Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Oy Surdus Ab työllisti ja koulutti viittomakielisiä kirjatyöntekijöitä.
Olisiko kuurosta latojan vaativaan ammattiin ja arvostetulle kirjapainoalalle? Useat kuurot lähtivät 1900-luvun alussa hakemaan ammattioppia kirjapainoista.
Yksi näistä työelämän yhdenvertaisuuden pioneereista oli Eino Karilas, joka oppi latojaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. Hän joutui kohtaamaan epäluuloja. Karilas ja monet muut kuurot kuitenkin näyttivät, että he pärjäsivät kirjapainotyössä.
Helsingin Keskuskirjapainossa työskenteli puolestaan kuuro kirjansitoja Oskar Wetzell. Hän perusti 1920-luvulla oman kirjansitomon ja otti sinne myös kuuroja oppilaita. Nämä saivat häneltä hyvän ammattikoulutuksen. Wetzell esitti vuonna 1928 Kuurojen Liiton vuosikokouksessa, että kirjapainotyö sopi kuuroille ja heille tulisi saada alan koulutusta.
Vuonna 1929 päätettiinkin perustaa kuurojen oman kirjapaino, Oy Surdus Ab. Toiminta aloitettiin Helsingin kuurojenyhdistyksen entisessä huoneistossa Rikhardinkadulla, jonne hankittiin erään pienen kirjapainon välineistö. Yritys toimi aivan tavallisena kirjapainona, mutta tarjosi kuuroille työtä ja mahdollisuuden pätevöityä kirjapainoalalle.
Kun Surdus perustettiin, toimintaan tarvittavat varat kerättiin osakeannilla. Kuvassa on ompelija Lempi Lempiäisen merkitsemä Surduksen osakekirja perustamisvuodelta 1929.
Surdus aloitti kahdeksan työntekijän ja kolmen oppilaan voimin. Alkuvuosina kirjapainon johdossa toimi kuuroja, jotka olivat hankkineet graafisen alan koulutuksensa muissa kirjapainoissa tai esimerkiksi Ateneumissa. Toiminnan laajentuessa kirjapaino muutti Aleksanterinkadulle ja myöhemmin Meritullinkadulle.
Liiketoiminta oli ailahtelevaa. Kuurojen Liitto tuki 50 vuoden aikana toimintaa lainoin, osti Surduksen osakkeita ja teetti omia painotöitään. Vuosien myötä pienen kirjapainon ongelmat kasvoivat vain liian suuriksi – yritystä ei voitu laajentaa ja laitehankinnoista huolimatta tekniikka vanheni. Lopulta kirjapaino suljettiin kannattamattomana vuonna 1979.
Kuurojen museon kokoelmissa on Oskar Wetzellin kirjansidontavälineitä 1920-luvun lopulta. Kirjapuristinta käytettiin tukemaan sidottavaa kirjaa ja koristelussa tarvittiin irtokirjasimia ja filettejä.
Surdus on kuitenkin loistava esimerkki kuurojen päättäväisestä yritystoiminnasta. Omalla toiminnallaan he osoittivat ennakkoluulot vääriksi ja pärjäsivät työelämässä siinä missä muutkin. Surduksen perustaminen vilkastutti keskustelua kuurojen ammattikoulutuksesta ja innosti hakeutumaan graafiselle alalle.
Kymmenet kuurot saivat oppinsa Surduksessa. Kirjapainoalalla on arveltu 1970-luvun lopulla työskennelleen jopa sata kuuroa. Suurin osa heistä oli jo kuitenkin saanut koulutuksensa ja työkokemuksensa muissa kirjapainoissa. Surdus oli tehnyt tehtävänsä.
Surduksen latomossa näytti 1930-luvulla samalta kuin muissakin latomoissa. Käsinlatojat työskentelivät regaalien eli työkaappien keskellä. Niissä säilytettiin työssä tarvittavia kirjasimia ja kaappien päälle nostettiin kirjasinkastit, joista kirjakkeet poimittiin.
Mielenterveysongelmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttama työkyvyttömyys kuormittaa Suomea vuosittain useilla miljardeilla. Laadukkaalla työkykyä edistävällä johtamisella voidaan radikaalisti kääntää työhyvinvoinnin suunta.
On ammatteja, joissa on lähdettävä ulkomaille, jos haluaa saavuttaa huipputason. Jarkko Tuomisto on työskennellyt jalkapallon maalivahtivalmentajana Ranskan, Hollannin, Romanian, Ecuadorin ja nyt Turkin pääsarjassa. Istanbulin talvessa sää voi viilentyä, mutta tunnelma jalkapallossa jatkuu kuumana ympäri vuoden. Jarkko Tuomisto on työskennellyt niin pitkään ulkomailla, että Suomen pitkä talvi sisähalleissa alkaa olla kaukainen muisto. – Täällä on
Lehtori Marja Pyykkönen kertoo, että kännykkäkielto on tuonut yläkoulun oppitunneille kaivattua työrauhaa ja helpottanut oppilaiden keskittymistä. Pudasjärven Hirsikampuksen yhtenäiskoulussa kännykkäkielto otettiin käyttöön tänä syksynä samaan aikaan, kun valtakunnallinen laki astui voimaan. Opettajat voivat nyt kerätä oppilailta kännykät pois joko koko päiväksi tai oppituntien ajaksi. – Meillä yläkoulun oppilaat eivät saa käyttää puhelimia oppitunneilla ilman opettajan
Yrittäjä Antti Huttunen ei pelkää palkata ihmisiä, joita muut työnantajat karttavat. Hänen mielestään erilaisuus on voimavara, joka vie yritystä eteenpäin. ”Jos työnantaja haluaa jotain poikkeuksellisen hyvää, hänen kannattaa sietää vähän poikkeuksellisuutta. Poikkeukselliset saavutukset tulevat poikkeuksellisilta ihmisiltä. Kun perustin Retkipaikka-yritykseni vuonna 2011, rekrytoin usein heitä, jotka olivat monien muiden työnantajien mielestä liian poikkeuksellisia palkattavaksi. Palkkasin yli
Lihapullat, puuro ja uunimakkara maistuvat myös vankilassa. Sörnäisten vankilan keittiössä ruoka on enemmän kuin polttoainetta: se on osa arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja ihmisarvoa. Heidi astelee aamuhämärässä kohti suuria punatiilisiä rakennuksia, kuin mille tahansa työpaikalle. Harvassa ammatissa vapaa-ajan ja työn raja on yhtä selvä kuin hänellä: muuri ja piikkilanka-aita. Heidi työskentelee Helsingin Sörnäisten vankilan ravintolapäällikkönä. Ulkomaailma
Kommentit (2)
Olen nähnyt artikkelin myös paperisena.
Olen ollut työssä Kirjapaino Surduksessa 1975 – 1978. Hyvä työnantaja. Olen siis kuuleva. Lähdin pois ennenkö se ”kaatui!”