Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Otsikon kysymykseen oikea vastaus on, että johtaminen ei ole rikki eikä kriisissä. Sen sijaan meidän on vain muutettava käsitystämme siitä, mitä johtaminen on. Suomalaisessa työelämässä johtamista on perinteisesti pidetty kokonaisvaltaisena taitona, jota voi kehittää kouluttautumalla ja oppimalla. Olen itsekin opiskellut yrityksen johtamista. Työelämä ei kuitenkaan ole enää yhtenäinen kenttä, jossa yksi yleinen johtamisen malli riittää. Silti puhumme johtamisesta kuin se olisi yksi homogeeninen taito. Tämä saattaa muodostaa riskin työelämän kehittämiselle.
”Näkymätön pomo on jo täällä” ja vastaavia ilmaisuita on näkynyt työelämäkirjoituksissa jo pitkään. Niillä viitataan algoritmijohtamiseen, jossa johtaminen tapahtuu järjestelmien avulla. Onko kyseessä hyvä vai huono työelämän ilmiö? Oikein käytettynä algoritmijohtajuutta pidetään monissa asioissa tasapuolisempana ja oikeudenmukaisempana kuin ihmisjohtajuutta. Päinvastaisia näkemyksiäkin löytyy, sillä johtajat on perinteisesti mielletty ihmisiksi. Ajattelutavan muutos saattaa tapahtua hitaasti. Kuka johtaa, kun johtaminen on osittain koodattu järjestelmään?
Työturvallisuuden ”unohtaminen” nykyisissä monimutkaisissa työn tekemisen verkostoissa ulosmittaa muiden edistyksellisten johtamistapojen hyödyt.
Algoritmijohtamisen lisäksi Telman tässä numerossa käsitellään muitakin johtamisen ”alalajeja”. Turvallisuuden – ja erityisesti työturvallisuuden – johtaminen saattaa vauhdikkaasti etenevässä työelämän muutoksessa jäädä takavasemmalle. Tämä on riski, joka on syytä ottaa huomioon. Työturvallisuus on kytkettävä entistä tiiviimmin osaksi johtamista ympäristössä, jossa työ on entistä hajautetumpaa ja verkostomaisempaa. Työturvallisuuden ”unohtaminen” nykyisissä monimutkaisissa työn tekemisen verkostoissa ulosmittaa muiden edistyksellisten johtamistapojen hyödyt. On ymmärrettävä, kuinka esimerkiksi algoritmijohtaminen, itsensä johtaminen, turvallisuuden johtaminen ja ihmisten johtaminen kietoutuvat toisiinsa työpaikoilla.
Toivotan antoisia lukuhetkiä tämän mielenkiintoisen, mutta vaikean aiheen parissa!
Elisa Yliruikka matkusti Rovaniemeltä renessanssitaiteen kehtoon Firenzeen, jossa hän työskentelee graafisena suunnittelijana taidealalla. Kahden lapsen äiti on huomannut, että moni italialaisnainen joutuu valitsemaan uran ja perheen välillä. Tarina on kuin romanttisesta elokuvasta: Elisa Yliruikka opiskeli Firenzessä, kun hänen käsilaukkunsa ryöstettiin. Paikallinen poliisi löysi laukun, ja kiitokseksi Yliruikka lupasi tarjota tälle kupillisen kahvia. Pari rakastui, meni
Työkyvyn ylläpitoon tarvitaan työn sujuvuutta, palautumisen mahdollisuuksia ja yhteistä vastuunkantoa. Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa korostaa myös halua tehdä työtä. Yrityksen liiketoiminnan tavoitteet kannattaa saavuttaa kestävällä tavalla, joka säilyttää mahdollisuuden onnistua myös tulevaisuudessa. Siksi huomio kuuluu sekä työntekijän voimavaroihin että työn tekemisen ehtoihin. – Käytän työkyky–työhalu-sanaparia, eli miten tuetaan ihmisen kykyä tehdä työtä niin, että myös halu
Voiko työkykyä johtaa? Kyllä, kunhan muistaa, että johtajat voivat tehdä vain oman osuutensa työkyvyn eteen. Pauli Forma muistuttaa Telman lukijoille, että kestävä työkyky edellyttää ihmisen voimavarojen ja työn vaatimusten tasapainoa. Yhtälössä on kaksi muuttujaa, jotka ajelehtivat helposti epätasapainoon työuran varrella. Niiden tasapainossa pitäminen yksilötasolla vaatii esihenkilöiltä rohkeutta ja osaamista. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan
Suomalainen työelämä monimuotoistuu. Työyhteisöissä työskentelee eri-ikäisiä, eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevia sekä koulutukseltaan ja kokemukseltaan erilaisia ihmisiä. Samalla työuria halutaan pidentää, mikä edellyttää, että työssä jaksamista ja mahdollisuuksia jatkaa työelämässä tuetaan työuran eri vaiheissa. Jokainen työyhteisö on monimuotoinen, sillä olemme kaikki tavalla tai toisella erilaisia. Monimuotoisuus on parhaimmillaan merkittävä voimavara. Kun erilaiset näkökulmat, kokemukset ja