
Tehdasyhdyskunnista ostoskeskuksiin: Yhteiset työpaikat ennen ja nyt
Useita työnantajia yhdistävät työpaikat olivat entisaikaan harvinaisia. Yhtiöt tapasivat teettää kaiken omalla väellä.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Työn imu on innostusta, merkityksellisyyttä ja uppoutumista työhön. Se rakentuu työolosuhteista ja omista valinnoista, sanoo Piia Seppälä.
Työn imu on myönteinen tunne- ja motivaatiomielentila. Sitä luonnehtivat kokemukset työn merkityksellisyydestä ja innostumisesta. Työnimuinen työntekijä on energinen ja aikaansaava. Hän haluaa panostaa työhönsä ja on sinnikäs ja periksiantamaton hankalissakin työtilanteissa. Työn imussa työntekijä pystyy keskittymään, syventymään ja uppoutumaan työhönsä, ja aika voi tuntua kuluvan kuin siivillä.
Työn imu syntyy työpäivään sisältyvistä tehtävistä, tilanteista ja olosuhteista. Ne voivat olla sekä työntekijää kuormittavia ja ponnisteluja edellyttäviä työn vaatimustekijöitä että innostavia, kannattelevia ja motivoivia työn voimavaratekijöitä. Työn vaatimustekijöitä ovat esimerkiksi liiallinen työn määrä ja kiire, työrooliin liittyvät epäselvät ja ristiriitaiset odotukset, yksinäisyys tai järjestelmien kanssa kamppailu. Työn voimavaratekijöitä ovat esimerkiksi työhön liittyvät vaikutusmahdollisuudet, työkavereiden, työtiimin ja esihenkilöiden tuki, välitön palaute sekä monipuoliset työtehtävät ja mahdollisuus oppia uutta. Työn imua saavat aikaan ja vahvistavat runsaat voimavaratekijät, haitallisia sille ovat liialliset ja pitkäkestoiset vaatimustekijät.
Työskentely työn imussa enteilee parempaa terveyttä ja työkykyä sekä pidempiä työuria.
Johto ja esihenkilöt vastaavat siitä, että työympäristössä on mahdollista voida hyvin. Työtilanteet ja -olosuhteet eivät ole ennalta määritettyjä ja annettuja tekijöitä, vaan työntekijä voi säädellä ja muokata niitä sekä vaikuttaa siihen, millainen hänen työnsä ja työpäivänsä sisältö on. Vaatimus- ja voimavaratekijöitä voi muokata paremmin tarpeiden ja tavoitteiden kanssa yhteensopivaksi – työtä voi tuunata työn imua vahvistavaksi ja ylläpitäväksi. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että työntekijä huolehtii arkipäiväisistä rupatteluhetkistä työkavereiden kanssa – myös etätyöpäivinä –, ennakoi hässäkkäpäivät ja pitää kiinni lepohetkistä myös kaikkein tiukimpina työpäivinä – tai sitä, että opettelee uudenlaisen taidon työssä, kuten selvittää, miten tekoäly voisi parhaiten tukea omaa työtä.
Työn imu kannattelee ja auttaa työssä jaksamisessa. Sen tiedetään edistävän aloitteellisuutta, uudistushakuisuutta ja parempaa suoriutumista. Vaikka myönteiset seuraukset laajentavat työtoimintaa, se ei tapahdu jaksamisen kustannuksella vaan päinvastoin. Työn imulla näyttäisi olevan myönteinen yhteys kehon palautumista ja rentoutumista edistävän ”jarrupolkimen toimintaan” eli vahvempaan parasympaattisen hermoston aktiivisuuteen työaikana. Työskentely työn imussa enteilee parempaa terveyttä ja työkykyä sekä pidempiä työuria.
Useita työnantajia yhdistävät työpaikat olivat entisaikaan harvinaisia. Yhtiöt tapasivat teettää kaiken omalla väellä.
Työpaikat, joissa on työntekijöitä useilta työnantajilta, ovat yhteisöllisyyden kannalta rikkaita mutta niissä voidaan kokea myös haasteita, toteaa erikoistutkija Janne Kaltiainen.
Ennen digiajan tuomaa etätyön vallankumousta vain harvoilla oli mahdollisuus työskennellä vapaasti oman aikataulunsa mukaan. Taiteilijat, kirjailijat ja tiedemiehet pakenivat jo 1800-luvulla kaupunkien kiirettä maaseudun rauhaan, jossa työ ja luonto soljuivat saumattomasti yhteen.
Uudet työntekijät kokevat usein jäävänsä työyhteisön ulkopuolelle etätöissä. Ratkaisu voi löytyä viestintätapojen ja työkalujen paremmasta hyödyntämisestä – kahvihuoneet on vietävä digitaaliseen ympäristöön.