Jussi Eskola viihtyy laivakokkina

Risteilyllä Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. Vuoden ympäri ja vuodesta toiseen. Laivakokki Jussi Eskola ei kuitenkaan näe merimaisemia työpaikallaan keittiössä syvällä Silja Serenaden uumenissa. Eipä merimaisemia ehtisikään ihastella, kun täytyy valmistaa ruoat laivan noin kahdellesadalle työntekijälle.

– Tästä lähtee tulemaan huomisen kurpitsakeitto, Eskola toteaa ja halkaisee myskikurpitsan kookkaalla veitsellä.

Kädet käyvät vauhdikkaasti. Eskolalla on monta rautaa tulessa. Suuret kattilat liedellä, vuoat uunissa ja uunikasvikset työtasolla maustettavana. Kotiruokaa, vaikka ei kotikeittiössä ollakaan.

– Täällä meillä on lihamureke, se on aika varma ruoka. Tuolla on kermaperunat ja tässä kasvikset. Sienikastiketta tein kaksi astiaa. Sitä aina menee.

Oli kuitenkin pieni katastrofi, kun ei ollut maustepippuria laivalla. Sillä saa sen mummolan maun.

Mureketta riittää koko komppanialle. Jauhelihaa siihen hupeni 34 kiloa.

– Oli kuitenkin pieni katastrofi, kun ei ollut maustepippuria laivalla. Sillä saa sen mummolan maun. Olen vanhan koulukunnan keittäjä, Eskola kertoo silmälasit huurtuneina uunin höyryistä.

Henkilökunnan ruokasuosikit ovat usein niitä perinteisiä, Eskola kertoo ja nostaa työtasolle laatikollisen maitotölkkejä.

Esivalmistelut sujuvat helpommin kuin hänen nuoruusvuosinaan.

– Huomisen pannukakku täytyy vielä tehdä. Ainesten suhteet muistan kyllä ulkoa.

Kun päivällinen on valmis, Eskola valmistelee jo seuraavaa päivää. Esivalmistelut sujuvat helpommin kuin hänen nuoruusvuosinaan. Nykyään suuri osa raaka-aineista tulee kuorittuina ja paloiteltuina.

– Tämä on muuttunut ihan totaalisesti. Silloinhan meillä oli pottuteatterikin vielä. Ennen kokki oli kuningas ja keittiöapulaiset tekivät suuren osan töistä. Ne ajat ovat ohi. Itse joutuu tekemään melkein kaiken.

Laivalta maihin ja takaisin

Laivakokki Eskolan käsissä riittää arpia muistuttamassa työvuosista keittiössä. Työura laivoilla alkoi vuonna 1986, kun hän pestautui Silja Linen Wellamo-laivalle. Yhdeksänkymmentäluvun alussa Eskola työskenteli tällä samaisella Serenade-laivalla, kun se hohti vielä uutuuttaan.

Sen jälkeen laivat jatkoivat kulkuaan, mutta Eskola eli maakravun elämää 25 vuoden ajan.

– Tein pitkän uran ravintola-alan esihenkilötehtävissä.

Paluu laivakeittiöön tapahtui viisi vuotta sitten työttömyysjakson jälkeen.

– Viisikymppisen CV ei tuntunut kiinnostavan ketään. Piti löytää mukava työpaikka, joten otin luurin käteen ja sain täältä heti töitä.

Laivatyöhön Eskolaa houkutti erityisesti työrytmi: kahdeksan päivää töitä ja kahdeksan päivää vapaata.

Eskolalla on AMK-restonomin koulutus ja johtamisen erikoisammattitutkinto, mutta hän ei haikaile enää esihenkilötehtäviin.

– Olen vähän ylikoulutuettu keittiöön, mutta sellaista se on.

Laivatyöhön Eskolaa houkutti erityisesti työrytmi: kahdeksan päivää töitä ja kahdeksan päivää vapaata.

– Maissa oli viisi päivää työtä ja kaksi vapaata. Nykyään en ymmärrä, miten se kaksi päivää riitti silloin. Nyt ei meinaa kahdeksan riittää.

Työn yleisimpiä turvallisuusriskejä ovat kompastumiset, liukastumiset ja viiltohaavat.

Laivalla työyhteisö muodostuu tiiviiksi. Suurin osa henkilökunnasta on suomalaisia ja virolaisia, mutta on myös monia muita kansallisuuksia.

– Olen tykännyt paljon täällä työskentelystä.

Kokenutta laivakokkia ei merenkäynti haittaa.

– Leveä haara-asento vain ja varmistaa, ettei hyllyiltä pääse putoamaan mitään.

Työn yleisimpiä turvallisuusriskejä ovat kompastumiset, liukastumiset ja viiltohaavat.

– Pieniä haavereita tulee joskus. Kädet ovat aina laikukkaita, kun iho osuu usein johonkin padan reunaan tai leikkaa vahingossa sormeen.

Eskola tiedostaa rasitusvammojen riskin, mutta vakiintuneita työtapoja on vaikeaa muuttaa.

– Vaikka työfysioterapeutit ovat opettaneet oikeanlaista työergonomiaa, käytäntö on usein toinen. Kyllä selkä on välillä käyränä.

Päivävuorossa

Jussi Eskolan työpäivä alkaa aamuseitsemältä, kun hän aloittaa henkilökunnan lounaan tekemisen. Keittiössä seuraa pitää Radio Nova. Se pitää korvissa sitkeästi soivan tinnituksen taustalla.

– Oman makuista ruokaa saa tehdä. Toki pitää tehdä kustannustehokkaasti. Yritän pitää huolen jonkinlaisesta terveellisyydestä. Myös allergeeneja pitää fundeerata.

– En ole keittiöhommissa mikään erityinen pinsetti-ihminen. Tykkään tehdä buffatöitä ja suuria määriä.

Yhdeltätoista on tunnin mittainen tauko. Helsingissä Eskola käy maissa kävelyllä ja istuskelemassa penkillä, mutta Tukholmassa maihin ei oikein ehdi. Aurinkokannen 350 metrin pituista kierrosta on mukava kävellä hienoja maisemia katsellen.

Eskola vilkaisee seinälle kiinnitettyä ruokalistaa: kurpitsakeitto, uunilohi, soijahöystö, salaattipöytä.

Puoliltapäivin Eskola palaa keittiöön valmistamaan päivällistä sekä esivalmistelemaan seuraavan päivän ruokia.

– Olen täällä vähän yksinäisenä päivävuorossa. Kun muut ovat vapaalla, olen töissä ja kun muut ovat töissä, olen vapaalla.

Eskola vilkaisee seinälle kiinnitettyä ruokalistaa: kurpitsakeitto, uunilohi, soijahöystö, salaattipöytä.

– Kirjallisia tehtäviä välillä, hän naurahtaa ja raapustaa muistiinpanoja tulevista ruoista.

Toiveruokien listalle tuli lentävä jaakoppi, never heard it.

Ruokalista rakentuu henkilökunnan toiveiden pohjalta. Joskus tulee erikoisiakin pyyntöjä.

– Toiveruokien listalle tuli lentävä jaakoppi, never heard it. Se piti googlata. Perinteinen ruotsalainen lohturuoka. Banaania, suolapähkinää ja kanaa. Sekin hoitui.

– Minun työlläni on merkitys ihmisten työfiiliksen kannalta. Se motivoi minua. Huono ruoka, huono fiilis. Hyvä ruoka, parempi mieli. Tämä saa minut tsemppaamaan.

Laivakokin työaikataulu pysyy samana aina puolen vuoden ajan. Sen jälkeen tehtävä ja työajat saattavat muuttua. Edessä voi olla puolen vuoden pesti vaikkapa à la carte -kokkina.

– On hienoa, että työssä on vaihtelua. Toisaalta unirytmi saattaa muuttua, ja olen hyvin herkkä reagoimaan siihen. Päivävuorolaisena saan aina pitkät yöunet.

Lepoa ja iltarutiineja

Kello lähenee iltakuutta ja Jussi Eskolan työpäivä loppuaan.

– Siivoan lopuksi vielä paikat ja tarkistan satavarmasti, että laitteet ovat nollassa.

Kymmenen tunnin työpäivä on takana, kun Eskola suuntaa muutamien portaikkojen ja käytävien kautta kotiinsa, pieneen ikkunalliseen hyttiin.

– Tällaiset työpäivät ovat raskaita tässä iässä. Kroppa on kovilla. Koko ajan jalkojen päällä. Jalat huutavat usein hoosiannaa työpäivän lopussa.

Puhelu vaimon kanssa on tärkeä iltarutiini.

– Hektisen työpäivän jälkeen on kiva vetää hytin ovi kiinni, lötkötellä ja katsoa seiskan uutiset rauhassa. Se on iso nautinto.

Puhelu vaimon kanssa on tärkeä iltarutiini. Seinällä on kuva edesmenneestä rakkaasta kääpiösnautserista.

– Vaikka tämä on pieni koppi, saan täällä kodin tunnun.

Jos olisin jatkanut laivauraani 80-luvulta asti, jäisin näihin aikoihin eläkkeelle.

Ahtaassa tilassa viihtymistä helpottanee sekin, että Eskola on intohimoinen karavaanari. Kun suuri osa vapaa-ajastakin on asuntovaunuelämää, ei ylimääräisiä neliöitä osaa kaivata laivallakaan.

– Olen todella tyytyväinen tilanteeseeni. Tyttärelläkin menee elämä hyvin. Ainoa mikä puuttuu on koira, eikä sitä voi ottaa tässä elämäntilanteessa. Eläkkeellä sitten.

Jussi Eskolalla on vielä kymmenen vuotta eläkeikään. Hän haluaisi viettää ne vuodet Serenadella.

– Jos olisin jatkanut laivauraani 80-luvulta asti, jäisin näihin aikoihin eläkkeelle. Mutta näin se elämä heittelee, hän naurahtaa.

Ei enää stressiä

Esihenkilötöissä Jussi Eskola ei olisi voinut kuvitellakaan palaavansa kattiloiden ja leikkuulautojen ääreen, mutta nyt hän huokuu tyytyväisyyttä.

– Tämä on tuttua ja turvallista. En ole välttämättä liukuhihnaihminen, mutta ei se minua haittaakaan. Esihenkilönä tuli paljon enemmän yllättäviä tilanteita kuin tässä. Olen oppinut tykkäämään tällaisesta työstä.

Aiemmalla työuralla Eskolan elämä oli hyvin erilaista. Alaisia saattoi olla jopa 80. Vastuu ja paine olivat sen mukaisia.

– Se oli haastavaa ja raskasta, mutta toisaalta myös antoisaa. Erilaista elämää. Sitä kaipaa ja samalla ei kuitenkaan kaipaa.

Aiemmin tärkeiltä tuntuneisiin johtotehtäviin hän ei enää haikaile.

– Stressi ja sellainen takakireys ovat poistuneet. En enää kiroile työpäivän jälkeen, että huh millainen päivä taas. Vaimon arvion mukaan olen paljon rennompi ja mukavampi ihminen.

Aiemmin työuralla vaivanneet unihaasteet ovat vähentyneet. Illalla hytissä ei tarvitse miettiä työasioita.

– Se on parhaita puolia tässä työssä. Yöksi ei jää pyörimään päähän, mitä mausteita laitan seuraavana päivän ruokiin.

Aiemmin tärkeiltä tuntuneisiin johtotehtäviin hän ei enää haikaile. Ei ole niihin tarvittavaa kunnianhimoa, hän toteaa.

– Se meni jo, se juna. Nyt ollaan laivassa.

– Työkuvioni ovat muuttuneet paljon ja sitä kautta muukin elämä. Minulle kävi hyvin. Elän nyt elämäni onnellisinta aikaa.

 

3 x turvallisuus laivalla

1. Laivalla on paljon huomioitavia turvallisuusasioita. Edellisellä laivalla olin työsuojelutoimikunnassa. Harjoittelemme turva-asioita usein eikä treeneistä laisteta. Olen ehtinyt työskennellä Serenadella reilun kuukauden ja olen ollut jo seitsemässä harjoituksessa.
2. Kuukausittain pitää käydä evakuointi- ja pelastusasemaharjoituksissa. On myös ylimääräisiä harjoituksia. Silloin tulee hälytys ja asiakkaille kuulutetaan, että on harjoitus. Työtehtävät jätetään kesken ja ollaan esimerkiksi puoli tuntia pelastusharjoituksessa.
3. Jokaisen laivalla työskentelevän pitää tietää oma turvanumeronsa ja turvatehtävänsä. Minä kuulun valmiusryhmään, jossa minulle on määrätty tietyt tehtävät ja tietty pelastusasema. Harjoitellaan toimenpiteitä siinä tilanteessa, jos laiva täytyy jättää.