Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Faktantarkistajan arkea: Kilpajuoksua disinformaation ja teknologian kehittyessä
Kirjoittaja: Jussi Eskola
Kuvaaja: Jussi Eskola
Suomessa harvinainen ammatti, maailmalla suuri ilmiö – faktantarkistaja tasapainoilee epävarmuuden ja totuuden rajamailla. Miten disinformaation vyöry vaikuttaa työhön ja mitä haasteita tulevaisuus tuo mukanaan? Yksi Suomen harvoista faktantarkistajista, John Helin avaa työnsä arkea ja tulevaisuuden näkymiä.
Jos faktantarkistajille olisi Suomessa yhdistys, siinä ei olisi montaa jäsentä?
Ei olisi. Taidan olla ainoa, joka työskentelee tällä nimikkeellä suomalaisissa mediataloissa. Faktabaari tekee faktantarkistusta yrityksenä ja toimittajat tietysti muun työnsä ohessa. Maailmalla tämä on iso juttu. Esimerkiksi BBC:llä ja New York Timesilla on faktantarkistukseen ja verifikaatioon ihan omat osastonsa.
Miten päädyit tähän ammattiin?
Seurasimme kaverieni kanssa Ukrainan sotaa tiiviisti avoimista lähteistä. Hesari kysyi, tulisiko joku meistä tekemään heille kuva- ja videomateriaalin tarkistamista ja todentamista. Olin köyhä maisteriopiskelija, joten totesin, että miksi ei. Tälle polulle jäin. Valtsikan opinnot ovat hyvä pohja lähdekriittisyyteen, väitteiden verifikaatioon ja tekstin tarkistamiseen. Metodit kuvien ja videoiden faktantarkistukseen ovat enimmäkseen itse opittuja.
Millainen on faktantarkistajan tavallinen työpäivä?
Toimitukseen tulee uutinen ohjusiskusta paikkaan X. Siitä alkaa virrata kuvia, videoita ja disinformaatiota. Minulla slack alkaa soida. Onko meillä todisteita? Tiedämmekö, missä tämä asia on tapahtunut? Onko meillä parempaa tietoa? Sitten hyppään netin syövereihin tutkimaan asiaa hyödyntäen luotettavia lähteitäni ja muita työkaluja. Kyselen asiasta kontakteiltani. Jos saan heiltä varmistuksen, pyrin vielä varmistamaan senkin paikkansapitävyyden.
Entä millainen on epätavallinen työpäiväsi?
Ehkä epätavallisin työpäivä olisi sellainen, että ainoakaan Ukrainaan liittyvä asia ei tulisi työpöydälleni. Sellainen olisi uniikki työpäivä.
Onko sinulla mennyt virheellisiä uutisia läpi sormien?
Ei tule mieleen mitään isoja mokia, jotka pitäisivät öisin valveilla. Työnantaja ja yleisö haluavat varmoja vastauksia, mutta epäselvissä tapauksissa täytyy olla rohkea ja sanoa, että en tiedä.
Millaiset ovat ammattisi tulevaisuudennäkymät?
Tämä on kilpajuoksua. Erilaiset toimijat tunkevat rahaa tekoälyn ja kuvateknologian kehittämiseen. Vastaavasti verifikaatiotyökaluihin on ehkä vähemmän resursseja. Tämä on huolestuttava suuntaus. Tulevaisuudessa esimerkiksi väärennetyt äänitteet tulevat olemaan ongelmallisia politiikassa. Vielä ei olla siinä tilanteessa, että niitä olisi mahdotonta tunnistaa, mutta pelottaa, missä ollaan muutaman vuoden päästä.
Pääsetkö työstä eroon vapaa-ajalla?
Ei näitä asioita oikein pääse pakoon. Kun verifikaatiota tekee työkseen, siitä tulee automaattista myös työn ulkopuolella – ihan vaikka tv-sarjaa katsoessa. Se on vähän rasittavaa, koska en aina haluaisi uppoutua työhön ihan niin paljon.
Tarvitaanko tähän haastatteluun faktantarkistajaa?
Ehkä sinun täytyy vielä tarkistaa faktat jokaisesta näistä väitteistäni.
Pohjapiirros käsissä, kypärän alla hämmästyttävä määrä tietoa ja lisää kainalossa olevassa paksussa mapissa. Vastaava työnjohtaja työssään. Ilpo Reinilällä ei tule työarjessa aika pitkäksi. Tuore maali tuoksuu ja pinnat hohtavat uutuuttaan työmaavalaisimien valossa. Helsingin kaupungin rakentamisfirma Starassa työskentelevä Ilpo Reinilä astelee turvajalkineissaan pahvilla suojattua käytävää pitkin ”kohteeseen”, kuten hän sanoo, ja tervehtii työntekijöitä pikaisesti. – Työni
Liiketoimintajohtaja Anna Wäckin mukaan onnistunut työelämäpuhe syntyy avoimuudesta, kuuntelemisesta ja rohkeudesta tuoda esiin iloja ja onnistumisia. Anna Wäck johtaa Sitowise Groupin IT-palveluorganisaatiota Suomessa, Ruotsissa ja Portugalissa. Hänet valittiin viime vuonna Vuoden nuoreksi johtajaksi. Wäck kertoo, millä keinoilla organisaatiota viedään kohti onnistumisia oikeanlaisella puheella myös isojen muutosten keskellä. Avoimuus ennen kaikkea. Johtajan kannattaa kertoa mahdollisimman selkeästi,
Toimittaja Laura Saarikoski työskenteli kahdeksan ja puoli vuotta Yhdysvalloissa kirjeenvaihtajana. Kokemus avasi silmäni sille, miten erilaisista lähtökohdista työelämästä puhutaan Suomessa ja Yhdysvalloissa, Saarikoski kertoo. ”Työelämäpuhe Yhdysvalloissa korostaa yksilön vastuuta ja mahdollisuuksia. Työelämä nähdään kenttänä, jossa paljon on kiinni rohkeudesta ottaa riskejä ja kyvystä uurastaa uran eteen. Yhdysvaltoihin verrattuna Pohjoismaissa perusasiat ovat hyvin. Täällä on pitkät
Ella Hautaviita, 26, on seurannut isänsä jalanjälkiä metsuriksi. Työ on vienyt hänet useaksi kuukaudeksi Saksaan, jossa naispuolinen metsuri on ollut ihmetyksen aihe. Mitä nuo tytöt täällä tekevät? Oli kevät 2022 ja Ella Hautaviita oli juuri saapunut siskonsa Anna Hautaviidan kanssa saksalaiseen metsään. Raju myrsky oli kaatanut metsässä valtavat määrät puita. Tuhot olivat niin laajoja, että
