Minni Miettinen suunnittelee tulevaisuuden tapoja tehdä töitä
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Tamperelainen muovitehdas Sarvis Oy loi Suomeen uuden teollisuudenalan ja pärjäsi luovuudella.
Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 esitelty kaseiinimuovi syntyi, kun formaliinia keksittiin yhdistää lehmänmaidosta saatuun kaseiiniin. Uudesta materiaalista oli mahdollista tehdä pienikokoisia esineitä.
Tampereella vuonna 1921 perustettu Sarvis Osakeyhtiö alkoi valmistaa kaseiinimuovista pienesineitä, kuten nappeja ja kynien osia Suomessa. Uusi materiaali kiinnosti myös meijeriteollisuutta, joka sai hyödynnettyä ylijäämänsä toisen teollisuudenalan raaka-aineena.
Vuosien saatossa Sarvis laajensi toimintaansa pitkäjänteisesti ja alkoi käyttää uusia muovilajeja. Harppauksen synteettisiin muoveihin lukeutuvan bakeliitin valmistamiseen Sarvis otti ensimmäisenä Pohjoismaissa. Sarvis valmisti tuotteita kotitalouksille sekä tuotti muoviosia teollisuuden tarpeisiin. Oman tuotevalikoiman lisäksi tehtiin tilaustöitä. Valikoimasta löytyikin monille tuttujen kodintavaroiden lisäksi mitä moninaisimpia esineitä työmaakypäristä soutuveneisiin ja putkiliittimistä lääkärien käyttämiin instrumentteihin.
Sarvis selvisi tekemällä asiat toisin.
Menestyksestä huolimatta Sarvis joutui vuosien varrella visaisiin tilanteisiin. Niistä selvittiin tekemällä asiat toisin. Nappien myynti hankaloitui jo alkutaipaleella, kun Sarvikselle ei myönnetty perinteistä teollisuutta varjellutta tullisuojaa. Ulkomaisen kilpailun aiheuttamasta ensiahdingosta selvittiin keskittymällä raaka-aineen vientiin.
Myös toinen maailmansota aiheutti muoviteollisuudelle ongelmia. Materiaalipulan ja säännöstelytalouden takia tuotteita valmistettiin väliaikaisesti myös puusta ja pahvista. Toisaalta sota-aikana syntyi tarve myös uudenlaisille valmisteille, kun esimerkiksi ajoneuvoissa alettiin hyödyntää muoviosia.
Kekseliästä ajattelua tarvittiin kiperissä tilanteissa, mutta otollisemman kasvualustan luovalle onnistumiselle mahdollisti yhtiön vakaa kehitys sodan jälkeen. Sarvis saavutti ikonisen aseman suomalaisen muoviteollisuuden kärkitekijänä tuottamalla markkinoille kestäviä, luotettavia ja tyylikkäitä tuotteita. Moni muistaa värikkäät astiat ja kodin suositut käyttötavarat omasta lapsuudestaan.
Toiminnan alkuaikoina muovi oli vielä uusi materiaali, jonka piti ensin voittaa tottumattomien kuluttajien luottamus. Esineiden toimivuus ja turvallisuus todistettiin säntillisellä testaamisella, ja 1950-luvulla tuotteisiin alettiin liittää tavaraselosteita. Suosituimpien tuotesarjojen rinnalla tehtiin myös uskaliaampia kokeiluja, jollainen oli esimerkiksi äänilevyjen puristaminen 1950-luvulla.
Joskus kokeilut ottivat tuulta alleen, joskus eivät.
Joskus kokeilut ottivat tuulta alleen, joskus eivät. Uusia aluevaltauksia kuitenkin yritettiin rohkeasti, ja 1970-luvulla Sarviksen tuotevalikoima oli laajempi kuin millään muulla Euroopan muovitehtaalla. Sarvikselle tunnusomaista oli myös huolellinen suunnitteluvaihe. Monipuolisen materiaalin mahdollisuuksia hyödynnettiin tuotekehittelyssä: Sarvis seurasi aikaansa ja kehitti trendejä vastaavia uutuustuotteita, mutta ei unohtanut suunnittelussaan käyttöturvallisuutta ja kestävyyttä.
Categories:
Lisää luettava
-
-
Guamin ainoa suomalainen
Lena Donofrio asuu paratiisisaarella keskellä valtamerta. Ennen muuttoa Guamiin hän teki pitkän uran Yhdysvalloissa ensihoitajana ja ensihoidon opettajana.
-
![]()
Koronapandemia mullisti työelämän: Näin yritykset sopeutuivat uusiin toimintamalleihin
Kun koronaepidemia ravisteli Suomea maaliskuussa 2020, työelämä muuttui kertaheitolla. Etätyöstä tuli arkipäivää miljoonille, mutta kaikki eivät voineet jäädä kotiin. Kesko, Luonnonvarakeskus ja MTB-Siivouspalvelu ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka kehittivät uusia toimintatapoja selviytyäkseen kriisistä – ja monet muutoksista jäivät pysyviksi.
-
![]()
Joukkoliikennesuunnittelijan arkea: ”Kun palautetta ei tule, asiat ovat hyvin”
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.
