
Minni Miettinen suunnittelee tulevaisuuden tapoja tehdä töitä
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.
Kun palautetta ei tule, asiat ovat hyvin.
Näin ajattelee joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala. Hän työskentelee Tampereen kaupungilla ja tietää, että kun joukkoliikenteestä tulee palautetta, se on useammin negatiivista kuin positiivista.
– Me ihmiset olemme sellaisia, että emme yleensä lähetä positiivista palautetta. Se on toisaalta sääli, mutta toisaalta on hienoa, jos kiitos annetaan suoraan kuljettajalle.
Huhtala on työskennellyt Tampereen kaupungilla seitsemän vuotta. Työssään hän kehittää ja suunnittelee joukkoliikennettä, seuraa matkustajamääriä ja lipputuloja sekä valmistelee päätöksiä.
Kun ihmiset leimaavat lippunsa, Huhtala näkee, mistä he nousevat kyytiin ja kuinka moni käyttää joukkoliikennettä päivän aikana. Jos normaaleihin lukuihin tulee muutoksia, ne kertovat usein häiriöistä liikenteessä.
– Aamut alkavat sillä, että tarkistan, miten edellisen päivän liikenne on sujunut ja onko siinä ollut jotain yllättävää.
Huhtala on mukana myös tulevien linjojen suunnittelussa. Hänestä liikennesuunnittelijan työ vaatii hyviä kommunikointi- ja yhteistyötaitoja sekä kykyä ymmärtää erilaisia tarpeita.
– Joukkoliikenne herättää paljon tunteita. Jotkut ovat kauhean tyytyväisiä ja jotkut eivät niinkään. Täytyy pystyä perustelemaan, miksi jollakin alueella on paremmat palvelut kuin toisella.
Joukkoliikennesuunnittelijoiden tavoite on kuunnella asiakkaita mahdollisimman paljon. Huhtala saa vuodessa tuhansia asiakaspalautteita ja lukee ne kaikki. Merkittävä osa työajasta meneekin palautteisiin ja mediayhteydenottoihin vastaamiseen.
Ihmisten toiveiden lisäksi on huomioitava esimerkiksi käyttäjämäärät, tulevat maankäyttösuunnitelmat, kaavamuutokset ja budjetti.
Joukkoliikennettä suunnitellaan ennen kaikkea suurten joukkojen ehdoilla. Vuoroja ajetaan siellä, missä niille on kysyntää.
– Kaikkia toiveita ei voi toteuttaa. Sata ihmistä saattaa allekirjoittaa adressin jonkin linjan säilyttämisen puolesta, mutta me näemme, että linjalla on vain kaksi käyttäjää.
Joskus parillakin palautteella voi olla vaikutusta. Kun Tampereen Annalan asukkaat toivoivat bussiliikennettä tietylle kadulle, toive pystyttiin toteuttamaan.
– Näimme, että sillä alueella oli satoja käyttäjiä päivässä, eikä sitä kautta koukkaaminen haitannut merkittävästi muita.
Uusien linjojen suunnittelu ja vanhojen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Prosessien hitaus herättää asiakkaissa joskus kummastusta.
– Jos tulee palautetta, että jokin vuoro on aina täynnä, mietimme, voisimmeko lisätä vuoroja. Varakalustoa tai kuljettajia ei kuitenkaan voi noin vain tilata seuraavalle viikolle. Kestää hetken, että asiat saadaan sovittua liikennöitsijöiden kanssa.
Huhtala on koulutukseltaan hallintotieteilijä, ja hän on työskennellyt Tampereen kaupungilla valmistumisestaan lähtien. Hän kiinnostui joukkoliikenteen kehittämisestä jo opiskeluaikana.
– Ihmisillä on tarve liikkua, ja haluan olla luomassa kestäviä tapoja siihen. Tässä työssä pääsen myös kehittämään omaa kaupunkiani. Se on hienoa.
Haastavinta työssä on resurssien rajallisuus. Koska budjetissa pitää pysyä, on välillä tehtävä kompromisseja. Se tarkoittaa esimerkiksi vuorojen vähentämistä tai jopa linjojen lakkauttamista.
– Monelle tulee yllätyksenä, ettei rahaa ole loputtomasti.
Huhtala nauttii siitä, että pääsee ratkomaan työssään ongelmia. Hän haluaa, että mahdollisimman monella on mahdollisuus käyttää julkista liikennettä.
Onnistumisen tunteita Huhtala sai esimerkiksi silloin, kun Tampereen raitiovaunut otettiin käyttöön ja bussilinjastoon tehtiin suuria muutoksia. Joukkoliikenteen käyttäjämäärät kasvoivat, ja ihmisiltä tuli positiivista palautetta.
– Kaikki se työmäärä konkretisoitui. Oli hienoa nähdä, kun suunnitelmat siirtyivät kartalta ja tietokoneelta maastoon.
7.00 Huhtala on aamuihminen ja aloittaa työt usein jo seitsemältä. Ensimmäiseksi hän tarkistaa, miten edellispäivän liikenne on sujunut, kuinka paljon joukkoliikennettä on käytetty ja onko vuoroja jäänyt ajamatta.
8.00 Huhtala lukee sähköpostit. Joinakin päivinä hän analysoi tarkemmin matkustajamääriä ja lipputuloja. Muutokset kertovat, miten liikenne on sujunut.
9.00 Aamupäivisin Huhtalan kalenterissa on usein kaavoitukseen tai liikennesuunnitteluun liittyviä palavereja. Joukkoliikennesuunnittelijat ovat mukana monissa kaupungin hankkeissa. Kun uusi uimahalli kaavoitetaan, he miettivät, miten ihmiset pääsevät sinne.
11.00 Huhtala syö lounaaksi omia eväitään. Lounastauolla hän vaihtaa kuulumiset työkavereiden kanssa.
12.00 Iltapäivällä ohjelmassa on usein palavereja, päätösten valmistelua tai tiedonkeruuta tulevia linjasuunnitelmia varten. Keväisin ja syksyisin aikaa vie talousarvion suunnittelu.
14.00 Osa Huhtalan työajasta menee asiakaspalautteisiin ja mediayhteydenottoihin vastaamiseen. Palautteita tulee paljon. Hän lopettaa työpäivänsä yleensä kolmen ja neljän välillä.
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Lena Donofrio asuu paratiisisaarella keskellä valtamerta. Ennen muuttoa Guamiin hän teki pitkän uran Yhdysvalloissa ensihoitajana ja ensihoidon opettajana.
Kun koronaepidemia ravisteli Suomea maaliskuussa 2020, työelämä muuttui kertaheitolla. Etätyöstä tuli arkipäivää miljoonille, mutta kaikki eivät voineet jäädä kotiin. Kesko, Luonnonvarakeskus ja MTB-Siivouspalvelu ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka kehittivät uusia toimintatapoja selviytyäkseen kriisistä – ja monet muutoksista jäivät pysyviksi.
Marianna Valonen vaihtoi hektisen terveydenhuoltoalan rauhallisiin pikaraitiovaunuihin ja on löytänyt itselleen sopivan uran Helsingin ja Espoon raiteilta. Valonen arvostaa nyt rutiinien tuomaa rauhaa ja sujuvaa työskentelyä uudenlaisessa maisemakonttorissaan.