Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Jennifer Kutvonen palasi synnyinmaahansa Keniaan kehittämään paikallista ammatillista koulutusta, koska kenialaiset eivät kaipaa pelastamista vaan oppia siitä, miten voivat auttaa itseään.
Yrittäjä Jennifer Kutvosella on malaria. Kuumetta, kovaa päänsärkyä ja hikoilua.
– Täällä on vielä niin pölyistä, ettei se auta tilannetta, Kutvonen sanoo.
Hän laittaa puhelimestaan kameran päälle ja kuvaa ympäristöä. Videolla näkyy valkoisen kivitalon, Kutvosen Kenian-kodin, pihapiiri. Aurinko paistaa, asteita on 29, ja puutarhan kasvit kamppailevat kuivuudessa.
– Nyt pitäisi olla sadekausi, mutta eipä ole näkynyt.
Kutvonen on pystyttämässä Nairobin metropolialueen laitamille suomalaiskenialaista ammattikoulutus- ja rakentamisprojektia. Sen tavoitteena lisätä Keniaan rakennusalan ammattitaitoa.
Kutvonen syntyi Keniassa ja kävi siellä koulut lukioon asti. Sitten hän piti välivuoden ja päätti lähteä siskonsa kanssa Suomeen.
Idea Suomesta tuli siitä, että Kutvonen oli nähnyt paljon suomalaisia turisteja Keniassa.
– Sille tielle minä jäin.
Nyt Kutvonen on asunut Suomessa yli kolmekymmentä vuotta. Hän perusti perheen, kouluttautui agrologiksi ja opiskeli sen jälkeen it-alaa.
Vuonna 2017 Kutvonen osti edesmenneen ystävänsä kanssa yrityksen nimeltä Aid one solutions, jolle perustettiin aputoiminimi LyncAfrica Kenian-projektia varten. LyncAfrica tarjoaa neuvontaa kestävän kehityksen mukaisesta rakennustoiminnasta, ammatillisesta koulutuksesta, vienti- ja tuontitoiminnasta sekä kenialaisen liiketoiminnan ja kulttuurin ymmärtämisestä.
Nyt tarkoitus on viedä Keniaan samantyyppistä koulutusta, joka Suomessa tunnetaan oppisopimuskoulutuksena.
– Täällä korkeakoulutus on kallista. Siksi ammatillinen koulutus on olennaista. Sen kautta köyhemmilläkin ihmisillä on mahdollisuus luoda työura ja elämä.
Kutvosen mukaan auttamisen täytyy tapahtua nimenomaan tätä kautta: autetaan kenialaisia auttamaan itseään. Hänen mielestään perinteinen hyväntekeväisyys passivoi.
Osaamisviennissä täytyy aina ottaa huomioon paikallinen kulttuuri. Keniassa esimerkiksi viranomaisyhteistyö on paljon byrokraattisempaa kuin Suomessa. Korruption on iso ongelma, mutta Kutvonen näkee sen nimenomaan rakenteellisena ongelmana.
– Jos vaativaa työtä tekevälle virkamiehelle maksetaan kuukaudessa 200 euroa palkkaa ja hänellä on lapsia, jotka pitää kouluttaa, niin pakkohan sitä rahaa on jostain saada.
Ilmastonmuutos on tehnyt tilanteesta entistä haastavamman. Kun sadot pienenevät kuivuuden takia, ruoka kallistuu ja ongelmat syvenevät.
Kutvonen laittaa taas puhelimestaan kameran päälle.
– Katsos, mikä tässä on, hän sanoo ja näyttää syliinsä kiivennyttä kissaa.
– Se on kulkukissa. Se säikkyy kaikkia muita, mutta minusta se tykkää. Se on narttu, mutta sanon sitä Artuksi, Kutvonen jatkaa ja nauraa.
Suomea sanotaan hyvinvointivaltioksi. Mutta onko se hyvinvointia, että ihmiset ovat masentuneita, uupuneita ja yksinäisiä, vaikka elintaso onkin verrattain korkea, hän pohtii.
– Hyvinvointi on erilainen käsite eri paikoissa. Keniassa hyvinvointi on sitä, että perhe välittää ja on yhteisöllisyyttä. Ei se, että valtio välittää.
Kutvonen on palaamassa pian takaisin Suomeen perheensä luo. Sitä ennen ammatillisen oppilaitoksen pilottiprojekti pitää saada hyväksytettyä Keniassa niin, että se voidaan aloittaa elokuun alussa.
– Usein asioiden edistyminen täällä on waiting game – pitää vaan kärsivällisesti odottaa. Poliittinen tilanne on tällä hetkellä tulenarka, kun opposition mielenosoitukset vaikuttavat päivittäiseen elämään.
Kutvonen on itse nopean toiminnan ihminen.
– Raivoan täällä palavereissa vaikuttajille ja virkamiehille melkein joka päivä, hän sanoo ja nauraa.
Mutta toisaalta:
– Jos et ole kirurgi, asiat voivat yleensä odottaa. Niin täällä ajatellaan.
Pienistä asioista osataan ottaa Keniassa ilo irti. Kutvosella saattaa olla malaria, mutta sylissä on myös söpö kissa, projekti etenee ja aurinko paistaa.
Hän muistelee taannoisia kyläjuhlia. Sellaisissa perhe – eli koko lähipiiri – kokoontuu yhteen. Ensin teurastetaan vuohi ja sitten syödään ja juodaan, ollaan yhdessä.
Silloin Kutvonen miettii, että kyllä Keniakin on hyvinvointivaltio, vain erilainen kuin Suomi.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
