Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Faktantarkistajan arkea: Kilpajuoksua disinformaation ja teknologian kehittyessä
Kirjoittaja: Jussi Eskola
Kuvaaja: Jussi Eskola
Suomessa harvinainen ammatti, maailmalla suuri ilmiö – faktantarkistaja tasapainoilee epävarmuuden ja totuuden rajamailla. Miten disinformaation vyöry vaikuttaa työhön ja mitä haasteita tulevaisuus tuo mukanaan? Yksi Suomen harvoista faktantarkistajista, John Helin avaa työnsä arkea ja tulevaisuuden näkymiä.
Jos faktantarkistajille olisi Suomessa yhdistys, siinä ei olisi montaa jäsentä?
Ei olisi. Taidan olla ainoa, joka työskentelee tällä nimikkeellä suomalaisissa mediataloissa. Faktabaari tekee faktantarkistusta yrityksenä ja toimittajat tietysti muun työnsä ohessa. Maailmalla tämä on iso juttu. Esimerkiksi BBC:llä ja New York Timesilla on faktantarkistukseen ja verifikaatioon ihan omat osastonsa.
Miten päädyit tähän ammattiin?
Seurasimme kaverieni kanssa Ukrainan sotaa tiiviisti avoimista lähteistä. Hesari kysyi, tulisiko joku meistä tekemään heille kuva- ja videomateriaalin tarkistamista ja todentamista. Olin köyhä maisteriopiskelija, joten totesin, että miksi ei. Tälle polulle jäin. Valtsikan opinnot ovat hyvä pohja lähdekriittisyyteen, väitteiden verifikaatioon ja tekstin tarkistamiseen. Metodit kuvien ja videoiden faktantarkistukseen ovat enimmäkseen itse opittuja.
Millainen on faktantarkistajan tavallinen työpäivä?
Toimitukseen tulee uutinen ohjusiskusta paikkaan X. Siitä alkaa virrata kuvia, videoita ja disinformaatiota. Minulla slack alkaa soida. Onko meillä todisteita? Tiedämmekö, missä tämä asia on tapahtunut? Onko meillä parempaa tietoa? Sitten hyppään netin syövereihin tutkimaan asiaa hyödyntäen luotettavia lähteitäni ja muita työkaluja. Kyselen asiasta kontakteiltani. Jos saan heiltä varmistuksen, pyrin vielä varmistamaan senkin paikkansapitävyyden.
Entä millainen on epätavallinen työpäiväsi?
Ehkä epätavallisin työpäivä olisi sellainen, että ainoakaan Ukrainaan liittyvä asia ei tulisi työpöydälleni. Sellainen olisi uniikki työpäivä.
Onko sinulla mennyt virheellisiä uutisia läpi sormien?
Ei tule mieleen mitään isoja mokia, jotka pitäisivät öisin valveilla. Työnantaja ja yleisö haluavat varmoja vastauksia, mutta epäselvissä tapauksissa täytyy olla rohkea ja sanoa, että en tiedä.
Millaiset ovat ammattisi tulevaisuudennäkymät?
Tämä on kilpajuoksua. Erilaiset toimijat tunkevat rahaa tekoälyn ja kuvateknologian kehittämiseen. Vastaavasti verifikaatiotyökaluihin on ehkä vähemmän resursseja. Tämä on huolestuttava suuntaus. Tulevaisuudessa esimerkiksi väärennetyt äänitteet tulevat olemaan ongelmallisia politiikassa. Vielä ei olla siinä tilanteessa, että niitä olisi mahdotonta tunnistaa, mutta pelottaa, missä ollaan muutaman vuoden päästä.
Pääsetkö työstä eroon vapaa-ajalla?
Ei näitä asioita oikein pääse pakoon. Kun verifikaatiota tekee työkseen, siitä tulee automaattista myös työn ulkopuolella – ihan vaikka tv-sarjaa katsoessa. Se on vähän rasittavaa, koska en aina haluaisi uppoutua työhön ihan niin paljon.
Tarvitaanko tähän haastatteluun faktantarkistajaa?
Ehkä sinun täytyy vielä tarkistaa faktat jokaisesta näistä väitteistäni.
Minulle on äärimmäisen tärkeää , että julkaistuja uutisia tarkastellaan monilta erilaisilta tahoilta ja että tarkastelun tulokset välitetään myös uutisten lukijoille. – Myöskin ne tulokset , jotka ovat julkaisijalle mahdollisesti epämiellyttäviä.
Oma kokemukseni ”faktantarkastuksista” on hyvin kapea ja perustuu paljolti vain omaan kokemukseeni minulle tosiasioina ja totuuksina estitellyistä asioista ja tapahtumista.
Itse olen ollut mukana näkemässä ja kokemassa miten ”faktoja” luodaan tilaamalla ennakolla annettuihin tavoitteisiin ja niitä korreloiviin tuloksiin tähtääviä tutkimuksia ja sitten ohjaamalla toivotut toimenpiteet ja (liike)toimet haluttuun maaliin.
John Helin faktantarkistajana ja todisteiden kerääjänä on minusta henkilö , joka ansaitsee kiitoksen työstään , mutta John Heliniä suuren mediatalon reportterina en voi ennakkoluulottomasti liittää tähän kategoriaan.
Kyseinen mediatalo harvoin esittää selvityksiä ja/tai anteeksipyyntöjä julkaisemistaan tiedoista , jotka eivät jonkin muun tahon ”faktantarkistuksia” läpäise.
Helinin tekemistä mediajutuista on kuitenkin mahdollista päästä ”faktojen” jäljille – oikeille tai väärille – sen aika sitten näyttää , jos ei meille , niin ehkäpä kuitenkin tuleville polville.
Tsemppiä John Helinille – jos ei muitten , niin ainakin itsensä kanssa – ”faktantarkistus” ei ole heikkojen peliä.
Emma Tamankag on sairaanhoitaja, opettaja ja tutkija, joka on perustanut Heed Finland -järjestön edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten terveyttä, koulutusta sekä kotoutumista. Sairaanhoitaja Emma Tamankagin vastaanotolla vaihdetaan aluksi kuulumiset ja käydään läpi asiakkaan huolet. – Haluan, että ihminen tuntee olevansa tervetullut. Vasta kun hän luottaa minuun, voimme puhua avoimesti terveydestä, Tamankag sanoo. En tarvitse asiakkaan nimeä
Sukututkija on historian salapoliisi, jonka työkaluina ovat arkistot, rautainen keskittymiskyky ja muisti sekä ripaus onnea. Juha Vuorelan tavallinen työpäivä on täynnä arvoituksia, ja parhaina hetkinä menneisyys herää eloon yllättävällä tavalla. Millainen on sukututkijan tavallinen työpäivä? Siihen kuuluu etsintää erilaisissa arkistoissa, mahdollisesti tutustumista kohteisiin elävässä maailmassa sekä viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Työhön kuuluu olennaisesti myös fundeeraaminen
McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. Kuvassa Tuupakan McDonald’s-ravintolan apulaisravintolapäällikkö sekä Miian tiimin työturvallisuusvaltuutettu Hermanni Lindberg ja Porvoon McDonald’s-ravintolan ravintolapäällikkö Jutta Vuorela tekemässä ravintolakierrosta. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
Kommentit (1)
Minulle on äärimmäisen tärkeää , että julkaistuja uutisia tarkastellaan monilta erilaisilta tahoilta ja että tarkastelun tulokset välitetään myös uutisten lukijoille. – Myöskin ne tulokset , jotka ovat julkaisijalle mahdollisesti epämiellyttäviä.
Oma kokemukseni ”faktantarkastuksista” on hyvin kapea ja perustuu paljolti vain omaan kokemukseeni minulle tosiasioina ja totuuksina estitellyistä asioista ja tapahtumista.
Itse olen ollut mukana näkemässä ja kokemassa miten ”faktoja” luodaan tilaamalla ennakolla annettuihin tavoitteisiin ja niitä korreloiviin tuloksiin tähtääviä tutkimuksia ja sitten ohjaamalla toivotut toimenpiteet ja (liike)toimet haluttuun maaliin.
John Helin faktantarkistajana ja todisteiden kerääjänä on minusta henkilö , joka ansaitsee kiitoksen työstään , mutta John Heliniä suuren mediatalon reportterina en voi ennakkoluulottomasti liittää tähän kategoriaan.
Kyseinen mediatalo harvoin esittää selvityksiä ja/tai anteeksipyyntöjä julkaisemistaan tiedoista , jotka eivät jonkin muun tahon ”faktantarkistuksia” läpäise.
Helinin tekemistä mediajutuista on kuitenkin mahdollista päästä ”faktojen” jäljille – oikeille tai väärille – sen aika sitten näyttää , jos ei meille , niin ehkäpä kuitenkin tuleville polville.
Tsemppiä John Helinille – jos ei muitten , niin ainakin itsensä kanssa – ”faktantarkistus” ei ole heikkojen peliä.