Edelläkävijänä ennakkoluuloja vastaan: Surdus perusti kuurojen oman kirjapainon vuonna 1929

Olisiko kuurosta latojan vaativaan ammattiin ja arvostetulle kirjapainoalalle? Useat kuurot lähtivät 1900-luvun alussa hakemaan ammattioppia kirjapainoista.

Yksi näistä työelämän yhdenvertaisuuden pioneereista oli Eino Karilas, joka oppi latojaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. Hän joutui kohtaamaan epäluuloja. Karilas ja monet muut kuurot kuitenkin näyttivät, että he pärjäsivät kirjapainotyössä.

Helsingin Keskuskirjapainossa työskenteli puolestaan kuuro kirjansitoja Oskar Wetzell. Hän perusti 1920-luvulla oman kirjansitomon ja otti sinne myös kuuroja oppilaita. Nämä saivat häneltä hyvän ammattikoulutuksen. Wetzell esitti vuonna 1928 Kuurojen Liiton vuosikokouksessa, että kirjapainotyö sopi kuuroille ja heille tulisi saada alan koulutusta.

Vuonna 1929 päätettiinkin perustaa kuurojen oman kirjapaino, Oy Surdus Ab. Toiminta aloitettiin Helsingin kuurojenyhdistyksen entisessä huoneistossa Rikhardinkadulla, jonne hankittiin erään pienen kirjapainon välineistö. Yritys toimi aivan tavallisena kirjapainona, mutta tarjosi kuuroille työtä ja mahdollisuuden pätevöityä kirjapainoalalle.

Kun Surdus perustettiin, toimintaan tarvittavat varat kerättiin osakeannilla. Kuvassa on ompelija Lempi Lempiäisen merkitsemä Surduksen osakekirja perustamisvuodelta 1929.

Surdus aloitti kahdeksan työntekijän ja kolmen oppilaan voimin. Alkuvuosina kirjapainon johdossa toimi kuuroja, jotka olivat hankkineet graafisen alan koulutuksensa muissa kirjapainoissa tai esimerkiksi Ateneumissa. Toiminnan laajentuessa kirjapaino muutti Aleksanterinkadulle ja myöhemmin Meritullinkadulle.

Liiketoiminta oli ailahtelevaa. Kuurojen Liitto tuki 50 vuoden aikana toimintaa lainoin, osti Surduksen osakkeita ja teetti omia painotöitään. Vuosien myötä pienen kirjapainon ongelmat kasvoivat vain liian suuriksi – yritystä ei voitu laajentaa ja laitehankinnoista huolimatta tekniikka vanheni. Lopulta kirjapaino suljettiin kannattamattomana vuonna 1979.

Kuurojen museon kokoelmissa on Oskar Wetzellin kirjansidontavälineitä 1920-luvun lopulta. Kirjapuristinta käytettiin tukemaan sidottavaa kirjaa ja koristelussa tarvittiin irtokirjasimia ja filettejä.

Surdus on kuitenkin loistava esimerkki kuurojen päättäväisestä yritystoiminnasta. Omalla toiminnallaan he osoittivat ennakkoluulot vääriksi ja pärjäsivät työelämässä siinä missä muutkin. Surduksen perustaminen vilkastutti keskustelua kuurojen ammattikoulutuksesta ja innosti hakeutumaan graafiselle alalle.

Kymmenet kuurot saivat oppinsa Surduksessa. Kirjapainoalalla on arveltu 1970-luvun lopulla työskennelleen jopa sata kuuroa. Suurin osa heistä oli jo kuitenkin saanut koulutuksensa ja työkokemuksensa muissa kirjapainoissa. Surdus oli tehnyt tehtävänsä.

Surduksen latomossa näytti 1930-luvulla samalta kuin muissakin latomoissa. Käsinlatojat työskentelivät regaalien eli työkaappien keskellä. Niissä säilytettiin työssä tarvittavia kirjasimia ja kaappien päälle nostettiin kirjasinkastit, joista kirjakkeet poimittiin.