyn kellonaikaan mennessä, ja välillä niiden saaminen syystä tai toisesta viivästyy.

– Kiireestä huolimatta pitää muistaa, mitä tekee. Katujen liukkaus ja pimeys eivät ole ainoita riskejä. Portaissakin voi kompastua, ja kerrostaloissa niitä riittää. Kerran olikin käydä hassusti. Valot sammuivat rapussa, enkä nähnyt pimeässä, mihin olisin jalkani laskenut. Onneksi mitään ei sattunut, Kougwa Mbakop Steller Willy kertoo.

Lisätietoja:

TTT – TäsmäTurvallisuusTiedottaminen

Työtapaturmien vähentäminen kelivaroitusmallia kehittämällä

Pylvästyöskentelyn turvallisuus, TTK 2015

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.