Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Akvaristi Laura Vuorinen tarkkailee lasin läpi pienehkön hain uintia merimaailma Sea Lifen valtamerialtaassa. Mustaevähai ei voi fyysisesti koskaan pysähtyä, ja myös Vuorinen on työssään lähes jatkuvasti liikkeessä. Ruokintaa, veden laadun seuraamista, altaiden puhdistusta ja vaikkapa vuorovaikutusta jättiläismustekalan kanssa riittää.
Tarkkailemme, että laitteet toimivat, altaisiin tulee vettä ja eläimillä on kaikki ok. Valmistelemme ruokintoihin pakasteina tulevat kalat, simpukat ja ravut. Esimerkiksi meduusat ruokitaan kolmesti päivässä. Eläintenhoidon lisäksi on teknistä työtä. Eri altaissa on tietyt lämpötilat sekä happi- ja suolatasot. Pesemme suodattimia ja puhdistamme altaita. On ihanaa, kun näkee työnsä kädenjäljen.
Eräänä päivänä näin, kun jättiläismustekala onnistui lopulta avaamaan lonkeroillaan purkin kierrekannen. Olin ihan tippa linssissä, ”ei hitsi, se avasi sen ihan itse”. Olimme harjoitelleet sitä aika kauan. Pieni mustekala oli aiemmin saanut kannen auki ensimmäisellä yrittämällä ja napannut ravun suuhunsa. Joskus tällaiset erikoiset jutut jopa arkipäiväistyvät. Epätavallinen työpäivä on minulle pikemminkin sellainen, että kirjoitan tietokoneella raporttia tai täytän excel-taulukkoa.
Olen alanvaihtaja. Tein aiemmin myyjän ja pianonvirittäjän töitä. Päätin 35-vuotiaana lähteä opiskelemaan. Silloin oli vielä aikuiskoulutustuki. Nyt teen työn ohessa eläinten kouluttamisen ammattitutkintoa. Erikoistumisen aiheina ovat tursaat ja rauskut.
Täällä Sea Lifessa meitä on neljä. Lisäksi on muutamia akvaristeja Kotkan Maretariumissa.
Tulin tänne viisi vuotta sitten harjoittelujaksolle. Ajattelin sen jälkeen, että olipa kivaa, mutta ei tänne aukea paikkoja, jäipähän mukavat muistot. Sitten kysyttiinkin kesätöihin. Nyt olen ollut täällä työntekijänä kolmen vuoden ajan, josta noin puolet kokoaikaisena.
Esimerkiksi rauskulla ja siipisimpulla on myrkkypiikit. Sähköankerias on tietysti vaarallinen. Jos eläin pitää vaikka siirtää, se tehdään turvallisella haavilla ja suojavarusteita käyttäen. Suurinta osaa eläimistämme ei tarvitse pelätä tai erityisesti varoa. Joku hain poikanen on joskus näykkäissyt. Hummeri voisi napsauttaa peukalon pois, mutta aika paljon silloin saisi sählätä. Lähinnä täällä voi kolauttaa päänsä tai polvensa, kun on ahdasta ja hämärää.
Mustekalat tunnistavat kädestä, kuka olet. Osa kaloista ei ota kontaktia lainkaan, mutta jotkut tunnistavat kasvot tai työpaidan värin. Korallimeriahven Rupert tulee tuijottelemaan minua ja seuraa perässä, jos vaihdan paikkaa. Minulle se näyttää sinisiä pilkkuja ja jollekin toiselle raitoja. Emme ole ihan varmoja, mitä tämä tarkoittaa.
Joskus on päiviä, että on fyysisesti ihan poikki. Ei oikein lähde päivä käyntiin. Sitten kuitenkin mietin, missä olen töissä ja tajuan, että tämähän on ihan superupeaa. Tulen aamulla töihin ja ruokin meduusat ja rauskut. Kuinka moni muu tekee sitä työkseen?
Meyer Turun telakalla noin 80 prosenttia risteilyaluksen valmistuksesta toteutetaan alihankintana. Telakan turvallisuuspäällikkö Matti Tuimala kertoo, kuinka turvallisuudesta huolehditaan valtavassa yhteisessä työpaikassa.
Steveco oy on laatinut viisi sääntöä, jotka ovat parantaneet ahtaajien työturvallisuutta. Muidenkin yritysten, alalla kuin alalla, sopii ottaa mallia kaksi vuotta sitten lanseeratuista tiiviistä ohjeista.
Erikoislääkäri Henriikka Ollila on työskennellyt telttoihin pystytetyissä leikkaussaleissa, joihin kuuluvat pommitusten äänet. Auttamisen halu peittoaa pelon, ja siksi Ollila suuntaa töihin konfliktialueille yhä uudestaan.
Liibaan Ali Mohamud on ajanut taksia neljän vuoden ajan. Hän tekee yleensä iltavuoroja, joten talviaikaan hän on liikkeellä miltei pelkästään pimeällä.
