Perhevapaauudistus jakaa työn tasaisemmin vanhemmille

Suomalaisissa perheissä on yleistä, että molemmat puolisot käyvät ansiotyössä. Lapsen saaminen luo haasteita: miten yhdistää työelämän vaatimukset ja perheen tarpeet, miten jakaa ansiotyö ja palkaton hoiva- ja kotityö vanhempien kesken? Palkaton hoivatyö on pitkään jäänyt enemmän äitien kuin isien harteille, mikä on heijastunut naisten heikompana ura- ja palkkakehityksenä työelämässä. Vastaavasti isät ovat tehneet pidempää työpäivää ja ehtineet viettää vähemmän aikaa lastensa kanssa, mikä on voinut kostautua, etenkin erotilanteissa.

Isien toivotaan jatkossa pitävän enemmän vanhempainvapaata.

Elokuun alussa voimaan tulleen perhevapaauudistuksen yhtenä tavoitteena on jakaa lapsenhoitovastuuta tasaisemmin vanhempien kesken. Isien toivotaan jatkossa pitävän enemmän vanhempainvapaata. Ennen uudistusta he ovat käyttäneet vain noin kymmenesosan kaikista vanhempainrahapäivistä. Uudistuksen myötä isälle varattu osuus vapaasta pitenee yhdeksästä viikosta lähes neljään kuukauteen. Suomen ja muiden Pohjoismaiden kokemukset kertovat, että isäkiintiön pidentämisen myötä isät ovat alkaneet pitää enemmän ja pidempiä vapaita. Pidempään lasta perhevapaalla hoitaneet isät osallistuvat aktiivisesti lapsen hoitamiseen myös vapaan jälkeen.

Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on keskeinen osatekijä työssä jaksamisessa ja työn tuottavuudessa. Ihmiselämä on kokonaisuus, joten yhtäältä perhe-elämän hankaluudet ja toisaalta hyvin toimiva perhearki heijastuvat tavalla tai toisella ansiotyöhön, ja työelämän kuormittavuus tai hyvä ilmapiiri näkyvät puolestaan perhe-elämässä.

Vaikutukset tulevat näkyviin pikkuhiljaa.

Miten perhevapaauudistuksen voi ennakoida näkyvän työelämässä? Vaikutukset tulevat näkyviin pikkuhiljaa, sillä sekä äidit että isät voivat pitää vapaata lapsen kaksivuotispäivään saakka. Vanhempainrahaa voi käyttää aiempaa joustavammin, joko pidempinä tai lyhyempinä jaksoina ja jopa yksittäisinä päivinä. Joustavuuden myötä vapaiden ajoituksessa voidaan toivottavasti paremmin ottaa huomioon sekä perhe-elämän että työpaikan tilanteet ja tarpeet. Tärkeintä on tietysti lapsen hyvinvointi.

Lapsen kanssa vietetty aika lisää niin äidin kuin isäkin onnellisuutta ja tuo iloa elämään.

Perhevapaiden jakamisella äitien ja isien kesken on myönteisiä vaikutuksia myös vanhempien hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan tasaisempi työnjako lapsen hoidossa on yhteydessä parempaan parisuhteeseen. Lapsen kanssa vietetty aika lisää niin äidin kuin isäkin onnellisuutta ja tuo iloa elämään. On syytä uskoa, että onnelliset ja perhe-elämäänsä tyytyväiset työntekijät ovat myös työelämän kannalta myönteinen voimavara. Työelämän sosiaalinen kestävyys tarkoittaa, että äitien ja isien perhe-elämään liittyvät tarpeet otetaan huomioon. Työvoimapulan yleistyessä perheystävällisyys on yhä merkittävämpi rekrytointivaltti myös miesvaltaisilla työpaikoilla.