Haastavinta työssäni on saada nämä jättiläislavasteet lavalle ja toimimaan. Ooppera ja baletti ovat ihan eri maailma kuin mikään teatteri. Täällä kaikki on niin valtavaa! Täällä on fantastinen käsin tekemisen taito.

Olen työskennellyt Kansallisoopperassa ja -baletissa kolme vuotta. Teen lavastemaalarin ja puusepän töitä ja autan siellä missä on painetta, eniten tarvetta on puupuolella. Työskentelen yleensä lavastemestarin ohjauksessa. Kun lavaste-elementit on tehty valmiiksi puu- tai metalliverstaalla, alan yhdistellä osia toisiinsa ja teen ne lavasteisiin sopiviksi kokonaisuuksiksi ennen kuin ne lähtevät lavalle.

Ennen Kansallisoopperaa Holten teki kolme vuotta töitä baarimikkona, mikä oli ”todella hyvä kielikoulu”.

Jokainen teos on erikoinen ja erilainen. On vaikea sanoa etukäteen, miten mikäkin toimii teknisesti, miten on fyysisesti mahdollista saada lavalle esine, joka on yli kymmenen metriä korkea ja kaksikymmentä metriä leveä ja painaa muutaman tonnin. Ne täytyy saada turvallisesti paikalleen ja pystyyn. Käytössämme on toki nostureita, mutta porukan ja hyvän tiimin yhteistyö on siitä huolimatta tärkeää.

Työkulttuurimme on sellainen, että jos joku tarvitsee apua, heti joku on valmis auttamaan. Täällä on paljon kokemusta, opin uutta joka päivä.

Erityisesti mieleeni on jäänyt Tuhkimo-baletti, joka oli todella iso projekti. Sen yhteydessä oli tilanne, jossa lavalle oli rakennettu iso keittiö. Siinä oli valtavat ja todella painavat lavasteseinät, joiden piti näytöksessä levitä nopeasti rikki. Se toteutettiin niin, että takana oli erilaisia apuneuvoja, renkaita, vastapainoja ja valtavasti lavastemiehiä, jotka olivat treenanneet ja harjoitelleet liikkumista siten, ettei yleisö näe heitä. Samaan aikaan laitettiin käymään mekanismit, joiden avulla sivuseinät madaltuivat sivunäyttämöille vientiä varten. Se tehtiin joka päivä uudestaan. Projekti jäi mieleeni aika huikeana elämyksenä.

Parasta työssäni on vaihtelevuus. Ooppera on niin oma maailmansa, se poikkeaa kaikesta mitä olen nähnyt. Olen aina tykännyt tehdä visuaalista työtä. Täällä on fantastinen porukka, tosi hyvä tiimi ja työkaverit. Haastavuus ja vaihtelevuus ovat aina työn hyviä puolia.

Varjopuolia on vain se, että tämä on välillä fyysisesti raskasta. Olen viisikymppinen ja tehnyt tätä vuosikymmeniä. Joskus väsyttää tai sattuu selkään ja niveliin. Ergonomisena haasteena ovat työasennot. Teen aika paljon työtä lattialla, maalaan mattoja ja laitan seiniä, ja se tuntuu polvissa. Nostamista on paljon, samoin kiipeilyä kulissien takana ja ylhäällä.

Korkealla työskennellessä meillä on toki valjaat ja kypärät, työturvallisuus on tässä talossa hyvin hoidettu. Työpaikka järjestää työhyvinvointikoulutusta, on fysioterapiaa, kuntosali, keskiviikkoisin jumppa, on telineitä treenaamiseen ja tanko, jossa roikkua ja venyttää selkää.

Hoidan hyvinvointiani vapaa-ajalla aivan liian vähän. Vaikka olen entinen urheilumies, on urheilu jäänyt vähiin. Kun toisaalta on näin vaihteleva työ ja liikun aina. En koskaan istu tai seiso rauhassa liian pitkään.

Lue uusin digi-lehti

Tilaa uutiskirje

Jätä palautetta

Osoitemuutos