Anna Perho oppi boheemista suorittajasta suunnitelmalliseksi

Pitkän linjan radiotoimittaja ei yleensä jää sanattomaksi. Hänen mielestään tietoa pitää hankkia ja jakaa.

– Kyllä työ on kauhean iso osa identiteettiäni ja hyvinvointiani. Olen sellainen syntymäsuorittaja, onnellisimmillani silloin, kun saan tehdä haastavia ja vaikeitakin asioita. Nautin siitä, että käytän koko kapasiteettiani johonkin itselleni ja muille tärkeään päämäärään.

Anna Perhon mielestä työ on itsessään parasta työhyvinvointia.

– Työn ja perheen yhdistämistä ongelmoidaan, mutta kolumnisti Pekka Seppänen kehotti ajattelemaan työttömyyden ja perheen yhdistämistä. Siinä vasta miettimistä onkin. Kyllä työ on myös etuoikeus.

Yrittäjän työn hallinta

– Minulle tärkein elämän arvo on vapaus. Vieraalla töissä oleminen ei ole yhtään minun juttuni – ja luulenpa, että vähät työnantajani ovat samaa mieltä. Illuusio siitä, että voin hallita omaa aikaani, on minulle äärimmäisen tärkeä.

Anna sanoo illuusio, koska asiakkaat kuitenkin pitkälti määrittelevät sen, miten hänen pitää ajankäyttöään johtaa.

– Nykyisin puhutaan paljon itsen johtamisesta ja itseohjautuvista organisaatioista. Se on tietysti hieno asia, onhan autonomia työhyvinvoinnin peruskiviä. Yrittäjänä minulla – ja monella muulla varmasti myös – on ollut tosi iso opetteleminen siinä, että mitä se itsensä johtaminen sitten oikein on. Kun sanotaan,
että no niin, ohjautukaapas nyt itse, niin kyllä työkalut ovat aika heppoiset.

Kaksikymmentä vuotta opeteltuaan Annasta tuntuu, että hän alkaa pikku hiljaa olla sen asian päällä. Hän kuitenkin painottaa, että vapaus tuo aina myös 110-prosenttisen vastuun.

– Virheitä ei voi ulkoistaa eikä siirtää kenellekään. Aina välillä pääsee unohtumaan, että kun pyydetään ja annetaan vapautta, niin se merkitsee vastuunottoa samassa suhteessa.

Toimittaja jo syntyessään

– Pienestä pitäen haaveilin toimittajan ammatista, mutta kuvittelin, että alalle pääsee vain yliopistoväylää pitkin. Halusin tehdä juttuja, tavata ihmisiä ja ottaa valokuvia. Mulla oli varmaan aika romanttinenkin kuvitelma alasta.

Yliopiston pääsykoekirjat eivät sytyttäneet, ja Anna otti käyttöön suunnitelman B.

– Hakeuduin hevosharrastuksen innoittamana maatalousalan kouluun, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli ihan järjetöntä. Viimeisen vuoden harjoittelujaksolla pääsin kuitenkin hevosalan lehteen. Kun olin ollut siellä vartin, tiesin, että tämä on se homma mitä haluan tehdä. Hevoset toivat siis minut tavallaan alalle.

– Olisi tervettä opetella tarkastelemaan omaa ajatteluaan vähän etäämmältä, törmäyttää ajatuksiaan muun maailman kanssa, uskoo Anna Perho.

Ajan hallinta on arvojen hallintaa

– Hyvä ajankäyttö lähtee siitä, että ihminen tunnistaa omat arvonsa. Työssä arvot toivottavasti kytkeytyvät tekijän ydintehtäviin ja niiden muistamiseen: mihin tehtävään minut palkattiin ja miksi halusin tätä paikkaa? Mikä työssäni on merkityksellistä?

Anna Perho ei usko, että kovinkaan monelta on kysytty työhaastattelussa näyttöä siitä, miten nopeasti pystyy vastaamaan sähköposteihin.

– Kun sitten löytääkin itsensä taistelemasta kaikki päivät sen inboxinsa kanssa, tuntuu, että työstä katoaa ilo. Heikkoon ajankäyttöön liittyy usein muutakin, multitaskaamista ja resurssien huonoa arviointia.

Hoivapuolelle hakeutuvilla oma eetos saattaa olla muiden ihmisten auttaminen. Arvojen ja toiminnan välille syntyy ristiriita, jos autettaville ei resurssien vähentämisen vuoksi ole aikaa.

– Loppuunpalaminen lähtee muodostumaan, jos työarjessa ei voi toteuttaa arvojaan.

Anna elää niin kuin opettaa. Hän miettii päivittäin arvojaan omissa tekemisissään: vahvistaako tämä valinta arvojani, vai viekö se itse asiassa niistä poispäin.

– Jos ihminen toteuttaa vain ulkoa tulevia toiveita tai pyrkimyksiä, hän alkaa voida huonosti. Jos taas elät arvojesi mukaan ja rajaat ajankäyttöäsi, ei elämä välttämättä ole sen helpompaa, mutta monin tavoin tyydyttävämpää kyllä.

Kannattaakin miettiä, onko mahdollista kieltäytyä asioista, jotka eivät tue omia keskeisimpiä arvoja. Omaa reviiriään voi vartioida sanomalla ei, mutta täytyy tiedostaa, mitä tekee ja miksi.

Hyvä perehtyminen ja vahva ulosanti

Jotta voi tuottaa selkeää puhetta, täytyy ensin tuottaa selkeitä ajatuksia. Sama pätee myös kirjoittamiseen. Ne tukevat toinen toisiaan.

– Minulle on ollut tosi paljon hyötyä puhetyöstä, koska opin asioita parhaiten opettamalla niitä muille.

– Välillä turhaudun, kun palaan samojen aineistojen ääreen. Mutta kyllä kertaus on oikeasti opintojen äiti. Joskus asiat täytyy käydä läpi useaan kertaan ennen kuin kokonaisuus hahmottuu ja pystyn syventämään tietoa.

Anna Perhon rakkain harrastus onkin lukeminen.

– Luen älyttömän paljon kaikkea. Sitä pystyn hyödyntämään myös valmennustyössä – yhdistelen uutta jo ennestään
tietämääni. Mutta ei minulla kovin jäsenneltyä systeemiä ole. Vähän sumealla logiikalla ne kokonaisuudet syntyvät, hän virnistää.

– Mulla on sellainen luonnevika, että minun on päästävä ääneen, jakamaan tietoja ja näkemyksiä muiden kanssa ja vertailemaan näkökulmia.

Radiotyö treenaa erityisesti nopeaa reagointia ja isojen, joskus vaikeidenkin asioiden tiivistämistä mielipiteeksi tai väittämäksi.

– Toimittajana olen parhaimmillani asian ja viihteen leikkauspisteessä. Uutistoimittajaksi tai tutkivaksi journalistiksi olisin liian kärsimätön ja huolimaton. Nopeatempoinen sisällöntuotanto, jossa voi myös välillä revitellä väitteiden ja mielipiteiden kanssa, on ominta aluettani.

Anna Perho uskoo uskaltamiseen. – Uudet ajatukset versovat useammin hämmennyksestä kuin varmuudesta.

Boheemista säntilliseksi suunnittelijaksi

– Olen syntymäboheemi, järkyttävä myöhästelijä, säätäjä ja kaikin tavoin sekava tapaus. Mutta sen jälkeen, kun lapset syntyivät ja työ lähti kehittymään, tajusin, että hommat eivät enää suju ihan lonkalta. Jos aion tehdä asioita, joita haluan, niin jotain täytyy alkaa tehdä toisin.

Muutos ei ole ollut helppo, ja Anna kertoo joutuvansa koko ajan tsemppaamaan.

– Joidenkin muutosten kanssa ei ole tarvinnut taistella, mutta toiset – kuten ein sanominen – ovat sellaisia, että joudun yhä käymään itseni kanssa kovaakin keskustelua. Tulee luvattua, että voin mä tulla, voin mä tehdä, vaikka aikataulut paukkuvat jo ennestään.

Anna on opetellut keskittämään oman energiansa ja ajankäyttönsä niihin asioihin, jotka tuntuvat tärkeimmiltä. Se vaatii suunnittelua, ein sanomista, valintojen tekemistä ja karsimista.

– Pitää tehdä paljon vähemmän, mutta keskittyneemmin ja parempaa laatua.

– Eihän tämä täydellistä ole. Minua kotikiusataan, koska kotona tiedetään, millainen olen oikeasti, Anna virnistää.

Mahdollisuuksien avaajaksi

Vaikuttamisen äärellä pyöritään Anna Perhon uudessakin roolissa.

– Olen suorittanut radiotyön ohessa ratkaisukeskeisen valmentajan opinnot.

Valmentamisessa Annaa kiinnostaa ja innostaa erityisesti mahdollisuuksien löytäminen sieltä, missä valmennettava itse ei niitä vielä näe.

– Ei valmentajalla ole mitään ratkaisujen karttaa tai passia. Me ihmiset yleensä tiedämme, miten meidän kannattaisi toimia ja mikä meille on hyväksi. Emme vain usein tiedä tietävämme.

Valmentajan homma on pitkälti sitä, että hän herättää ihmisen huomaamaan sellaisia yhteyksiä, valmiuksia ja voimavaroja, joita hän ei vielä tiedä olevan olemassa. Valmentaja tavallaan uskoo valmennettavansa mahdollisuuksiin enemmän kuin tämä itse.

– Olisi surkeaa jäädä istumaan selliin, jonka ovi on auki. Ydintehtävä on positiivisen tulevaisuuden avaaminen.

Anna uskoo vahvasti siihen, että elämän valinnoissa kannattaa kuunnella itseään.

– Joku ajattelija on tiivistänyt mielestäni hyvin: ihmiset, jotka menestyvät, eivät tee kaikkea mitä haluavat, vaan he tekevät asioita, joita haluavat kaikkein eniten.