Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Sanonta ”työ tekijäänsä opettaa” on monelle tuttu. Sen mukaan työn oppii parhaiten sitä tekemällä. Perinteisesti nuoret työntekijät oppivatkin ammatin suoraan työssä eikä varsinaista ammattikoulutusta ollut.
Koulutus käsitti pitkään vain yleissivistävän ja tieteellisen opetuksen. Ammattitaito hankittiin työn kautta ja urakehitys kulki ensin oppipojasta kisälliksi ja lopulta mestariksi. Vähitellen alettiin kuitenkin kehittää myös organisoitua ammattikoulutusta. Sen varhaisimpia muotoja oli ammattikuntalaitos.
Ammattikuntalaitos lopetettiin virallisesti vuonna 1868. Teollisuuden kehittyessä samanlaista pitkää ammattioppimista ei enää tarvittu vaan nuoria alettiin kouluttaa tiettyihin tehtäviin.
1800-luvun lopulta alkaen käyttöön alkoivat tulla erilaiset ammattikurssit sekä valmistavat koulut. Tytöille ja pojille oli erikseen omat ammattikoulut. Tytöille opetettiin esimerkiksi taloustaitoja, joista oli hyötyä perheenemäntänä tai palvelijana.
Tyttöjen ammattiopetus painottui pitkään taloustaitoihin. Tampereen Talouskoulun IV keittiön oppilaat v. 1924–1925.
Poikien kohdalla koulutuksen yhtenä tavoitteena oli saada nuoret pois kaduilta maleksimasta. Alle 15-vuotiaat eivät päässeet tehtaisiin tai verstaisiin. Valmistavat ammattikoulut toimivatkin nimensä mukaisesti yleisesti työelämään valmistavina, eivät niinkään ammattityöväen kouluttajina.
Joillakin työnantajilla oli myös omia ammattikouluja, joissa kasvatettiin tulevia työntekijöitä omaan tarpeeseen. Ne olivat lähes poikkeuksetta suunnattu pojille. Etenkin käsityö- ja teollisuusammateissa merkittävänä koulutusväylänä toimi kuitenkin oppisopimusjärjestelmä, sekin pojille suunnattu.
Ammattikoulutukseen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä lähtien. Esimerkiksi vuonna 1922 perustettiin valtion tukema Ammattienedistämislaitos, joka järjesti muun muassa erilaisia kursseja.
Työkoneiden käyttö vaatii tarkkaa keskittymistä. Vuonna 1966 Valmetin ammattikoulussa Tampereella harjoiteltiin esimerkiksi metallitöitä.
Kehitys oli kuitenkin melko hidasta. Ammatillisten oppilaitosten oppilasmäärät alkoivat vähitellen kasvaa, mutta jäivät kokonaisuudessa silti vähäisiksi. Varsinaisia ammattikouluja alettiinkin perustaa kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen. Poikkeusolojen vuoksi työhön sijoitettavia oli paljon. Koulutusta oli siis pakko kehittää nopeasti ja saada työhön pian uusia työntekijöitä.
Myös lainsäädäntöä uudistettiin. Vuoden 1958 lain mukaan ammattikouluun pääsi 15 vuotta täyttänyt, kansakoulun käynyt nuori. Heti kansakoulun jälkeenkin oli mahdollista hakeutua töihin, mutta nyt nuoret haluttiin nimenomaan ohjata ammattikoulutuksen pariin. Tavoitteeksi tuli laadukkaan ammattitaidon tuottaminen. Nuorista tuli uusia, koulutettuja ammattilaisia.•
Ammattikoulussa nuoret pääsevät käytännön töihin. Tampereella vuonna 1982 työn alla on mopon äänenvaimentimen hitsaus.
Emma Tamankag on sairaanhoitaja, opettaja ja tutkija, joka on perustanut Heed Finland -järjestön edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten terveyttä, koulutusta sekä kotoutumista. Sairaanhoitaja Emma Tamankagin vastaanotolla vaihdetaan aluksi kuulumiset ja käydään läpi asiakkaan huolet. – Haluan, että ihminen tuntee olevansa tervetullut. Vasta kun hän luottaa minuun, voimme puhua avoimesti terveydestä, Tamankag sanoo. En tarvitse asiakkaan nimeä
Sukututkija on historian salapoliisi, jonka työkaluina ovat arkistot, rautainen keskittymiskyky ja muisti sekä ripaus onnea. Juha Vuorelan tavallinen työpäivä on täynnä arvoituksia, ja parhaina hetkinä menneisyys herää eloon yllättävällä tavalla. Millainen on sukututkijan tavallinen työpäivä? Siihen kuuluu etsintää erilaisissa arkistoissa, mahdollisesti tutustumista kohteisiin elävässä maailmassa sekä viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Työhön kuuluu olennaisesti myös fundeeraaminen
McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. Kuvassa Tuupakan McDonald’s-ravintolan apulaisravintolapäällikkö sekä Miian tiimin työturvallisuusvaltuutettu Hermanni Lindberg ja Porvoon McDonald’s-ravintolan ravintolapäällikkö Jutta Vuorela tekemässä ravintolakierrosta. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
