Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
”Teatteri-ilmaisun ohjaajana tein kaikkea: ohjasin, esiinnyin, käsikirjoitin, valosuunittelin ja opetin. Luovalla alalla oli työn suola, että sain kiinnittää huomion paitsi pieniin yksityiskohtiin, myös isoon kokonaisuuteen.
Samalla minusta tuntui, että olen kuin neliskulmainen palikka, joka yrittää pyöriä reiässä. En vain hioudu tähän muottiin. Olen ihmistyyppinä sellainen, joka stressaa, kun elämä on epäsäännöllistä, on monta rautaa tulessa ja asiat kesken. Usein työt loppuivat vasta puoli kymmeneltä illalla, tulin kotiin kunnon adrenaliiniryöpyssä, eikä nukkumisesta tullut mitään.
Mieleeni tulee Nemi-sarjakuva, jossa mies juo isoa kuppia kahvia, ja hänen silmäpussinsa roikkuvat lattiassa. Nemi kysyy, miksi kalenterissasi jokainen päivä on maanantai. Mies vastaa, että olen freelancer. Kulttuurialan freelancerille onkin tavallista, että leipä koostuu pienistä palasista. Itseään pitää koko ajan tarjota toimeksiantajille: pitää tehdä paljon töitä, jotta saisi töitä. Kaikista yritelmistä ehkä kolmasosa toteutuu duuniksi, josta maksetaan.
Kun saimme tietää, että puoliso on raskaana, minulla oli takana puoli vuotta ammattiteatterin pyörittämistä palkatta. Sain burnoutin ja jouduin oikeasti pysähtymään. Mietin rauhassa, mitä oikeasti haluan. Vastaus oli, että haluan kunnolla aikaa olla perheeni kanssa, mutta tarvitsen myös jatkuvaa tuloa. Olin kyllästynyt kulttuurialan epävarmuuteen.
Menin aluksi Postille postinjakajaksi, mutta siellä ei riittänyt minulle pysyvämpää työtä. Sitten aloin etsiä jotain enemmän omalta tuntuvaa ja pysyvää, johon tarvitsisi koulutuksen.
Vaihtoehdot muotoutuivat aluksi mielikuvien perusteella. Metsäteknikon työ kiinnosti maaseudulla vietetyn lapsuuden muistojen takia, sähköasentajan työ taas toi mieleeni valosuunnittelun teatterilla. Lopulta katsoin TE-toimiston sivuilta, että metsäteknikon paikkoja oli auki 5, sähköasentajan 250. Päätös oli selvä.
Pääsin varasijalta ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen sähkölinjalle. Valmistuttuani kahden vuoden päästä pääsin töihin Jiipee-sähköpalveluihin sähköasentajaksi.
Päiväni ovat monipuolisia: Tänään kävin asentamassa asiakkaan pannuhuoneeseen valoja. Kävin myös ostamassa uuden tarrakirjoittimen, jotta voin merkitä pistorasiat – asentajan on tärkeä merkitä kaikki, muuten tekee karhunpalveluksen seuraavalle. Minut myös hälytettiin kesken kaiken ruokakauppaan, jossa oli sähkökatko. Lopuksi tutkimme vielä asiakkaan julkisivuvaloja, jotka pitäisi uusia.
Työssäni olen huomannut, että pääsen käyttämään samoja vahvuuksiani kuin aikanaan luovalla alalla. Kun saan pistorasian käteeni, mietin aina, mitä uutta voisin tästä tänään oppia. Mietin usein sitä, että ihminen pystyy käsittelemään sähköä, vaikkei sitä ilmiönä vielä kunnolla ymmärretä. Energia on luonnonvoima, ja se on arvaamaton. Olemme tekemisissä sellaisten voimien kanssa, jotka on määrätty silloin, kun universumi syntyi. Siinä on jotakin kunnioitusta herättävää.
Monesti oletetaan, että ihminen on se, jota hän tekee työkseen. Tyyliin ”minä olen Ensio ja olen maanviljelijä”. Tämä oletus ei voisi olla vähemmän totta. Kannattaa ensin miettiä, kuka on, ja sitten vasta sitä, millaista työtä haluaisi tehdä. Oivalsin, että vaikka olen luova ihminen, persoonana minulle sopii kahdeksasta neljään -tyylinen työ. Halusin varmuutta, toistuvuutta, oikeuksia ja jatkuvuutta. Se oli itseäni kohtaan hyvä teko.”
Esan vinkit alanvaihtoon:
Mieti, kuka olet ja mitä oikeasti itse haluat uudelta työltäsi.
Ole vapaa omista ennakko-odotuksistasi ja uskalla harkita ammatteja laajalta skaalalta.
Repäise laastari ja tee päätös. Voi olla vaikeaa lähteä jostain, jota on ”aina tehnyt”, mutta todennäköisesti se kannattaa.
Muista, että mikään ei ole lukittua, alanvaihtokaan. Jos vaihto menee pieleen, voit aina yrittää uudelleen.
Työstä laulaminen on osa suomalaista kansan- ja työväenperinnettä sekä kevyen musiikin historiaa. Laulut ovat luoneet yhteishenkeä, viihdyttäneet ja auttaneet jaksamaan arjessa. Työlauluja on luultavasti laulettu yhdessä jo tuhansia vuosia sitten. Ruumiillisen työn lomassa laulaminen rytmitti työntekoa ja auttoi jaksamisessa. Suomalaisista työlauluista tunnetuimpia ovat esimerkiksi tukkilaisten soutulaulut sekä rakentajien junttalaulut. Teollisen läpimurron ja koneistumisen myötä yhteinen
Konepajan työelämäpainotteisessa lukiossa ei ole koeviikkoja. Sen sijaan oppilaat tutustuvat työelämään yhtenä päivänä viikossa. Kysyimme nuorilta ja työnantajilta, mitä yhteistyö on heille antanut. Ajatus kuulostaa hauskalta aikuisenkin korvaan: joka keskiviikko tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Mikäs siinä! Työelämäpainotteisessa Konepajan lukiossa oppilaat pääsevät kokeilemaan, miltä eri ammatit käytännössä tuntuvat. Aikaa tähän on raivattu luopumalla koeviikoista. Niiden sijaan oppilaita
Pohjapiirros käsissä, kypärän alla hämmästyttävä määrä tietoa ja lisää kainalossa olevassa paksussa mapissa. Vastaava työnjohtaja työssään. Ilpo Reinilällä ei tule työarjessa aika pitkäksi. Tuore maali tuoksuu ja pinnat hohtavat uutuuttaan työmaavalaisimien valossa. Helsingin kaupungin rakentamisfirma Starassa työskentelevä Ilpo Reinilä astelee turvajalkineissaan pahvilla suojattua käytävää pitkin ”kohteeseen”, kuten hän sanoo, ja tervehtii työntekijöitä pikaisesti. – Työni
Enligt Anna Wäck föds en framgångsrik arbetslivsdialog av öppenhet, lyssnande och mod att lyfta fram glädjeämnen och framgångar. Anna Wäck leder Sitowise Groups IT-serviceorganisation i Finland, Sverige och Portugal. Förra året utsågs hon till Årets unga ledare. Wäck berättar med vilka medel man kan föra organisationen mot framgång med rätt slags dialog även mitt under
