Minni Miettinen suunnittelee tulevaisuuden tapoja tehdä töitä
Korona-aika ja digimurros ovat mullistaneet työnteon. Konsultti Minni Miettinen auttaa yrityksiä löytämään itselleen sopivimmat tavat tehdä töitä.
Helsinkiläisellä Jasmin Lemettisellä on takanaan useita puolen vuoden työharjoittelujaksoja työmarkkinatuella. Waste&Feast-ketjun Snellu Cafessa hän olisi viihtynyt pidempäänkin – vaikkei ruoanlaitto ole edes hänen ominta alaansa.
Jasmin Lemettisellä on takanaan puolen vuoden työllistämisjakso Itäkeskuksen Snellu Cafessa. Waste&Feast-ketjun lounasravintola on siitä ainutlaatuinen työpaikka, että ateriat tehdään hävikkiruokaraaka-aineista.
Waste&Feast on Helsingin seurakuntayhtymän brändi. Snellu Cafen lisäksi lounasravintoloita on Helsingissä kahdeksan, ja ne kaikki toimivat seurakunnan tiloissa.
Palkitsevaa työtä
Työnsä hän on kokenut todella palkitsevaksi.
– Olemme voineet hyödyntää hävikkiraaka-aineita, jotka olisivat muutoin menneet jätteeksi. Samalla teemme tärkeää työtä ilmaston hyväksi.
Saamme tehtyä todella laadukkaita aterioita.
Keittiön pakkauslaatikoista löytyy priimalaatuisia luomutomaatteja, yrttejä, salaatteja, purjoa ja paljon muuta. Ne eivät ole käyneet kaupaksi. Jakelijat toimittavat raaka-aineet Tapulikaupungissa sijaitsevasta hävikkiterminaalista.
– Saamme tehtyä raaka-aineista todella laadukkaita aterioita. Leipää tänne tulee hirveitä määriä, mutta kaikki myöskin menee. Hävikkiruoan suuri määrä ei ole ollut minulle yllätys, koska äitini on työskennellyt hävikkiruokaravintolassa Malminkartanossa.
Yksi annos on kaksi euroa
Snellu Cafen keittiössä häärää viisi työntekijää, joista kolme on nuoria työllistettyjä. Keittiössä valmistuu päivittäin vähintään kaksi lounasvaihtoehtoa – toinen lihaa ja toinen kasvista.
Ravintolan lounasaika on kello 11–13. Koronan vuoksi ravintolaan ei voi jäädä ruokailemaan, vaan ruoka jaetaan take away -annoksina.
Päivittäin ruoka-annoksia hakee 40–90 ihmistä.
Yksi take away -annos maksaa kaksi euroa. Paikan päällä syötynä yksi annos maksaa kolme euroa. Päivittäin ruoka-annoksia hakee 40–90 ihmistä.
Snellussa lounastavat kaikenlaiset ja kaikenikäiset ihmiset
Lemettinen päätyi Snellu Cafen työntekijäksi sattumalta. Hänen piti mennä puoleksi vuodeksi päiväkotiin, mutta siellä ei lopulta ollutkaan paikkaa.
– Vaikka ruoan laittaminen ei ole minun juttuni, niin olen viihtynyt täällä paremmin kuin hyvin. Erityisen palkitsevaa oli, kun työkaverini kehui kasvisruokaani. Olen innostunut kokkaamaan samoja ruokia myös kotona.
Lemettisellä on takanaan useita työllistymisjaksoja työmarkkinatuella. Hän on ollut päiväkodeissa, iltapäiväkerhoissa, leikkipuistoissa ja kaupassa.
– Työmarkkinatuki ei ole ilmaista rahaa, vaan teen sen eteen mielelläni työharjoitteluja eri alojen työpaikoissa.
Haastavinta työelämässä on hänen mielestään uusien ihmisten kohtaaminen. Kaikki hänen harjoittelupaikkansa eivät myöskään ole olleet yhtä miellyttäviä työpaikkoja kuin Snellu.
– Täällä on hyvä työilmapiiri, ja kaikilla on mahdollisuus olla oma itsensä. Työssä voi kehittyä rauhassa eikä kukaan hengitä niskaan, Lemettinen sanoo.
Moni ostaa useita annoksia perheelleen.
– Vähän aikaa sitten minulta jäi multaa leikkuulaudalle. Nauroimme sille yhdessä, koska keittiössä pitää olla todella tarkkana hygieniasta. Salaattiin ei saa jäädä multaa.
Ruoanlaiton ohessa Lemettinen puhuu työkavereiden kanssa kaikenlaisesta elämään kuuluvasta. Joskus tapaillaan yhdessä suosikkibiisien sanoja ja saatetaan vaikka laulaa kokkailun lomassa.
Snellussa lounastavat kaikenlaiset ja kaikenikäiset ihmiset. Eniten käy vähävaraisia vanhuksia, mutta joukossa on myös opiskelijoita ja lapsiperheitä.
Moni ostaa useita annoksia perheelleen.
Kaikki ovat tervetulleita.
Osalla asiakkaista on seurakunnalta saatu kortti. Se leimataan aterioiden yhteydessä, jolloin ruoan saa ilmaiseksi. Lemettinen kertoo, että jotkut asiakkaista kokevat varattomuuden häpeällisenä, mutta Snellussa ketään ei erotella.
– Kaikki ovat tervetulleita. Meiltä saa ruokaa, vaikka ei olisi sitä kahta euroakaan.
Uuteen työpaikkaan oppisopimuksella
Lemettisen elämässä alkaa ensi vuoden alussa taas uusi hieno jakso, koska hän aloittaa oppisopimuskoulutuksen ja pääsee kouluttautumaan omalle unelma-alalle hevosten parissa.
– Nykyisessä työpaikassani minua kannustetaan eteenpäin. Sain työnantajalta jopa stipendin hevosvälinekauppaan!
Odotan uutta työtäni ja koulutusta innokkaasti.
Työskentely eläinten parissa on Lemettiselle luontevaa, koska kotoa löytyy koira ja kaksi kissaa.
– Odotan uutta työtäni ja koulutusta innokkaasti. Nyt ajattelen, että tulevaisuuteni työelämässä on tasaista ja hyvää itselleni sopivalla alalla. Harjoittelut työmarkkinatuella jäävät historiaan.
Jasminin tyypillinen työpäivä
07.40 Menen työpaikalle hyvissä ajoin ennen töiden alkua. Tervehdin työkavereita ja vaihdan vaatteet. Sitten menen energiajuomieni kanssa toimistoon. Työkaverit saapuvat töihin, ja vaihdamme kuulumisia.
08.30 Syömme aamupalan ja pidämme samalla aamupalaverin, jossa suunnittelemme työpäivän kulun.
09.00 Pesen kädet ja alan pilkkoa salaattia. Yleensä juuri salaatin teko on minun tehtäväni.
Lounasajankohta vaihtelee työkiireiden mukaan.
10.00 Siivoan jäljet ja katson, mikä työtehtävä minulle on seuraavaksi merkitty työlistaan.
11.30 Lounastan omassa ruokalassa. Lounasajankohta vaihtelee työkiireiden mukaan.
13.00 Asiakkaiden lounasaika päättyy. Vien ruoat kylmiöön, tiskaan, vien roskat ja siivoan keittiön.
13.30 Juomme iltapäiväkahvit, minkä jälkeen 5,5 tuntia kestävä työpäiväni päättyy.
Lisää luettava
-
-
Guamin ainoa suomalainen
Lena Donofrio asuu paratiisisaarella keskellä valtamerta. Ennen muuttoa Guamiin hän teki pitkän uran Yhdysvalloissa ensihoitajana ja ensihoidon opettajana.
-
![]()
Koronapandemia mullisti työelämän: Näin yritykset sopeutuivat uusiin toimintamalleihin
Kun koronaepidemia ravisteli Suomea maaliskuussa 2020, työelämä muuttui kertaheitolla. Etätyöstä tuli arkipäivää miljoonille, mutta kaikki eivät voineet jäädä kotiin. Kesko, Luonnonvarakeskus ja MTB-Siivouspalvelu ovat esimerkkejä organisaatioista, jotka kehittivät uusia toimintatapoja selviytyäkseen kriisistä – ja monet muutoksista jäivät pysyviksi.
-
![]()
Joukkoliikennesuunnittelijan arkea: ”Kun palautetta ei tule, asiat ovat hyvin”
Tampereen kaupungin joukkoliikennesuunnittelija Leena Huhtala tietää, että harva antaa kiitosta, mutta kritiikkiä tulee usein. Seitsemän vuoden kokemus opettaa, että joukkoliikenne herättää tunteita, ja suurten linjojen suunnittelu vaatii kärsivällisyyttä sekä kompromisseja. Työ on pitkälti palautteen kuuntelemista ja tasapainottelua budjetin ja asukkaiden toiveiden välillä.
