
4 kysymystä kirjasta
Mona Moisala: Tyhmä työelämä – Kuinka pelastaa ajatustyöläisen aivot (Otavan tietokirjat, 2025)
Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Anne Mäkikangas & Pasi Pyöriä (toim.): Koronapandemia, työ ja yhteiskunta – Muuttuiko Suomi? (Gaudeamus 2023)
Olin koronan alkaessa opetuspainotteisessa yliopistotyössä, joten kyllähän kevät 2020 oli aikamoista myllerrystä. Kurssit ja niiden suoritustavat piti laittaa hetkessä uusiksi.
Vaihdoin organisaation sisällä uuteen työtehtävään alkuvuodesta 2021. Koronan ja sen rajoitusten aikana uudessa työtehtävässä aloittaminen ei ollut helppoa, sillä kollegoihin tutustuminen jäi pitkälti Teams-kokouksien varaan.
Koin kuitenkin, että korona toi myös osaltaan helpotusta työhöni: tutkimustyöhön keskittyminen oli helpompaa etätyössä ja työmatkojen poisjäänti – niihin kuluu neljä tuntia per päivä – edistivät jaksamista.
Jo nyt on nähtävissä monipaikkaisen työn suosion lisääntyminen. Korona myös vauhditti työelämän digiloikkaa.
Tällä hetkellä keskeinen kuuma peruna on yhteisöllisyys vs. tehokkuus -keskustelu, eli miten monipaikkaista työtä johdetaan huolehtimalla samalla työsuoriutumisesta mutta myös edistämällä yhteisöllisyyttä.
Tuleeko yhteisöllisyydestä työelämän kilpailu- ja rekrytointivaltti?
Korona-aikana ihmiset kotoilivat, luonnossa liikkuminen lisääntyi ja terveyserot ja -käyttäytyminen eriytyivät. Jotkut söivät terveellisemmin ja liikkuivat enemmän, joillakin taas korona haastoi terveyskäyttäytymisen.
Muu elämä on koronan muuttuessa normaaliksi monilta osin palannut vanhoihin uomiin – toki toivon, että korona-ajan herättelemä arvotyö, esimerkiksi lisääntyneet vihreät arvot, ovat myös jatkossa nousussa.
Koronapandemian rajoitusten purkautuessa normaali työ- ja arkielämä on päässyt alkamaan.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että koronan jälkeen niin sanottua normaalia elämää on jouduttu taas opettelemaan. Moni on kokenut, että työelämässä on täytynyt luoda uusia pelisääntöjä, kun on sopeuduttu monipaikkaiseen työhön ja luotu uutta yhteisöllisyyttä.
Lisäksi sosiaalisuutta ja tapahtumiin lähtemistä on jouduttu opettelemaan, eli tietynlainen varovaisuus elämän aukenemisen aikaan oli havaittavissa.
Mona Moisala: Tyhmä työelämä – Kuinka pelastaa ajatustyöläisen aivot (Otavan tietokirjat, 2025)
Syyskuussa 2024 Lyonissa järjestetyissä ammattitaidon MM-kisoissa kaksi suomalaista, Mikko Motin ja Toivo Särkkinen, teki historiaa eri kilpailulajeissa. Neljän päivän intensiivisten tehtävien jälkeen Särkkinen nappasi hopeaa laboratoriotekniikassa, ja Motin saavutti LVI-alan kilpailussa yhdeksännen sijan sekä erityistunnustuksen. Kisat eivät olleet vain kilpailu muita vastaan, vaan myös itseään vastaan – ja samalla elämänmakuinen kokemus maailman huippujen joukossa.
Koronapandemia iski odottamatta ja kovaa, ja sen vaikutukset tuntuivat ympäri maailman. Taistelussa koronaa vastaan Suomi valitsi eristystaktiikan; muun muassa maakuntien rajojen, ravintoloiden ja elokuvateattereiden sulkeminen sekä etätyömoodiin siirtyminen olivat keinoja iskeä virusta vastaan ja pysäyttää sen eteneminen. Etätyö-ilmiö ei kosketa vain niitä yksilöitä, jotka pitävät mallia itselleen sopivana. Oliko sulku ja siitä seurannut kertarysäyksellä muuttunut
Aktiivinen ja rohkea koululainen, jolla oli vaikeuksia keskittyä, kasvoi intohimoiseksi erityisopettajaksi. Tie lukemisen haasteista yliopistomaailmaan ei ollut helppo, mutta periksiantamattomuus ja oppilaiden tukeminen ovat johdattaneet Oskari Siitarin uudelle uralle – matkalle kohti tohtorintutkintoa.