Faktantarkistajan arkea: Kilpajuoksua disinformaation ja teknologian kehittyessä

Jos faktantarkistajille olisi Suomessa yhdistys, siinä ei olisi montaa jäsentä?

Ei olisi. Taidan olla ainoa, joka työskentelee tällä nimikkeellä suomalaisissa mediataloissa. Faktabaari tekee faktantarkistusta yrityksenä ja toimittajat tietysti muun työnsä ohessa. Maailmalla tämä on iso juttu. Esimerkiksi BBC:llä ja New York Timesilla on faktantarkistukseen ja verifikaatioon ihan omat osastonsa.

Miten päädyit tähän ammattiin?

Seurasimme kaverieni kanssa Ukrainan sotaa tiiviisti avoimista lähteistä. Hesari kysyi, tulisiko joku meistä tekemään heille kuva- ja videomateriaalin tarkistamista ja todentamista. Olin köyhä maisteriopiskelija, joten totesin, että miksi ei. Tälle polulle jäin. Valtsikan opinnot ovat hyvä pohja lähdekriittisyyteen, väitteiden verifikaatioon ja tekstin tarkistamiseen. Metodit kuvien ja videoiden faktantarkistukseen ovat enimmäkseen itse opittuja.

Millainen on faktantarkistajan tavallinen työpäivä?

Toimitukseen tulee uutinen ohjusiskusta paikkaan X. Siitä alkaa virrata kuvia, videoita ja disinformaatiota. Minulla slack alkaa soida. Onko meillä todisteita? Tiedämmekö, missä tämä asia on tapahtunut? Onko meillä parempaa tietoa? Sitten hyppään netin syövereihin tutkimaan asiaa hyödyntäen luotettavia lähteitäni ja muita työkaluja. Kyselen asiasta kontakteiltani. Jos saan heiltä varmistuksen, pyrin vielä varmistamaan senkin paikkansapitävyyden.

Entä millainen on epätavallinen työpäiväsi?

Ehkä epätavallisin työpäivä olisi sellainen, että ainoakaan Ukrainaan liittyvä asia ei tulisi työpöydälleni. Sellainen olisi uniikki työpäivä.

Onko sinulla mennyt virheellisiä uutisia läpi sormien?

Ei tule mieleen mitään isoja mokia, jotka pitäisivät öisin valveilla. Työnantaja ja yleisö haluavat varmoja vastauksia, mutta epäselvissä tapauksissa täytyy olla rohkea ja sanoa, että en tiedä.

Millaiset ovat ammattisi tulevaisuudennäkymät?

Tämä on kilpajuoksua. Erilaiset toimijat tunkevat rahaa tekoälyn ja kuvateknologian kehittämiseen. Vastaavasti verifikaatiotyökaluihin on ehkä vähemmän resursseja. Tämä on huolestuttava suuntaus. Tulevaisuudessa esimerkiksi väärennetyt äänitteet tulevat olemaan ongelmallisia politiikassa. Vielä ei olla siinä tilanteessa, että niitä olisi mahdotonta tunnistaa, mutta pelottaa, missä ollaan muutaman vuoden päästä.

Pääsetkö työstä eroon vapaa-ajalla?

Ei näitä asioita oikein pääse pakoon. Kun verifikaatiota tekee työkseen, siitä tulee automaattista myös työn ulkopuolella – ihan vaikka tv-sarjaa katsoessa. Se on vähän rasittavaa, koska en aina haluaisi uppoutua työhön ihan niin paljon.

Tarvitaanko tähän haastatteluun faktantarkistajaa?

Ehkä sinun täytyy vielä tarkistaa faktat jokaisesta näistä väitteistäni.