Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Kuvaaja: Museovirasto, Tampereen museot, Työväenmuseo Werstas
Tamperelainen muovitehdas Sarvis Oy loi Suomeen uuden teollisuudenalan ja pärjäsi luovuudella.
Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 esitelty kaseiinimuovi syntyi, kun formaliinia keksittiin yhdistää lehmänmaidosta saatuun kaseiiniin. Uudesta materiaalista oli mahdollista tehdä pienikokoisia esineitä.
Tampereella vuonna 1921 perustettu Sarvis Osakeyhtiö alkoi valmistaa kaseiinimuovista pienesineitä, kuten nappeja ja kynien osia Suomessa. Uusi materiaali kiinnosti myös meijeriteollisuutta, joka sai hyödynnettyä ylijäämänsä toisen teollisuudenalan raaka-aineena.
Vuosien saatossa Sarvis laajensi toimintaansa pitkäjänteisesti ja alkoi käyttää uusia muovilajeja. Harppauksen synteettisiin muoveihin lukeutuvan bakeliitin valmistamiseen Sarvis otti ensimmäisenä Pohjoismaissa. Sarvis valmisti tuotteita kotitalouksille sekä tuotti muoviosia teollisuuden tarpeisiin. Oman tuotevalikoiman lisäksi tehtiin tilaustöitä. Valikoimasta löytyikin monille tuttujen kodintavaroiden lisäksi mitä moninaisimpia esineitä työmaakypäristä soutuveneisiin ja putkiliittimistä lääkärien käyttämiin instrumentteihin.
Sarvis selvisi tekemällä asiat toisin.
Menestyksestä huolimatta Sarvis joutui vuosien varrella visaisiin tilanteisiin. Niistä selvittiin tekemällä asiat toisin. Nappien myynti hankaloitui jo alkutaipaleella, kun Sarvikselle ei myönnetty perinteistä teollisuutta varjellutta tullisuojaa. Ulkomaisen kilpailun aiheuttamasta ensiahdingosta selvittiin keskittymällä raaka-aineen vientiin.
Myös toinen maailmansota aiheutti muoviteollisuudelle ongelmia. Materiaalipulan ja säännöstelytalouden takia tuotteita valmistettiin väliaikaisesti myös puusta ja pahvista. Toisaalta sota-aikana syntyi tarve myös uudenlaisille valmisteille, kun esimerkiksi ajoneuvoissa alettiin hyödyntää muoviosia.
Kekseliästä ajattelua tarvittiin kiperissä tilanteissa, mutta otollisemman kasvualustan luovalle onnistumiselle mahdollisti yhtiön vakaa kehitys sodan jälkeen. Sarvis saavutti ikonisen aseman suomalaisen muoviteollisuuden kärkitekijänä tuottamalla markkinoille kestäviä, luotettavia ja tyylikkäitä tuotteita. Moni muistaa värikkäät astiat ja kodin suositut käyttötavarat omasta lapsuudestaan.
Toiminnan alkuaikoina muovi oli vielä uusi materiaali, jonka piti ensin voittaa tottumattomien kuluttajien luottamus. Esineiden toimivuus ja turvallisuus todistettiin säntillisellä testaamisella, ja 1950-luvulla tuotteisiin alettiin liittää tavaraselosteita. Suosituimpien tuotesarjojen rinnalla tehtiin myös uskaliaampia kokeiluja, jollainen oli esimerkiksi äänilevyjen puristaminen 1950-luvulla.
Joskus kokeilut ottivat tuulta alleen, joskus eivät.
Joskus kokeilut ottivat tuulta alleen, joskus eivät. Uusia aluevaltauksia kuitenkin yritettiin rohkeasti, ja 1970-luvulla Sarviksen tuotevalikoima oli laajempi kuin millään muulla Euroopan muovitehtaalla. Sarvikselle tunnusomaista oli myös huolellinen suunnitteluvaihe. Monipuolisen materiaalin mahdollisuuksia hyödynnettiin tuotekehittelyssä: Sarvis seurasi aikaansa ja kehitti trendejä vastaavia uutuustuotteita, mutta ei unohtanut suunnittelussaan käyttöturvallisuutta ja kestävyyttä.
Severi Mustonen päätyi myyntialalle armeijan jälkeen, jolloin puhelinmyynti tarjosi väylän työelämään. Hän huomasi nopeasti viihtyvänsä myyntityön vauhdissa, vuorovaikutuksessa ja tuloskeskeisyydessä. Nykyään Mustonen työskentelee Coubongassa, oululaisessa startupissa, joka tarjoaa näkyvyyttä ja digitaalisia kuponkeja sovelluksensa kautta. Coubongan idea on yksinkertainen: yritykset julkaisevat sovelluksessa kuponkeja, jotka asiakkaat swaippaavat talteen. Tämä lisää ostopäätösten todennäköisyyttä ja tuo yrityksille lisää asiakkaita.
Freelance-näyttelijä Lotta Kuusisto on esiintynyt monilla estradeilla ammentaen luomisen vapaudesta ja ilosta. Hän kantaa työstään täyden vastuun itse. Jokainen tuotanto on uusi alku freelance-näyttelijälle, jonka estradit ja työryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Lotta Kuusistolle freelance-työn vapaus on luovuuden lähde, vaikka sen mukana tulee vastuu kaikesta. – Voin määritellä työni sisällön, valita työryhmän ja joskus jopa aikataulun. Kannan
Torninosturin ohjaamosta Minna Simonen näkee koko työmaan yhdellä silmäyksellä. Hän liikuttaa painavia elementtejä tarkasti, seuraa säätä herkeämättä ja pitää työmaan tahdin yllä. Työn palkitsevuus syntyy maisemista, yhteispelistä ja siitä, että ilman nosturia rakennukset eivät nousisi. Mikä on mieleenpainuvin hetkesi torninosturinkuljettajana? Rakensin Kirkkonummen kaapelitehtaan tornia Suomen suurimmassa torninosturissa. Korkeutta sillä on yli 200 metriä ja ohjaamoon
Mikään ei viitannut siihen, että Mikko Ranta, nuori porilainen, päätyisi Kiinaan ja etenisi yli 15 vuoden uralle yritysten vaativiin johtotehtäviin. Sattuma vei hänet sinne ja sattuma sai hänet jäämään. Nuorena Mikko Rannalla oli suunta hieman hukassa. Hän oli jättänyt IT-alan opintonsa kesken, ”ei tuntunut omalta”. Ranta päätyi putkiasentajan töihin ja kiersi telineasentajana ympäri Suomea: Olkiluoto
