Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Joukkoliikennesuunnittelijan arkea: ”Kun palautetta ei tule, asiat ovat hyvin”
Kirjoittaja: Emmi Laukkanen
Kuvaaja: Marjaana Malkamäki
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.
Kun palautetta ei tule, asiat ovat hyvin.
Näin ajattelee joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala. Hän työskentelee Tampereen kaupungilla ja tietää, että kun joukkoliikenteestä tulee palautetta, se on useammin negatiivista kuin positiivista.
– Me ihmiset olemme sellaisia, että emme yleensä lähetä positiivista palautetta. Se on toisaalta sääli, mutta toisaalta on hienoa, jos kiitos annetaan suoraan kuljettajalle.
Huhtala on työskennellyt Tampereen kaupungilla seitsemän vuotta. Työssään hän kehittää ja suunnittelee joukkoliikennettä, seuraa matkustajamääriä ja lipputuloja sekä valmistelee päätöksiä.
Aamut alkavat sillä, että tarkistan, miten edellisen päivän liikenne on sujunut ja onko siinä ollut jotain yllättävää.
Kun ihmiset leimaavat lippunsa, Huhtala näkee, mistä he nousevat kyytiin ja kuinka moni käyttää joukkoliikennettä päivän aikana. Jos normaaleihin lukuihin tulee muutoksia, ne kertovat usein häiriöistä liikenteessä.
– Aamut alkavat sillä, että tarkistan, miten edellisen päivän liikenne on sujunut ja onko siinä ollut jotain yllättävää.
Huhtala on mukana myös tulevien linjojen suunnittelussa. Hänestä liikennesuunnittelijan työ vaatii hyviä kommunikointi- ja yhteistyötaitoja sekä kykyä ymmärtää erilaisia tarpeita.
– Joukkoliikenne herättää paljon tunteita. Jotkut ovat kauhean tyytyväisiä ja jotkut eivät niinkään. Täytyy pystyä perustelemaan, miksi jollakin alueella on paremmat palvelut kuin toisella.
Suurten joukkojen ehdoilla
Joukkoliikennesuunnittelijoiden tavoite on kuunnella asiakkaita mahdollisimman paljon. Huhtala saa vuodessa tuhansia asiakaspalautteita ja lukee ne kaikki. Merkittävä osa työajasta meneekin palautteisiin ja mediayhteydenottoihin vastaamiseen.
Ihmisten toiveiden lisäksi on huomioitava esimerkiksi käyttäjämäärät, tulevat maankäyttösuunnitelmat, kaavamuutokset ja budjetti.
Joukkoliikennettä suunnitellaan ennen kaikkea suurten joukkojen ehdoilla. Vuoroja ajetaan siellä, missä niille on kysyntää.
– Kaikkia toiveita ei voi toteuttaa. Sata ihmistä saattaa allekirjoittaa adressin jonkin linjan säilyttämisen puolesta, mutta me näemme, että linjalla on vain kaksi käyttäjää.
Uusien linjojen suunnittelu ja vanhojen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä.
Joskus parillakin palautteella voi olla vaikutusta. Kun Tampereen Annalan asukkaat toivoivat bussiliikennettä tietylle kadulle, toive pystyttiin toteuttamaan.
– Näimme, että sillä alueella oli satoja käyttäjiä päivässä, eikä sitä kautta koukkaaminen haitannut merkittävästi muita.
Uusien linjojen suunnittelu ja vanhojen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Prosessien hitaus herättää asiakkaissa joskus kummastusta.
– Jos tulee palautetta, että jokin vuoro on aina täynnä, mietimme, voisimmeko lisätä vuoroja. Varakalustoa tai kuljettajia ei kuitenkaan voi noin vain tilata seuraavalle viikolle. Kestää hetken, että asiat saadaan sovittua liikennöitsijöiden kanssa.
Budjetti edellyttää kompromisseja
Huhtala on koulutukseltaan hallintotieteilijä, ja hän on työskennellyt Tampereen kaupungilla valmistumisestaan lähtien. Hän kiinnostui joukkoliikenteen kehittämisestä jo opiskeluaikana.
– Ihmisillä on tarve liikkua, ja haluan olla luomassa kestäviä tapoja siihen. Tässä työssä pääsen myös kehittämään omaa kaupunkiani. Se on hienoa.
Haastavinta työssä on resurssien rajallisuus. Koska budjetissa pitää pysyä, on välillä tehtävä kompromisseja. Se tarkoittaa esimerkiksi vuorojen vähentämistä tai jopa linjojen lakkauttamista.
– Monelle tulee yllätyksenä, ettei rahaa ole loputtomasti.
Onnistumisen tunteita Huhtala sai esimerkiksi silloin, kun Tampereen raitiovaunut otettiin käyttöön ja bussilinjastoon tehtiin suuria muutoksia.
Huhtala nauttii siitä, että pääsee ratkomaan työssään ongelmia. Hän haluaa, että mahdollisimman monella on mahdollisuus käyttää julkista liikennettä.
Onnistumisen tunteita Huhtala sai esimerkiksi silloin, kun Tampereen raitiovaunut otettiin käyttöön ja bussilinjastoon tehtiin suuria muutoksia. Joukkoliikenteen käyttäjämäärät kasvoivat, ja ihmisiltä tuli positiivista palautetta.
– Kaikki se työmäärä konkretisoitui. Oli hienoa nähdä, kun suunnitelmat siirtyivät kartalta ja tietokoneelta maastoon.
Leena Huhtalan työpäivä
7.00 Huhtala on aamuihminen ja aloittaa työt usein jo seitsemältä. Ensimmäiseksi hän tarkistaa, miten edellispäivän liikenne on sujunut, kuinka paljon joukkoliikennettä on käytetty ja onko vuoroja jäänyt ajamatta.
8.00 Huhtala lukee sähköpostit. Joinakin päivinä hän analysoi tarkemmin matkustajamääriä ja lipputuloja. Muutokset kertovat, miten liikenne on sujunut.
9.00 Aamupäivisin Huhtalan kalenterissa on usein kaavoitukseen tai liikennesuunnitteluun liittyviä palavereja. Joukkoliikennesuunnittelijat ovat mukana monissa kaupungin hankkeissa. Kun uusi uimahalli kaavoitetaan, he miettivät, miten ihmiset pääsevät sinne.
11.00 Huhtala syö lounaaksi omia eväitään. Lounastauolla hän vaihtaa kuulumiset työkavereiden kanssa.
12.00 Iltapäivällä ohjelmassa on usein palavereja, päätösten valmistelua tai tiedonkeruuta tulevia linjasuunnitelmia varten. Keväisin ja syksyisin aikaa vie talousarvion suunnittelu.
14.00 Osa Huhtalan työajasta menee asiakaspalautteisiin ja mediayhteydenottoihin vastaamiseen. Palautteita tulee paljon. Hän lopettaa työpäivänsä yleensä kolmen ja neljän välillä.
Emma Tamankag on sairaanhoitaja, opettaja ja tutkija, joka on perustanut Heed Finland -järjestön edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten terveyttä, koulutusta sekä kotoutumista. Sairaanhoitaja Emma Tamankagin vastaanotolla vaihdetaan aluksi kuulumiset ja käydään läpi asiakkaan huolet. – Haluan, että ihminen tuntee olevansa tervetullut. Vasta kun hän luottaa minuun, voimme puhua avoimesti terveydestä, Tamankag sanoo. En tarvitse asiakkaan nimeä
Sukututkija on historian salapoliisi, jonka työkaluina ovat arkistot, rautainen keskittymiskyky ja muisti sekä ripaus onnea. Tavallinen työpäivä on täynnä arvoituksia, ja parhaina hetkinä menneisyys herää eloon yllättävällä tavalla. Millainen on sukututkijan tavallinen työpäivä? Siihen kuuluu etsintää erilaisissa arkistoissa, mahdollisesti tutustumista kohteisiin elävässä maailmassa sekä viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Työhön kuuluu olennaisesti myös fundeeraaminen eli miettiminen:
Turvallinen työyhteisö rakentuu hyvästä ergonomiasta, selkeistä säännöistä ja avoimesta ilmapiiristä. McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Päivittäisen turvallisuustyön perusta on järjestelmällinen ja
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
