
Minni Miettinen suunnittelee tulevaisuuden tapoja tehdä töitä
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Lena Donofrio asuu paratiisisaarella keskellä valtamerta. Ennen muuttoa Guamiin hän teki pitkän uran Yhdysvalloissa ensihoitajana ja ensihoidon opettajana.
Elämä paratiisisaarella saattaa kuulostaa unelmalta, mutta ei ole aivan sitä.
Lena Donofrio vastaa videopuheluun kotonaan Guamissa. Hän kertoo, että lämpötila saarella on edelleen 28 astetta, vaikka päivä on kääntymässä iltaan. Korkea ilmankosteus tekee kuumuudesta läkähdyttävää.
– Paras hetki ulkoiluun on auringonlaskun aikaan, muuten on liian kuuma lapselle.
Lena on Tyynenmeren keskellä sijaitsevan Guamin ainoa suomalainen. Hän muutti saarelle laivastossa työskentelevän aviomiehensä Ryan Donofrion komennuksen perässä elokuussa 2023. Sitä ennen pari asui San Diegossa Yhdysvalloissa.
Lena muutti kotikaupungistaan Kuopiosta Yhdysvaltoihin heti ylioppilaskirjoituksien jälkeen. Hän oli matkustellut paljon lapsuudenperheensä kanssa ja tiesi, että halusi lähteä maailmalle. Lena sai Los Angelesista vuodeksi paikan au pairina.
– Sille tielle jäin.
Au pair -vuoden jälkeen Lena aloitti kinesiologian opiskelun Santa Monica Collegessa ja myöhemmin fysioterapiaopinnot California State University Los Angeles -yliopistossa. Suunnitelma oli tähdätä joko fysioterapeutin tai lääkärin opintoihin. Osana pääsykokeisiin valmistautumista hän osallistui kuusiviikkoiselle ensihoidon kurssille.
– Tajusin haluavani tehdä konkreettista auttamistyötä, enkä kuluttaa päivääni papereiden pyörittelyyn.
Kurssin jälkeen Lena läpäisi ensihoitajille tarkoitetun kansallisen testin ja pääsi heti töihin yksityiseen ambulanssifirmaan. Vaihtuvissa hätätilanteissa piti pystyä ajattelemaan loogisesti, ratkaisemaan ongelmia ja reagoimaan nopeasti.
– Koskaan ei tiennyt, mitä kohteessa odotti. Oli pakko luottaa itseensä ja koulutukseensa.
Työ oli hektistä, mutta Lena piti siitä. Ambulanssin piti lähteä liikkeelle 30 sekunnin sisällä hälytyksestä. Tapahtumapaikalla piti olla alle kahdeksassa minuutissa. Työpäivä kesti minimissään 12 tuntia ja potilaita saattoi olla jopa 18 päivässä. Palkka oli minimaalinen, vain hieman yli 10 dollaria tunnilta.
– Emme saaneet käyttää tietotekniikkaa navigointiin, vaan meidän piti suunnistaa karttakirjojen avulla. Se tarkoitti, että oma alue piti opetella tuntemaan todella hyvin.
Työssä oli omat haasteensa. Aseita ja huumausaineita liikkuu Los Angelesin kokoisessa suurkaupungissa paljon. Lenan kohdalle ei onneksi sattunut pahempia vaaranpaikkoja, mutta hän kuuli kollegoiltaan hurjia tarinoita.
Vaikeita olivat Lenan mielestä potilaat, joiden ongelmat olivat monikerroksisia. Saattoi olla monta somaattista sairautta, mielenterveysongelmia ja lisäksi päihdeongelmaa. Sosiaalityöntekijöiden kautta piti yrittää saada pidempiaikaista apua.
– Oli useampiakin sellaisia tapauksia, että erittäin kipeä potilas makasi talonsa perimmäisessä makuuhuoneessa. Koti oli niin täynnä tavaraa ja roskaa, ettei sinne meinannut päästä sisään. Ensimmäinen askel oli miettiä, miten potilas saataisiin ylipäänsä ulos talosta.
Kuormittavimpia Lenalle olivat lapsia koskevat tragediat.
– Niitä pystyi purkamaan työkavereiden ja esimiehen kanssa, mutta myös työnantajan kustantaman psykologin vastaanotolla.
Kuusi kuukautta ensihoitajan hommien aloittamisesta Lena palkattiin entiseen opinahjoonsa opettamaan ensihoitoa. Hän veti luentoja niinä päivinä, kun ei ollut töissä ambulanssissa.
Lisärahalle oli tarvetta, sillä ensihoitajan palkalla ei juuri juhlittu.
– Minun oli pakko ottaa kaksiooni alivuokralainen, jotta selvisin vuokrasta. Nukuin itse olohuoneessa sohvalla.
Vuonna 2020 Lena sai yliopistolta professuurin. Hänestä tuli yksi ensihoidon koulutusohjelman pääluennoitsijoista. Työ oli kokopäiväinen, joten Lena lopetti työt ensihoitajana.
Elämä muuttui uudelleen keväällä 2022, kun Lena tapasi Ryanin. Toisten treffien jälkeen Lena totesi ystävälleen, että aikoisi mennä miehen kanssa naimisiin. Pian pari muuttikin yhteen, avioitui kolme kuukautta tapaamisensa jälkeen ja alkoi odottaa esikoistaan.
Tiedossa oli jo tuolloin, että laivastossa työskentelevän Ryanin pitäisi lähteä kahdeksi vuodeksi komennukselle Guamiin. Lenalle se ei ollut ongelma.
– Olen seikkailija, jolla on aina ollut palava halu nähdä maailmaa.
Donofriot asuvat Guamissa Yhdysvaltain laivaston tukikohdassa.
Lähes kaikki Lenan Guamin ystävistä ovat laivastossa työskentelevien puolisoita. Monella on pieniä lapsia, joten samanlainen elämäntilanne yhdistää. Leikkitreffejä järkätään päivittäin.
Arki soljuu, mutta siinä on omat kipupisteensä. Saari on erityksissä keskellä valtamerta, ja se on pitkälti mantereelta tuotavien elintarvikkeiden ja kulutustavaran varassa. Ruoka on Lenan mukaan kallista ja huonolaatuista.
–Olen vegaani ja keliaakikko, eikä täältä oikein meinaa löytyä minulle syötävää. Salaatti maistuu siltä, että se kasvatettu pakoputken vieressä.
Saarella pitää varautua myös nopeasti muuttuviin sääolosuhteisiin. Kotoa pitää löytyä taifuunien varalle iso määrä juomavettä, ruokaa, sähkögeneraattori, bensageneraattori, lemppuja ja kynttilöitä.
– Sähköt katkeilevat ilman myrskyjäkin tuon tuosta. Syynä on ollut esimerkiksi rapu, joka eksyi sähkölaitoksen sulakeboksiin.
Ryanin komennus tulee päätökseen 4–6 kuukauden päästä. Donofriot aikovat palata Yhdysvaltoihin, todennäköisesti itärannikolle. Guamiin muuton yhteydessä Lena irtisanoutui pestistään yliopistolla. Toiveissa on saada Karhu-pojalle pikkusisarus ja hoitaa lapsia pitkään kotona. Pidempiaikaisia suunnitelmia ei muutenkaan voi vielä tehdä, sillä Ryanilla ja samalla koko perheellä on edessään yksi ulkomaankomennus ennen miehen eläköitymistä laivastosta.
– Sen tiedän, että haluan jatkaa jonain päivänä ensihoidon ja opetuksen parissa.
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Kun koronaepidemia ravisteli Suomea maaliskuussa 2020, työelämä muuttui kertaheitolla. Etätyöstä tuli arkipäivää miljoonille, mutta kaikki eivät voineet jäädä kotiin. Kesko, Luonnonvarakeskus ja MTB-Siivouspalvelu ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka kehittivät uusia toimintatapoja selviytyäkseen kriisistä – ja monet muutoksista jäivät pysyviksi.
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.
Marianna Valonen vaihtoi hektisen terveydenhuoltoalan rauhallisiin pikaraitiovaunuihin ja on löytänyt itselleen sopivan uran Helsingin ja Espoon raiteilta. Valonen arvostaa nyt rutiinien tuomaa rauhaa ja sujuvaa työskentelyä uudenlaisessa maisemakonttorissaan.
Kommentit (1)
Olipa hyödyllistä tietoa kohderyhmälle, jolla olisi halua lähteä ahertamaan. Näkee, että täytyy tehdä duunia, eikä mikään tule itsestään.