Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Sanonta ”työ tekijäänsä opettaa” on monelle tuttu. Sen mukaan työn oppii parhaiten sitä tekemällä. Perinteisesti nuoret työntekijät oppivatkin ammatin suoraan työssä eikä varsinaista ammattikoulutusta ollut.
Koulutus käsitti pitkään vain yleissivistävän ja tieteellisen opetuksen. Ammattitaito hankittiin työn kautta ja urakehitys kulki ensin oppipojasta kisälliksi ja lopulta mestariksi. Vähitellen alettiin kuitenkin kehittää myös organisoitua ammattikoulutusta. Sen varhaisimpia muotoja oli ammattikuntalaitos.
Ammattikuntalaitos lopetettiin virallisesti vuonna 1868. Teollisuuden kehittyessä samanlaista pitkää ammattioppimista ei enää tarvittu vaan nuoria alettiin kouluttaa tiettyihin tehtäviin.
1800-luvun lopulta alkaen käyttöön alkoivat tulla erilaiset ammattikurssit sekä valmistavat koulut. Tytöille ja pojille oli erikseen omat ammattikoulut. Tytöille opetettiin esimerkiksi taloustaitoja, joista oli hyötyä perheenemäntänä tai palvelijana.
Tyttöjen ammattiopetus painottui pitkään taloustaitoihin. Tampereen Talouskoulun IV keittiön oppilaat v. 1924–1925.
Poikien kohdalla koulutuksen yhtenä tavoitteena oli saada nuoret pois kaduilta maleksimasta. Alle 15-vuotiaat eivät päässeet tehtaisiin tai verstaisiin. Valmistavat ammattikoulut toimivatkin nimensä mukaisesti yleisesti työelämään valmistavina, eivät niinkään ammattityöväen kouluttajina.
Joillakin työnantajilla oli myös omia ammattikouluja, joissa kasvatettiin tulevia työntekijöitä omaan tarpeeseen. Ne olivat lähes poikkeuksetta suunnattu pojille. Etenkin käsityö- ja teollisuusammateissa merkittävänä koulutusväylänä toimi kuitenkin oppisopimusjärjestelmä, sekin pojille suunnattu.
Ammattikoulutukseen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä lähtien. Esimerkiksi vuonna 1922 perustettiin valtion tukema Ammattienedistämislaitos, joka järjesti muun muassa erilaisia kursseja.
Työkoneiden käyttö vaatii tarkkaa keskittymistä. Vuonna 1966 Valmetin ammattikoulussa Tampereella harjoiteltiin esimerkiksi metallitöitä.
Kehitys oli kuitenkin melko hidasta. Ammatillisten oppilaitosten oppilasmäärät alkoivat vähitellen kasvaa, mutta jäivät kokonaisuudessa silti vähäisiksi. Varsinaisia ammattikouluja alettiinkin perustaa kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen. Poikkeusolojen vuoksi työhön sijoitettavia oli paljon. Koulutusta oli siis pakko kehittää nopeasti ja saada työhön pian uusia työntekijöitä.
Myös lainsäädäntöä uudistettiin. Vuoden 1958 lain mukaan ammattikouluun pääsi 15 vuotta täyttänyt, kansakoulun käynyt nuori. Heti kansakoulun jälkeenkin oli mahdollista hakeutua töihin, mutta nyt nuoret haluttiin nimenomaan ohjata ammattikoulutuksen pariin. Tavoitteeksi tuli laadukkaan ammattitaidon tuottaminen. Nuorista tuli uusia, koulutettuja ammattilaisia.•
Ammattikoulussa nuoret pääsevät käytännön töihin. Tampereella vuonna 1982 työn alla on mopon äänenvaimentimen hitsaus.
Severi Mustonen päätyi myyntialalle armeijan jälkeen, jolloin puhelinmyynti tarjosi väylän työelämään. Hän huomasi nopeasti viihtyvänsä myyntityön vauhdissa, vuorovaikutuksessa ja tuloskeskeisyydessä. Nykyään Mustonen työskentelee Coubongassa, oululaisessa startupissa, joka tarjoaa näkyvyyttä ja digitaalisia kuponkeja sovelluksensa kautta. Coubongan idea on yksinkertainen: yritykset julkaisevat sovelluksessa kuponkeja, jotka asiakkaat swaippaavat talteen. Tämä lisää ostopäätösten todennäköisyyttä ja tuo yrityksille lisää asiakkaita.
Freelance-näyttelijä Lotta Kuusisto on esiintynyt monilla estradeilla ammentaen luomisen vapaudesta ja ilosta. Hän kantaa työstään täyden vastuun itse. Jokainen tuotanto on uusi alku freelance-näyttelijälle, jonka estradit ja työryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Lotta Kuusistolle freelance-työn vapaus on luovuuden lähde, vaikka sen mukana tulee vastuu kaikesta. – Voin määritellä työni sisällön, valita työryhmän ja joskus jopa aikataulun. Kannan
Torninosturin ohjaamosta Minna Simonen näkee koko työmaan yhdellä silmäyksellä. Hän liikuttaa painavia elementtejä tarkasti, seuraa säätä herkeämättä ja pitää työmaan tahdin yllä. Työn palkitsevuus syntyy maisemista, yhteispelistä ja siitä, että ilman nosturia rakennukset eivät nousisi. Mikä on mieleenpainuvin hetkesi torninosturinkuljettajana? Rakensin Kirkkonummen kaapelitehtaan tornia Suomen suurimmassa torninosturissa. Korkeutta sillä on yli 200 metriä ja ohjaamoon
Mikään ei viitannut siihen, että Mikko Ranta, nuori porilainen, päätyisi Kiinaan ja etenisi yli 15 vuoden uralle yritysten vaativiin johtotehtäviin. Sattuma vei hänet sinne ja sattuma sai hänet jäämään. Nuorena Mikko Rannalla oli suunta hieman hukassa. Hän oli jättänyt IT-alan opintonsa kesken, ”ei tuntunut omalta”. Ranta päätyi putkiasentajan töihin ja kiersi telineasentajana ympäri Suomea: Olkiluoto
