Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kuvaaja: Museovirasto, Tampereen museot, Työväenmuseo Werstas
Tamperelainen muovitehdas Sarvis Oy loi Suomeen uuden teollisuudenalan ja pärjäsi luovuudella.
Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 esitelty kaseiinimuovi syntyi, kun formaliinia keksittiin yhdistää lehmänmaidosta saatuun kaseiiniin. Uudesta materiaalista oli mahdollista tehdä pienikokoisia esineitä.
Tampereella vuonna 1921 perustettu Sarvis Osakeyhtiö alkoi valmistaa kaseiinimuovista pienesineitä, kuten nappeja ja kynien osia Suomessa. Uusi materiaali kiinnosti myös meijeriteollisuutta, joka sai hyödynnettyä ylijäämänsä toisen teollisuudenalan raaka-aineena.
Vuosien saatossa Sarvis laajensi toimintaansa pitkäjänteisesti ja alkoi käyttää uusia muovilajeja. Harppauksen synteettisiin muoveihin lukeutuvan bakeliitin valmistamiseen Sarvis otti ensimmäisenä Pohjoismaissa. Sarvis valmisti tuotteita kotitalouksille sekä tuotti muoviosia teollisuuden tarpeisiin. Oman tuotevalikoiman lisäksi tehtiin tilaustöitä. Valikoimasta löytyikin monille tuttujen kodintavaroiden lisäksi mitä moninaisimpia esineitä työmaakypäristä soutuveneisiin ja putkiliittimistä lääkärien käyttämiin instrumentteihin.
Sarvis selvisi tekemällä asiat toisin.
Menestyksestä huolimatta Sarvis joutui vuosien varrella visaisiin tilanteisiin. Niistä selvittiin tekemällä asiat toisin. Nappien myynti hankaloitui jo alkutaipaleella, kun Sarvikselle ei myönnetty perinteistä teollisuutta varjellutta tullisuojaa. Ulkomaisen kilpailun aiheuttamasta ensiahdingosta selvittiin keskittymällä raaka-aineen vientiin.
Myös toinen maailmansota aiheutti muoviteollisuudelle ongelmia. Materiaalipulan ja säännöstelytalouden takia tuotteita valmistettiin väliaikaisesti myös puusta ja pahvista. Toisaalta sota-aikana syntyi tarve myös uudenlaisille valmisteille, kun esimerkiksi ajoneuvoissa alettiin hyödyntää muoviosia.
Kekseliästä ajattelua tarvittiin kiperissä tilanteissa, mutta otollisemman kasvualustan luovalle onnistumiselle mahdollisti yhtiön vakaa kehitys sodan jälkeen. Sarvis saavutti ikonisen aseman suomalaisen muoviteollisuuden kärkitekijänä tuottamalla markkinoille kestäviä, luotettavia ja tyylikkäitä tuotteita. Moni muistaa värikkäät astiat ja kodin suositut käyttötavarat omasta lapsuudestaan.
Toiminnan alkuaikoina muovi oli vielä uusi materiaali, jonka piti ensin voittaa tottumattomien kuluttajien luottamus. Esineiden toimivuus ja turvallisuus todistettiin säntillisellä testaamisella, ja 1950-luvulla tuotteisiin alettiin liittää tavaraselosteita. Suosituimpien tuotesarjojen rinnalla tehtiin myös uskaliaampia kokeiluja, jollainen oli esimerkiksi äänilevyjen puristaminen 1950-luvulla.
Joskus kokeilut ottivat tuulta alleen, joskus eivät.
Joskus kokeilut ottivat tuulta alleen, joskus eivät. Uusia aluevaltauksia kuitenkin yritettiin rohkeasti, ja 1970-luvulla Sarviksen tuotevalikoima oli laajempi kuin millään muulla Euroopan muovitehtaalla. Sarvikselle tunnusomaista oli myös huolellinen suunnitteluvaihe. Monipuolisen materiaalin mahdollisuuksia hyödynnettiin tuotekehittelyssä: Sarvis seurasi aikaansa ja kehitti trendejä vastaavia uutuustuotteita, mutta ei unohtanut suunnittelussaan käyttöturvallisuutta ja kestävyyttä.
Emma Tamankag on sairaanhoitaja, opettaja ja tutkija, joka on perustanut Heed Finland -järjestön edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten terveyttä, koulutusta sekä kotoutumista. Sairaanhoitaja Emma Tamankagin vastaanotolla vaihdetaan aluksi kuulumiset ja käydään läpi asiakkaan huolet. – Haluan, että ihminen tuntee olevansa tervetullut. Vasta kun hän luottaa minuun, voimme puhua avoimesti terveydestä, Tamankag sanoo. En tarvitse asiakkaan nimeä
Sukututkija on historian salapoliisi, jonka työkaluina ovat arkistot, rautainen keskittymiskyky ja muisti sekä ripaus onnea. Juha Vuorelan tavallinen työpäivä on täynnä arvoituksia, ja parhaina hetkinä menneisyys herää eloon yllättävällä tavalla. Millainen on sukututkijan tavallinen työpäivä? Siihen kuuluu etsintää erilaisissa arkistoissa, mahdollisesti tutustumista kohteisiin elävässä maailmassa sekä viestien lähettämistä ja vastaanottamista. Työhön kuuluu olennaisesti myös fundeeraaminen
McDonald’s-yrittäjä Miia Makkonen painottaa, että matala kynnys asioiden puheeksi ottamiseen ja ennakoivat investoinnit takaavat turvallisen arjen jokaiselle. Kuvassa Tuupakan McDonald’s-ravintolan apulaisravintolapäällikkö sekä Miian tiimin työturvallisuusvaltuutettu Hermanni Lindberg ja Porvoon McDonald’s-ravintolan ravintolapäällikkö Jutta Vuorela tekemässä ravintolakierrosta. 1. Ravintolakierros – Turvallisuus alkaa aistihavainnoista ja rutiineista Aistien käyttö, jatkuva havainnointi ja ennakointi pitävät vaaranpaikat loitolla ennen kuin mitään
Rantapelastaja Maria Overmyer (oik.) seuraa silmä tarkkana kollegansa Leon kanssa Itä-Helsingin Aurinkolahden uimarannan vilskettä. – Tykkään olla töissä ulkona ja meren äärellä, toista kesää rantapelastajana työskentelevä 22-vuotias Maria kertoo. Taitouintia pitkään harrastanut Overmyer on suorittanut Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kurssin. – Tämä työ on todella tärkeää ja merkityksellistä. Koko ajan on oltava valppaana. Aurinkolahti on
