Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Esihenkilö kertoo, että työntekijät ovat tukkanuottasilla keskenään. Yhteistyö ei suju. Nyt tarvitaan työyhteisösovittelua.
Työyhteisöissä muhii välillä selvittämättömiä ristiriitoja ja kiehuu voimakkaita tunteita. Aina kun saan avunpyyntöpuhelun, vastaan:
”Kun käydään dialogia, löydetään ratkaisuja ongelmiin.”
Kerran eräs epäuskoinen kysyi:
”Onko meillä mitään mahdollisuuksia, kun asiat on näin pahasti kustu?”
Kuulin kysymyksessä toivon kipinän.
Työyhteisösovittelu ei ole taikasauva, jota heilauttamalla kaikki muuttuu yhdessä yössä. Sen sijaan se on erinomainen keino selvittää, mikä työyhteisössä hiertää. Parhaita asiantuntijoita siinä ovat työyhteisön jäsenet. Siksi jokaista kuunnellaan. Ensin kahden kesken, sitten yhteisesti.
Yhteisissä keskusteluissa selvitellään monenlaisia asioita. Ne voivat olla vuosien takaisia sanomisia, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Puhutaan johtamisesta ja viestinnästä. Joskus keskustelun aiheena ovat pieniltä kuulostavat asiat – vaikkapa pussipuuron lämmittäminen työajalla tai monitoimitilan vuoraaminen omien lasten koulukuvilla.
Kiinnostavaa keskusteluissa on se, miten usein pienimmästäkin erimielisyyden aiheesta päädytään lopulta puhumaan työn tekemisen tavoista. Silloin monimutkaisiin ongelmiin löydetään toimivia ratkaisuja. Keskustelut osoittavat, miten sitoutuneita ihmiset ovat työhönsä sekä miten iso tarve ja taito heillä on työtänsä kehittää.
Ihminen ei kuitenkaan ole masiina. Sovitteluissa on aina läsnä paljon tunteita: loukkaantumisia, epäreiluuden tunteita, ulkopuolelle jäämisen tunteita, kostoa, vihaa, kaunaa, katkeruutta. Tunteet tulevat esiin puheissa, katseissa ja eleissä. On hienoa nähdä, miten avoin keskustelu riisuu aseet ja ihmiset kohtaavat toisensa tunteiden tasolla.
Pelko, että sovittelu menisi tappeluksi, on turha. Ihmiset eivät huuda toisilleen kasvokkain päät punaisena. Kun raastavimmat tunteensa on saanut purkaa sovittelijalle kahden kesken, pystyy vaikeistakin asioista puhumaan yhteiskeskustelussa asiallisesti. Sovittelijan kanssa on mahdollista myös harjoitella omien kokemustensa ja toiveidensa pukemista sanoiksi.
Jokainen sovitteluprosessi on vahvistanut ajatustani, että sovittelu ei ole vain ristiriitojen ratkomista vaan loistava työkalu kehittää työtä ja työyhteisöä monin tavoin.
Taina Mertasaari
Ratkaisukeskeinen työyhteisösovittelija
Yhteiset työpaikat ovat nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus – teollisuuden lisäksi myös esimerkiksi toimistoissa ja kaupan alalla. Kun useat eri työnantajat toimivat saman katon alla, syntyy paitsi yhteistyötä myös uudenlaisia haasteita. Yksi niistä on työturvallisuus. Mutta se ei ole vain haaste – se on myös mahdollisuus tehdä asioita paremmin kuin ennen. Kun jokainen yhteisellä työpaikalla
Syyskuussa 2024 Lyonissa järjestetyissä ammattitaidon MM-kisoissa kaksi suomalaista, Mikko Motin ja Toivo Särkkinen, teki historiaa eri kilpailulajeissa. Neljän päivän intensiivisten tehtävien jälkeen Särkkinen nappasi hopeaa laboratoriotekniikassa, ja Motin saavutti LVI-alan kilpailussa yhdeksännen sijan sekä erityistunnustuksen. Kisat eivät olleet vain kilpailu muita vastaan, vaan myös itseään vastaan – ja samalla elämänmakuinen kokemus maailman huippujen joukossa.
Koronapandemia iski odottamatta ja kovaa, ja sen vaikutukset tuntuivat ympäri maailman. Taistelussa koronaa vastaan Suomi valitsi eristystaktiikan; muun muassa maakuntien rajojen, ravintoloiden ja elokuvateattereiden sulkeminen sekä etätyömoodiin siirtyminen olivat keinoja iskeä virusta vastaan ja pysäyttää sen eteneminen. Etätyö-ilmiö ei kosketa vain niitä yksilöitä, jotka pitävät mallia itselleen sopivana. Oliko sulku ja siitä seurannut kertarysäyksellä muuttunut
Aktiivinen ja rohkea koululainen, jolla oli vaikeuksia keskittyä, kasvoi intohimoiseksi erityisopettajaksi. Tie lukemisen haasteista yliopistomaailmaan ei ollut helppo, mutta periksiantamattomuus ja oppilaiden tukeminen ovat johdattaneet Oskari Siitarin uudelle uralle – matkalle kohti tohtorintutkintoa.
