Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.
Nämä evästeet ovat välttämättömiä, jotta verkkosivumme toimisi oikein, esimerkiksi suojaustoiminnot tai evästeiden suostumusasetukset.
Mieltymysevästeiden avulla sivusto tallentaa tietoja, jotka muuttavat sivuston käyttäytymistä ja ulkonäköä, kuten kielivalintoja tai käyttäjän sijainteja.
Parantaaksemme verkkosivuamme keräämme nimettömästi tietoja tilastollisiin ja analyyttisiin tarkoituksiin. Näiden evästeiden avulla voimme esimerkiksi seurata verkkosivumme tiettyjen sivujen käyntien määrää tai kestoa, mikä auttaa meitä optimoimaan käyttäjäkokemusta.
Nämä evästeet auttavat meitä mittaamaan ja optimoimaan markkinointitoimiamme.
Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva työskenteli opettajana ennen valmennusuraansa
Kirjoittaja: Johannes Roviomaa
Kuvaaja: Antti-Aimo Koivisto/Lehtikuva, Arto Wiikari
Huuhkajien päävalmentaja valmistelee joukkuetta historialliseen koitokseen. Markku Kanerva kantaa mukanaan valmennusfilosofiaa, joka on seurannut läpi uran. Hän haluaa luoda joukkueeseen positiivisen ja kehitystä edistävän ilmapiirin – vaikeuksienkin keskellä.
Haaveilin jo lapsena jalkapalloammattilaisen urasta, mutta olin realisti, joten mietin samalla myös opiskeluvaihtoehtoja. Helsingin Haagan peruskoulun rehtori, valmennuskuvioista tuttu PekkaYlikantola houkutteli minut opettaja-alalle ja tarjosi mahdollisuuden työllistymiseen. Olen hänelle erittäin kiitollinen, sillä opettajan työstä on ollut valtavasti hyötyä valmentajan uralla. Opetin vuodet 1993–2000 Haagan peruskoulussa, jonka ilmapiiri teki minuun vaikutuksen. Tämän jälkeen lähdin apuvalmentamaan HJK:ta ja päävalmentamaan FC Viikinkejä. Vuonna 2003 palasin opettamaan kuudesluokkalaisia, ja siirryin seuraavana vuonna valmentamaan alle 21-vuotiaiden maajoukkuetta. Siitä lähtien olen ollut täysipäiväisesti valmentajana.
Opettamisessa ja valmentamisessa tarvitaan paljon samanlaisia taitoja
Elämänkokemuksen ja itseluottamuksen kannalta vuodet 1991–1992 Ruotsissa olivat minulle tärkeitä. Opetin Boråsin yläasteella liikuntaa ja pelasin IF Elfsborgissa. Pärjäsin ulkomailla jalkapalloilijana ja opettajana. Nyt tiedän, että pärjäisin siellä myös valmentajana.
Opettamisessa ja valmentamisessa tarvitaan paljon samanlaisia taitoja: organisointikykyä, yksilöiden huomioimista, ryhmän hallintaa, esiintymistä, johtamista. Työyhteisössä, joukkueessa tai koulussa on tärkeää, että pystyy auttamaan muita. Hyvä ilmapiiri, jossa kaikki arvostavat toisiaan, luo turvallisuutta. Siihen tarvitaan vuorovaikutusta, luottamusta, kunnioitusta, avoimuutta ja huumorintajua.
Joukkuehengen ylläpitäminen pandemia-aikana on haastavaa. Kanerva on ollut tiiviisti yhteydessä jokaiseen pelaajaan pitäen yllä positiivista henkeä, kannustanut ja kuunnellut.
Kuvitellaan, että elämä on kuin jalkapallo-ottelu. Jokaisella ihmisellä, pelaajalla ja valmentajalla, on tavoitteita ja unelmia, joita varten on kehitettävä ja koulutettava itseään. Arvaamattomia tapahtumia voi aina sattua; voittoja, tappioita, vastoinkäymisiä, onnistumisia. Jalkapallo-ottelussa, kuten elämässä ylipäätään, hyvään lopputulokseen päästäkseen tarvitaan aina yhteistyötä.
Ihmisellä pitää olla rohkeutta tavoitella unelmia ja kokeilla uusia asioita.
Oikeudenmukaisten päätösten tulee perustua tietoon, taitoon ja kokemukseen. Huuhkajissa pohdimme tarkasti analyysimenetelmiä ja -välineitä, tiedon laatua, luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta.
Edesmennyt jalkapallovalmentaja Jyrki Heliskoski antoi minulle Uefan kurssilla tehtäväksi kuvailla yhdellä virkkeellä valmennusfilosofiaani. Sanoin, että haluan luoda joukkueeseen positiivisen ja kehitystä edistävän ilmapiirin. Jos joukkue on hävinnyt pelin tai mielialat ovat maassa, huumori on erittäin tehokas keino vapauttaa ilmapiiriä. Harjoittelemisesta tulee nauttia ja myös omalle epäonnistumiselle pitää pystyä nauramaan. Tämä on mentaalivalmennuksessa tärkeää. Harjoitus ilman naurua on turha harjoitus.
Yksi tärkeimpiä oivalluksia elämässäni on ollut se, että ihmisellä pitää olla rohkeutta tavoitella unelmia ja kokeilla uusia asioita. Minulla on ollut aina vaatimustaso itseäni kohtaan korkealla. Tämä pätee opiskeluun, perheeseen, valmentamiseen ja työhön.
Lähdemme tavoittelemaan parasta mahdollista tulosta EM-kisoista ja MM-karsinnoista.
Tällä hetkellä kaikki unelmat keskittyvät Huuhkajiin. EM-kisojen siirtyminen oli aluksi suuri pettymys meille kaikille. Jälkeenpäin ajateltuna se oli tietyllä tavalla meille jopa positiivinen asia. Saimme enemmän kokemusta kilpailutilanteista ja valmistavia pelejä Nations Leaguen kautta lisää. Pystyimme säilyttämään pelitason. Into ja mielenkiinto meitä kohtaan ovat toivottavasti säilyneet.
Huuhkajat tulevat nyt pelaamaan vuoden aikana vähintään viisitoista ottelua. Mielestäni koskaan Suomen maajoukkue ei ole pelannut niin montaa peliä kalenterivuoden sisällä. Lähdemme tavoittelemaan parasta mahdollista tulosta EM-kisoista ja MM-karsinnoista. Joukkueen sisältä huokuu voitonnälkä edelleen.
Me kirjoitamme historiaa jalkapallon muodossa. Toivottavasti työmme motivoi myös kaikkia jalkapallotoimijoita sekä lapsia ja nuoria, jotka miettivät, mitä lajia haluavat tulevaisuudessa harrastaa.
Ihmisenä kehittymistä voi peilata parhaiten, kun asettaa tavoitteita elämän eri osa-alueille, ei pelkästään jalkapallokentälle. Paras peili siinä onnistumiselle ovat läheiset ja ystävät.
Syyskuussa 2024 Lyonissa järjestetyissä ammattitaidon MM-kisoissa kaksi suomalaista, Mikko Motin ja Toivo Särkkinen, teki historiaa eri kilpailulajeissa. Neljän päivän intensiivisten tehtävien jälkeen Särkkinen nappasi hopeaa laboratoriotekniikassa, ja Motin saavutti LVI-alan kilpailussa yhdeksännen sijan sekä erityistunnustuksen. Kisat eivät olleet vain kilpailu muita vastaan, vaan myös itseään vastaan – ja samalla elämänmakuinen kokemus maailman huippujen joukossa.
Koronapandemia iski odottamatta ja kovaa, ja sen vaikutukset tuntuivat ympäri maailman. Taistelussa koronaa vastaan Suomi valitsi eristystaktiikan; muun muassa maakuntien rajojen, ravintoloiden ja elokuvateattereiden sulkeminen sekä etätyömoodiin siirtyminen olivat keinoja iskeä virusta vastaan ja pysäyttää sen eteneminen. Etätyö-ilmiö ei kosketa vain niitä yksilöitä, jotka pitävät mallia itselleen sopivana. Oliko sulku ja siitä seurannut kertarysäyksellä muuttunut
Aktiivinen ja rohkea koululainen, jolla oli vaikeuksia keskittyä, kasvoi intohimoiseksi erityisopettajaksi. Tie lukemisen haasteista yliopistomaailmaan ei ollut helppo, mutta periksiantamattomuus ja oppilaiden tukeminen ovat johdattaneet Oskari Siitarin uudelle uralle – matkalle kohti tohtorintutkintoa.
Vaikka tekoälystä puhutaan vallankumouksellisena teknologiana, Anna Savonen muistuttaa sen käyttöön liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Erityisesti tietoturva ja luotettavuus vaativat käyttäjältä tarkkaa harkintaa.”
