Evästeasetukset

Käytämme evästeitä tarjotaksemme paremman käyttökokemuksen ja henkilökohtaista palvelua. Suostumalla evästeiden käyttöön voimme kehittää entistä parempaa palvelua ja tarjota sinulle kiinnostavaa sisältöä. Sinulla on hallinta evästeasetuksistasi, ja voit muuttaa niitä milloin tahansa. Lue lisää evästeistämme.

Julkaisut

28.11.2023

4 kysymystä kirjasta

Eveliina Holmgren: Tyytyväisyys – Vastavoima jatkuvaa venymistä vaativalle työlle (Tuuma, 2023)

1. Miten käsitys jatkuvan kehittymisen ja kovan suorittamisen vaatimuksesta vaikuttaa työelämään?

Liike-elämä rakentuu ajatukselle jatkuvasta kehityksestä – menestyksen mielletään usein liittyvän jonkun asian määrälliseen kasvuun. Ja tottahan on, että innovaatiot, tehokkuuden lisääntyminen ja talouskasvu ovat tuoneet yhteiskuntiimme ja työelämäämme paljon hyvää.

Olemme siis tottuneet ajattelemaan, että organisaatioiden tulee tavoitella kannattavuuden tai liiketoiminan kasvua tai laadullista kehittämistä. Kuitenkin ihmisen suorituskyvyn lisäämisellä on rajansa. On armotonta ajatella, että samoista ihmisistä samassa työssä pitäisi vuosi vuodelta saada yhä enemmän irti. Onneksi nyt on alettu puhumaan enemmän kestävästä kasvusta – ja myös ihmisten kestävyydestä huolehtimisesta työelämässä.

2. Pitääkö olla huolissaan, jos ei itse jaksa alituiseen kehittyä ja kehittää?

Ei pidä. Uupumus alituiseen kehittämiseen on ymmärrettävää. Työelämämme muuttuu koko ajan: uudet tietojärjestelmät, organisaatiouudistukset ja sopeuttamistoimet ovat monen organisaation arkipäivää. Kun työ muuttuu jatkuvasti, on ymmärrettävää, että ihmiset alkavat toivoa “työrauhaa”. Kun meneillään on monia työpaikan ulkopuolelta ja sisältä kumpuavia muutoksia, joihin ihmiset sopeutuvat, voivat yksilöiden voimavarat osittain mennä tähän muutosten palapeliin sopeutumiseen. Jos siis ei itse ole aktiivisesti hakeutumassa uusiin haasteisiin nykyisten lisäksi, ei tämä ole mitenkään ihmeteltävää.

3. Miten tavallinen, arkinen tyytyväisyyden tunne sopii työelämään?

Työelämämme koostuu pääasiassa tavallisista tunneista ja päivistä. Kun ihmisiä on pyydetty raportoimaan vartin välein tunteitaan työpäivän aikana, valtaosa tunteista kuvastaa “ihan ookoo” -tunteita. Se, osaammeko arvostaa tätä arkisuutta, on sitten toinen juttu. Mielestäni olisi tärkeää, että emme kävelisi arkisuuden aarteen ohi, vaan osaisimme arvostaa perushyvää.

4. Miten tyytyväinen olet omaan työelämääsi?

Olen tosi tyytyväinen työtehtäviini. Valtaosin tykkään työpäivistäni ja koen saavani työstäni paljon sisältöä elämääni.

Aina en kuitenkaan ole tyytyväinen minun ja työni väliseen suhteeseen. Välillä tykkään työstäni liikaakin ja meinaan unohtaa, että elämässä on paljon muutakin. Ja että se muu on oikeastaan paljon tärkeämpää kuin ne yksittäiset työprojektit, jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat niin polttavan tärkeiltä. Onneksi minulla on kaksi pientä poikaa ja mukavia harrastuksia, jotka vievät huomion väkisinkin pois töistä.

 

Kommentoi