Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Työkyvyttömyyden voi katsoa aiheuttavan vuosittain jopa yli 200 000 henkilön työpanoksen menetyksen.
Useimmat ovat sitä mieltä, että työkyvyttömyys on merkittävä ongelma, joka tulee kalliiksi. Työkyvyttömyyden laajuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten arviointi on kuitenkin vaikeaa eikä yksiselitteisiä vastauksia tai hintalappuja ole olemassa. Työkyvyttömyyden vuoksi työllisyys ja kokonaistuotanto pienenevät ja eläkemenot kasvavat. Menetämme siis tuotantoa ja verotuloja samalla kun julkiset menot kasvavat.
Työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuvia kuluja ovat viimeksi arvioineet Eläketurvakeskuksen tutkijat Sampo Lappo ja Ismo Risku (ks. Kansantaloudellinen Aikakauskirja 2/2023). He ovat laskeneet, että jos nyt työeläkejärjestelmän piiristä työkyvyttömyyseläkettä saavat 124.000 henkilöä olisivat jatkaneet entisissä töissään, olisi palkkasumma noin 3 miljardia euroa suurempi. Voidaan myös arvioida, että tällöin julkisen talouden tasapaino olisi suurempien verotulojen ja pienempien eläkemenojen vuoksi yli 2 miljardia euroa nykyistä vahvempi.
Jos työkyvyttömyys alenisi nykytasoltaan esimerkiksi 20 prosenttia, olisi meillä työllisiä yli 40 000 henkeä enemmän ja työllisyysaste noin 76 prosenttia.
Työkyvyttömyydestä aiheutuvien menetysten suuruudesta on esitetty myös korkeampia arvioita. Niitä voidaan perustella sillä, että työeläkelakien perusteella työkyvyttömyyseläkettä saavien lisäksi noin 62 000 henkilöä saa Kelalta työkyvyttömyyseläkettä. Lisäksi voidaan olettaa, että varsinaisten työkyvyttömyyseläkeläisten ohella pitkäaikaistyöttömien joukossa on kymmeniä tuhansia osatyökykyisiä, joiden jäljellä oleva työkyky ei näytä riittävän työllistymiseen avoimilla työmarkkinoilla.
Työkyvyttömyyden voi siten katsoa aiheuttavan vuosittain yli 200 000 henkilön työpanoksen menetyksen. Vaikka tämä joukko tekisi vain matalan tuottavuuden osa-aikatyötä, olisi menetetyn tuotannon ja palkkasumman arvo silti varsin suuri. Työkyvyttömyyttä ei voi poistaa kokonaan, mutta jos työkyvyttömyys alenisi nykytasoltaan esimerkiksi 20 prosenttia, olisi meillä työllisiä yli 40 000 henkeä enemmän ja työllisyysaste noin 76 prosenttia. Tällöin myös palkkasumma olisi yli miljardi euroa nykyistä suurempi ja julkisen talouden tasapaino myös lähes miljardin verran parempi.
Työvoimapulan ja julkisen talouden kestävyysvajeen uhatessa olisi entistä tärkeämpää tavoitella työkyvyttömyyden alentamista. Tärkeimmät työkyvyttömyyden aiheuttajat ovat tuki- ja liikuntaelinongelmat ja mielenterveyssairaudet. Jos näistä syistä työkyvyttömyysriskille altistuvia työntekijöitä voitaisiin tukea nykyistä paremmin, yhteiskunnalliset hyödyt olisivat tuntuvia. Viime vuosina huolestuttavin kehityskulku on ollut nuorten mielenterveysongelmien kasvu ja tästä aiheutuva työmarkkinoilta syrjäytyminen. Tähän ongelmaan onkin alettu jo herätä.
Syyskuussa 2024 Lyonissa järjestetyissä ammattitaidon MM-kisoissa kaksi suomalaista, Mikko Motin ja Toivo Särkkinen, teki historiaa eri kilpailulajeissa. Neljän päivän intensiivisten tehtävien jälkeen Särkkinen nappasi hopeaa laboratoriotekniikassa, ja Motin saavutti LVI-alan kilpailussa yhdeksännen sijan sekä erityistunnustuksen. Kisat eivät olleet vain kilpailu muita vastaan, vaan myös itseään vastaan – ja samalla elämänmakuinen kokemus maailman huippujen joukossa.
Koronapandemia iski odottamatta ja kovaa, ja sen vaikutukset tuntuivat ympäri maailman. Taistelussa koronaa vastaan Suomi valitsi eristystaktiikan; muun muassa maakuntien rajojen, ravintoloiden ja elokuvateattereiden sulkeminen sekä etätyömoodiin siirtyminen olivat keinoja iskeä virusta vastaan ja pysäyttää sen eteneminen. Etätyö-ilmiö ei kosketa vain niitä yksilöitä, jotka pitävät mallia itselleen sopivana. Oliko sulku ja siitä seurannut kertarysäyksellä muuttunut
Aktiivinen ja rohkea koululainen, jolla oli vaikeuksia keskittyä, kasvoi intohimoiseksi erityisopettajaksi. Tie lukemisen haasteista yliopistomaailmaan ei ollut helppo, mutta periksiantamattomuus ja oppilaiden tukeminen ovat johdattaneet Oskari Siitarin uudelle uralle – matkalle kohti tohtorintutkintoa.
Vaikka tekoälystä puhutaan vallankumouksellisena teknologiana, Anna Savonen muistuttaa sen käyttöön liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Erityisesti tietoturva ja luotettavuus vaativat käyttäjältä tarkkaa harkintaa.”
